Otetaanpa tapaus Taavi Vartiainen: Jos pelaajalla on ranne, nilkka tai sormi rikki, siitä on helppo antaa arvio kauanko sen kuntoon saaminen kestää. Mutta entä jos sillä on pää rikki. Siitä onkin vähän vaikeampi antaa arviota paljonko sen kokoon kursimisessa menee aikaa. Ja miten sinä nyt annat siitä tietoa että se on mielenterveydellisistä syistä pois samalla noudattaen lakia, kertomalla kaiken minkä voit ja sitten vielä kerrot sen niin että pelaajaa ei leimata pöpipääksi, mielenterveysongelmilla kun on edelleen iso stigma yhteiskunnassa. Vartiainen ja Elorinne ovat avoimesti kertoneet mielenterveysongelmistaan ja suuressa maailmassa Patrik Laine. Eivät varmasti ole ainoita.
Entä jos se paluu viivästyykin ja kuntoutuminen ei etene kuten suunniteltu. Seuran intresseissä ei ole kuitenkaan tiedottaa toipumisesta päivittäin. Silloin löytyy aina joku pahantahtoinen nilkki joka pystyy heittelemään jonkun tarpeeksi epämääräisen vihjauksen siitä että ei se oikeasti ole loukissa, koirankopissa se on tai hyllytetty kurinpidollisista syistä. Ja nopeasti se kasvaa palstatotuudeksi. Palveenkin kohdalla ei tarvittu kuin epäonnistuneet play-offit ja yksi harkitsematon lausunto, niin siitäkin tulee totuus että kaveri on kopin myrkyttäjä. Najmanin kohdalla tehtiin hyvä veto että kerrottiin selkeästi että syy poissaoloon ei ole kurinpidollinen tai koirankoppi.
Ja tällaisia tapauksia tulee vastedeskin. Kun pitää linjan siinä että joko tiedotetaan kaikki mitä voi tai ei mitään, pystyy sitä keskustelua ohjaamaan edes jollain tasolla kun todetaan että poissa pelaaja on ja palaa kun palaa. Näin meillä on aina toimittu. Jos taas jonkun kohdalla tekee poikkeuksen, alkaa se keskustelu kuitenkin. Sitä ei voi estää.