Väriä tunnustamaan - biisi ja vastaavanlaiset ikään kuin tilaustyöhenkiset musaprojektit ovat erittäin haastavia.
Usein lopputulos on kankeahko ja jotenkin muovinen. Jotenkin kuin vaikka nämä jotenkin vaivaannuttavat the juhlaottelut. Lopputulos aina jotenkin aika väsynyt, jopa kliininen, koska odotukset ovat rakennettu usein liian korkeiksi. Ja kuten tälläkin kertaa, niin yleensä kohderyhmässä on melko luonnollisesti kaikenmakuista väkeä.
Mutta pureudutaan nyt hetkeksi itse kappaleeseen. Uutta veivausta leimaa hieman odottamattomasti lo-fi oloinen garage-rock - tuotanto ja -ilmaisu. Toivoin biisistä hieman rapsakampaa, siis kirkkaammin soivaa soundia ja sinne sekaan olisi voinut ympätä surutta 80-lukuhenkisiä synä-osuuksia. Biisissä on ilmiselvästi sporttirokki-henkiseen kappaleeseen miltei elimellisesti kuuluvat c-moon - kertsirakenteet & huudatuskohdat. Clap-your-hand-all-together - rumpuosat toimivat myös. Itse annan pisteitä myös aiheen häpeilemättömästä romantisoinnista ja sentimentalisuudesta.
Tietenkin tästäkin biisistä saa sitä enemmän irti mitä enemmän väki on humalassa jäähallissa. Tai missä sitä nyt porukassa kuunnellaankin. Silloin sellainen kunnon häpeilemätön tunnelmointi ja yhdessähoilaus pääsee oikeuksiinsa. Kappaletta voi kyllä erittäin hyvin soittaa hallissa. Tietyt kohdat toimivat pelikatkojen aikana. Tarvitaan toki tilannetajua missä kohtaa biisiä kannattaa soittaa.
Samalla tuli mieleen muita kannatusbiisejä. Senteced teki aikoinaan komean kannatusrallin. Routasydämen lyyrikoissa on toki kieltämättä oudon hurmeista menoa... joka tapauksessa, suorastaan odottamattoman hyvin toimii tässä asiayhteydessä miltei 100% heavy -
kappale: