Joskus pitää hävitä, ei mua se vituta. Mutta se vituttaa ja rajusti, miten hävittiin. Tehtiin jostain helvetin Ässistä aivan ylitsepääsemätön este, kun varsinkin ensimmäiset kaksi erää kentällä pyöri 5 keltapaitaista kiirakorpea, jotka hävisivät joka ikisen vähänkään kaksinkamppailua muistuttavan tilanteen. Jos hävitään, niin hävitään edes paremmin pelanneelle joukkueelle saappaat jalassa. Nyt me ihan itse pelattiin suoraan Ässien vähäisille vahvuuksille ja annettiin ihan itse niiden voittaa.
Tätä viestiä tuonne otteluketjuun kirjoittaessani huomasin verenpaineen alkavan nousemaan aika helvetisti ja sormien syytävän näytölle jatkuvasti katkerampaa tekstiä, joten pistetään se vaikka tuosta poikki, ja jatketaan vuodatusta tänne sopivampaan ketjuun.
Jonkun saatanan satakuntalaisen maalaiskylän junttiamislaiset hitsarimulkut luulevat olevansakin jotain, kun meidän kisumirrilauma pelasi pelin juuri heidän vahvuuksilleen ja heidän käsiinsä. Vuodesta toiseen oksettava antijääkiekko-joukkue, jonka fanitkin tietävät olevansa Liigan alinta paskaa, joten keskittyvät omien kannattamisen sijaan asiattomuuksien huutelemiseen vastustajalle ja tuomareille. Toivottavasti sunnuntaina taotaan noi vitun juntit jään läpi alimpaan helvettiin, niin tietävät taas paikkansa. Vaikka eipä noilla todennäköisesti riitä älykkyysosamäärä moiseen itsereflektioon, vaan syyttävät jotain tuomareita, kun se parempi joukkue voitti jääkiekkoa, eikä rugbya, pelaamalla.
Ehkä tää ilta triggeröi jotain alitajuisia traumoja viime kaudesta, kun Pendon Ilvekselle tuli juuri tällaisia ihmeellisiä, vituttavia ohipelejä kesken kautta. Joka tapuksessa nyt ottaa päähän rajusti. Mutta joo, eteenpäin. Perjantaina voitetaan taas.
PS. Enkä mä oikeesti ees vihaa Ässiä, kunhan piti johonkin purkaa tää vitutus
