Positiivisuusketju

Lukon tappio SaiPalle oli isompi shokki kuin Ilveksen KalPalle. KalPahan tässä suosikki runkosarjan voimasuhdearvioiden perusteella olikin. Eikä tätä nyt voi sulamiseksi kutsua tällä kertaa.

Onneksi kiekko on tauolla puoli vuotta, koska ei olisi mitään motivaatiota marssia hallille ihan lähiaikoina. Syksyllä sitä motivaatiota toivottavasti taas löytyy, mutta kyllä tarvitsee nyt ottaa henkilökohtaisesti askel taaksepäin, kun tällaiset mitättömät asiat syövät miestä aivan saatanasti. Onneksi tämä on loppujen lopuksi vain kiekkoa.
 
Kyllä varmaan näet. Minä olen 77 vuotta ja nähnyt useita mestaruuksiakin. Finaaleita ei vaan erikseen pelattu ennen vanhaan.


Minäkin nähnyt kaksi mestaruutta, mutta vääjäämätön solujen rapistuminen ja sitä myöden odotettavissa oleva koiranputkiefekti tarkoittavat, että siihen se nyt jäi ja tämän päivän parikymppiset junnut pääsevät sitten aikanaan keskustorin lähteeseen koheltamaan rollaattoreidensa kanssa.
 
Housuun ei kyllä paskottu, vuosikymmeniin ei olla noin taistelevaa ja henkisesti vahvaa Ilvestä nähty ja piste.
Paskaa sieltä puntista kuitenkin valui. Ei ehkä paskottu housuun kirjaimellisesti, mutta kyllä sitä paskaa oli sinne housuun taas jostain tullut.
 
Tässä vitutuksen keskellä sitä ajattelee, että taas pitkä kiduttava runkkari ensi kaudella edessä, että päästään taas yrittämään uudelleen, mut onhan se runkosarjakin hienoa aikaa, kun oikein miettii. Kyllä ne yksittäiset runkosarjan voitotkin tuo hyvää mieltä. Kyse on kumminkin joukkueen kannattamisesta ja tää Ilves-yhteisö on vaan niin helvetin hieno asia, mitä ei kaikilla muilla ole ja olen siitä helvetin ylpeä. Tänäänkin menee Ipalippis päähän ja kannan sitä ylpeenä, nyt ja aina. Ja joskus se viimeinen palkinto vielä meillekin tulee, vaikkei sitä näin itku silmässä heti ensimmäisenä uskokaan.
 
Lukon tappio SaiPalle oli isompi shokki kuin Ilveksen KalPalle. KalPahan tässä suosikki runkosarjan voimasuhdearvioiden perusteella olikin. Eikä tätä nyt voi sulamiseksi kutsua tällä kertaa.

Onneksi kiekko on tauolla puoli vuotta, koska ei olisi mitään motivaatiota marssia hallille ihan lähiaikoina. Syksyllä sitä motivaatiota toivottavasti taas löytyy, mutta kyllä tarvitsee nyt ottaa henkilökohtaisesti askel taaksepäin, kun tällaiset mitättömät asiat syövät miestä aivan saatanasti. Onneksi tämä on loppujen lopuksi vain kiekkoa.

Näinhän se on. Ja mielettömän hienoa, että on olemassa tällainen yhteisö, joka tarjoaa tunteita laidasta laitaan - ja silti se on vain urheilua. Tästäkin kaudesta jää paljon positiivista käteen, vaikka niitä nyt onkin aika vaikeaa nähdä. Jonain vuonna mennään päätyyn asti aivan varmasti. Siitä huolimatta eihän tätä edes seurata ja mukana kuljeta vain sen takia, että voitettaisiin mestaruus. Tämä yhteisö on niin paljon muutakin.
 
Takaisin
Ylös