Koskela ei ymmärtänyt palkata saloa vaan kusi tuonkin kolme kautta palkatessaan myrrän pääkäskijäksi ja tuosta seuraavat kaksi pennasen kanssa.
Vahvaa urheilujohtamista??
Kannattaa lukea aamulehden juttu naapurista ja leinosen haastattelusta.
Tuossa lainausta sieltä;
Jääkiekkoseuran tärkein resurssi on pelaajisto, joka on Tapparassa ollut pitkään korkeatasoinen. Seurassa keskitytään kokoamaan vuosittain tasaisia joukkueita. Tasainen tarkoittaa tässä yhteydessä sekä pieniä kausikohtaisia eroja että tasaisen kovaa ryhmää joka kausi.
Yksittäisten huippuyksilöiden sijaan Tappara kasaa kauttaaltaan laadukkaan joukkueen, jossa on luonnetta, syvyyttä ja erikoisosaamista. Koska tuloksenteko ei ole vain muutaman tähden varassa, ryhmästä tulee yhtenäinen, eivätkä yksittäisten pelaajien tulospaineet kohoa liian korkeiksi.
”Pelaajien pitää olla sopivia juuri meille. Luonne on yksi iso kriteeri pelaajahankinnoissa. Periksiantamattomuus ja työteliäisyys ovat meille tärkeitä arvoja. Taitoakin pitää tietysti olla”, Leinonen listaa.
Monta voittajatyyppiä
Kaiken keskiössä on voittaminen. Puheenjohtaja sanoo, että Tappara yrittää pitää kiinni voittajatyypeistä, joista hän mainitsee Heljangon,
Veli-Matti Vittasmäen,
Veli-Matti Savinaisen ja
Otto Rauhalan.
”Nostan heille hattua ja kumarran syvään. Kun kysytään niitä kynsiä, joilla pelejä voitetaan, niin meiltä niitä löytyy”, Leinonen toteaa ja tarkoittaa muitakin kuin mainittua nelikköä.
Listassa mukana kaikki nyky-Tapparat, joilla on edessä vähintään toiset SM-finaalit Tapparassa.
Alkava finaalisarja on mukana laskuissa.
6 finaalit – Otto Rauhala.
5 – Veli-Matti Savinainen.
4 – Valtteri Kemiläinen, Veli-Matti Vittasmäki.
3 – Christian Heljanko, Anton Levtchi, Joni Tuulola, Petteri Puhakka, Kristian Tanus.
2 – Philip Granath, Otto Leskinen.
Siinä oli paljon mitä meillä ei.
Jokainen mieltäköön asioita haluamallaan tavalla.
Kun itse katson koskelan puuhia, vertaan tämän aikaisia tapahtumia yllä olevaan kaikkine kupitteluineen, koutsin vaihtoineen, supilta otetut kapteenin natsat, kahdenkerroksen väki, paineteoriat, joukkueen kokoamiset, johdonmukainen rakentaminen, jatkuvuus, strategia, menestyspelaajien puuttuminen jnejne. , ollaan lapsenkengissä.
”Voittamisen kulttuuria” tuotu najmanin ja lööken muodossa?
Ollaanko jo tyytyväisiä?
Toivottavasti meidän organisaatiossa aidosti osataan ja ottaa opiksi, tehdä kipeitäkin ratkaisuja.
Jatketaanko sittenkin vanhaa toistaen.