Pitkin päivää olen lukenut raportteja vaihtoon menneistä alushousuista. Ei se mitään, ihan terveen toiminnan merkkihän se on.
Voin suoraan häpeilemättä myöntää, että tämän viimeisimmän sopimusuutisen myötä tapahtui jotain sellaista, mitä ei koskaan aikaisemmin ole tapahtunut pelaajasopimuksen julistuksen yhteydessä. Silmä kostui. Yksivuotisesta sopparista olisin vetänyt raivokkaat Juti eikun Pullipumput. Kolmen vuoden sitoutuminen sarjan parhaalta puolustajalta, lähes koko sarjaan parhaalta pelaajalta, 2000-luvun yhdeltä isoimmalta Ilves-pelaajalta on jotain sellaista, mitä en villeimmissä unelmissani voinut kuvitella näkeväni. Kukaan muu kuin Ilveksen kannattaja ei voi tietää miltä se tuntuu, kun meillä on vihdoinkin sarjan eliittipelaaj(i)a, joka haluaa sitoutua tänne tällaisella tavalla. Ja ennen kaikkea se, että meillä on organisaatio, joka pystyy vastavuoroisesti tarjoamaan jotain tällaista pelaajalle. Tämä ei yksinkertaisesti olisi ollut mahdollista vaikkapa viisi vuotta sitten! Me oltiin konkurssin partaalla! Kukaan muu kuin Ilveksen fani ei voi ymmärtää, miten hyvältä tällainen yksittäinen sopimus voikaan tuntua. Siihen vielä päälle Lancaster, Lööf, Mieho, Karhu jne. Muistelkaa kaikkea sitä paskaa, mitä me olemme joutuneet vuosikausia kestämään ja verratkaa sitä tähän nykytilanteeseen. Heikoimmat eivät ole kyydissä pysyneetkään. Takkeja on kääntynyt.
Vuonna 1985 blaablaa. Totta kai mestaruutta ja mitalia odotellaan raivoisan kuumeisesti. Mestaruuden voi kuitenkin voittaa vain yhtenä päivänä vuodessa, mutta jotta siitä voi edes realistisesti haaveilla, tarvitaan tällaisia uutisia ja hetkiä pitkin pitkää kautta. Ehkä useammankan kauden ajan. Puhun toki vain omasta puolestani, mutta pitää osata nauttia myös muista jutuista, kuten yksittäisistä voitoista, tällaisista sopimuksista, yhteisöllisyydestä hallissa. Varsinkin pitkän, pimeän suomalaisen talven aikana tällaiset asiat antaa mieletöntä energiaa. Jos se fiilis menee joskus ohi, käyn tökkäämässä teksti-tv:n päälle keväällä, katson kuka voitti ja haukun häviäjät pystyyn. Sitä odotellessa, onhan tämä mieletöntä, että melkeinpä viikoittain pääsee nauttimaan näistä fiiliksistä. Siihen päälle saa seurata sitä, miten meidät hienot ex-pelaajat pärjäävät Pohjois-Amerikassa. Tai sitä, miten meidän ei tarvitse itkeä kaikkien pelaajien perään, jotka vaihtavat sarjan sisällä joukkuetta, vaan voi olla vilpittömästi tyytyväinen, jos jollain Lepauksella menee hyvin Ässissä.
Haluan kiittää kaikkia niitä, jotka ovat mahdollistaneet tähänastisen muutoksen. On hienoa olla tilanteessa, jossa voi sanoa: Kevättä ja sitä seuraavaa kevättä odotellessa. Sitä suurta menestystä halutaan tietty, mutta ainakin minä vaalin matkan aikana myös tällaisia hetkiä.
Kiitos, Ilves!