Shortsipojat ja Honkalehdot esiintyvät yhä puheissa niin usein, ettei yhteisö ole käsitellyt traumojaan vaan toipumisprosessi on kesken.
Minusta pitäisi jotenkin konkretisoida ahdistavat ja tukahdetut, mutta silti toistuvasti tietoisuuteen uudelleen nousevat muistot ja siirtää ne ulkoiseksi objektiksi. Voitaisiin Hakametsän havumetsikköön pystyttää erään kuuluisan valokuvan mukaisesti muistomerkki ja näköispatsaat shortsipojista merenrannalla ja Honkalehdosta takana väijymässä. Maasto voitaisiin muotoilla siten, että kuravesi valuisi ihmishahmojen nilkkoihin asti ja ne seisoisivat lätäkössä kuten aikoinaan merenrannalla. On aivan normaalia pystyttää taidetta kuvaamaan ylitettyä kärsimystä, mikä auttaa yhteisöä tuntemaan juurensa, ylittämään muistonsa ja astumaan viimein elämässä eteenpäin kokemustensa vahvistamana.