Positiivisuusketju

Kuun lopussa on Darts-kisat Malagassa, pääsee heitteleen ja juopotteleen. Vieläpä oikein A-luokan matka kun emäntä joutuu jäämään kotiin tekeen töitä.
 
Nyt on hehkutettava. Olen metsässäkulkija, ja koko elämäni ajan olen toivonut törmääväni luonnossa ilvekseen. Kun kuljen ison koiran kanssa, tiedän, että villieläimet eivät mielellään ihan nuuhimaan tule. Mutta lauantaiaamuna kello 5.50 kävelin Raholan siirtolapuutarhan läpi koiran kanssa, ja valtavan kuusiaidan katveesta meitä tervehti ilves. Vaalea, arvioni mukaan ehkä naaras koska ei ollut mitenkään järjettömän iso. Toki omaan kotikissaani verrattuna kylläkin. Kaikki (minä, koira ja ilves) säikähdimme hiukan, ja ilves ikään kuin jähmettyi hetkeksi. Upea eläin, kertakaikkiaan. Loikki siitä sitten rinnettä ylös kartanon pihaan.

No, ei siinä vielä kaikki. Hetki sitten palautin lapseni Parolaan lomien jälkeen, ja kotiin ajaessani Iiitalan Shellin ja Tarttilan liittymän välisellä, pimeällä tieosuudella näin jälleen ilveksen. Jarruttaa en ehtiyt, luojan kiitos se pääsi alta pois. Kirkkaissa kohdevaloissa vaikuttavan upeat tupsukorvat, sulava liikehdintä ja turkin täplikäs kuvio painuivat ikuisiksi ajoiksi mieleeni. Väritykseltään Raholan ilvestä ruskeampi, turkissa vahvempi kuvio ja kooltaan selkeästi isompi.

Mitä tästä pitäisi ajatella? Koko 47-vuotisen elämäni aikana en ole nähnyt yhtäkään ilvestä, mutta nyt kolmen päivän aikana kahteen eri kertaan.

Eihän tämä voi nyt tarkoittaa mitään muuta kuin....?
 
Nyt on hehkutettava. Olen metsässäkulkija, ja koko elämäni ajan olen toivonut törmääväni luonnossa ilvekseen. Kun kuljen ison koiran kanssa, tiedän, että villieläimet eivät mielellään ihan nuuhimaan tule. Mutta lauantaiaamuna kello 5.50 kävelin Raholan siirtolapuutarhan läpi koiran kanssa, ja valtavan kuusiaidan katveesta meitä tervehti ilves. Vaalea, arvioni mukaan ehkä naaras koska ei ollut mitenkään järjettömän iso. Toki omaan kotikissaani verrattuna kylläkin. Kaikki (minä, koira ja ilves) säikähdimme hiukan, ja ilves ikään kuin jähmettyi hetkeksi. Upea eläin, kertakaikkiaan. Loikki siitä sitten rinnettä ylös kartanon pihaan.

No, ei siinä vielä kaikki. Hetki sitten palautin lapseni Parolaan lomien jälkeen, ja kotiin ajaessani Iiitalan Shellin ja Tarttilan liittymän välisellä, pimeällä tieosuudella näin jälleen ilveksen. Jarruttaa en ehtiyt, luojan kiitos se pääsi alta pois. Kirkkaissa kohdevaloissa vaikuttavan upeat tupsukorvat, sulava liikehdintä ja turkin täplikäs kuvio painuivat ikuisiksi ajoiksi mieleeni. Väritykseltään Raholan ilvestä ruskeampi, turkissa vahvempi kuvio ja kooltaan selkeästi isompi.

Mitä tästä pitäisi ajatella? Koko 47-vuotisen elämäni aikana en ole nähnyt yhtäkään ilvestä, mutta nyt kolmen päivän aikana kahteen eri kertaan.

Eihän tämä voi nyt tarkoittaa mitään muuta kuin....?
Itsekään en ole Ilvestä nähnyt, paitsi eläintarhoissa, mutta viikko sitten näin järven jäällä Ilveksen tassunjäljet. Kyllä tässä nyt jotain on taustalla, kun Ilvekset alkavat yhtäkkiä näyttäytymään meille tavan tallaajille.
 
Nyt on hehkutettava. Olen metsässäkulkija, ja koko elämäni ajan olen toivonut törmääväni luonnossa ilvekseen. Kun kuljen ison koiran kanssa, tiedän, että villieläimet eivät mielellään ihan nuuhimaan tule. Mutta lauantaiaamuna kello 5.50 kävelin Raholan siirtolapuutarhan läpi koiran kanssa, ja valtavan kuusiaidan katveesta meitä tervehti ilves. Vaalea, arvioni mukaan ehkä naaras koska ei ollut mitenkään järjettömän iso. Toki omaan kotikissaani verrattuna kylläkin. Kaikki (minä, koira ja ilves) säikähdimme hiukan, ja ilves ikään kuin jähmettyi hetkeksi. Upea eläin, kertakaikkiaan. Loikki siitä sitten rinnettä ylös kartanon pihaan.

No, ei siinä vielä kaikki. Hetki sitten palautin lapseni Parolaan lomien jälkeen, ja kotiin ajaessani Iiitalan Shellin ja Tarttilan liittymän välisellä, pimeällä tieosuudella näin jälleen ilveksen. Jarruttaa en ehtiyt, luojan kiitos se pääsi alta pois. Kirkkaissa kohdevaloissa vaikuttavan upeat tupsukorvat, sulava liikehdintä ja turkin täplikäs kuvio painuivat ikuisiksi ajoiksi mieleeni. Väritykseltään Raholan ilvestä ruskeampi, turkissa vahvempi kuvio ja kooltaan selkeästi isompi.

Mitä tästä pitäisi ajatella? Koko 47-vuotisen elämäni aikana en ole nähnyt yhtäkään ilvestä, mutta nyt kolmen päivän aikana kahteen eri kertaan.

Eihän tämä voi nyt tarkoittaa mitään muuta kuin....?
Meillä istui pihapuussa ilves alkukeväästä 2013. Tiedä sit mitä olis käyny karsinnoissa, jos ei ois ilmestynyt.
 
Meillä asteli alkusyksystä Ilves pihan kameraan samana päivänä kun oli Liigan ensimmäinen peli. Videon nappasin talteen siitä. Ilmoitin perheelle silloin, että meirän vuosi.
 
Nyt on hehkutettava. Olen metsässäkulkija, ja koko elämäni ajan olen toivonut törmääväni luonnossa ilvekseen. Kun kuljen ison koiran kanssa, tiedän, että villieläimet eivät mielellään ihan nuuhimaan tule. Mutta lauantaiaamuna kello 5.50 kävelin Raholan siirtolapuutarhan läpi koiran kanssa, ja valtavan kuusiaidan katveesta meitä tervehti ilves. Vaalea, arvioni mukaan ehkä naaras koska ei ollut mitenkään järjettömän iso. Toki omaan kotikissaani verrattuna kylläkin. Kaikki (minä, koira ja ilves) säikähdimme hiukan, ja ilves ikään kuin jähmettyi hetkeksi. Upea eläin, kertakaikkiaan. Loikki siitä sitten rinnettä ylös kartanon pihaan.

No, ei siinä vielä kaikki. Hetki sitten palautin lapseni Parolaan lomien jälkeen, ja kotiin ajaessani Iiitalan Shellin ja Tarttilan liittymän välisellä, pimeällä tieosuudella näin jälleen ilveksen. Jarruttaa en ehtiyt, luojan kiitos se pääsi alta pois. Kirkkaissa kohdevaloissa vaikuttavan upeat tupsukorvat, sulava liikehdintä ja turkin täplikäs kuvio painuivat ikuisiksi ajoiksi mieleeni. Väritykseltään Raholan ilvestä ruskeampi, turkissa vahvempi kuvio ja kooltaan selkeästi isompi.

Mitä tästä pitäisi ajatella? Koko 47-vuotisen elämäni aikana en ole nähnyt yhtäkään ilvestä, mutta nyt kolmen päivän aikana kahteen eri kertaan.

Eihän tämä voi nyt tarkoittaa mitään muuta kuin....?
Tämän kauden jälkeen olet loppuelämäsi taikauskoinen.
 
Noita pyärii kameran eressä kesät talvet.
Screenshot_20250304-044917__01.jpgScreenshot_20250304-045246__01.jpg
 
Nyt on hehkutettava. Olen metsässäkulkija, ja koko elämäni ajan olen toivonut törmääväni luonnossa ilvekseen. Kun kuljen ison koiran kanssa, tiedän, että villieläimet eivät mielellään ihan nuuhimaan tule. Mutta lauantaiaamuna kello 5.50 kävelin Raholan siirtolapuutarhan läpi koiran kanssa, ja valtavan kuusiaidan katveesta meitä tervehti ilves. Vaalea, arvioni mukaan ehkä naaras koska ei ollut mitenkään järjettömän iso. Toki omaan kotikissaani verrattuna kylläkin. Kaikki (minä, koira ja ilves) säikähdimme hiukan, ja ilves ikään kuin jähmettyi hetkeksi. Upea eläin, kertakaikkiaan. Loikki siitä sitten rinnettä ylös kartanon pihaan.

No, ei siinä vielä kaikki. Hetki sitten palautin lapseni Parolaan lomien jälkeen, ja kotiin ajaessani Iiitalan Shellin ja Tarttilan liittymän välisellä, pimeällä tieosuudella näin jälleen ilveksen. Jarruttaa en ehtiyt, luojan kiitos se pääsi alta pois. Kirkkaissa kohdevaloissa vaikuttavan upeat tupsukorvat, sulava liikehdintä ja turkin täplikäs kuvio painuivat ikuisiksi ajoiksi mieleeni. Väritykseltään Raholan ilvestä ruskeampi, turkissa vahvempi kuvio ja kooltaan selkeästi isompi.

Mitä tästä pitäisi ajatella? Koko 47-vuotisen elämäni aikana en ole nähnyt yhtäkään ilvestä, mutta nyt kolmen päivän aikana kahteen eri kertaan.

Eihän tämä voi nyt tarkoittaa mitään muuta kuin....?
Kade, haluaisin itsekin nähdä livenä. Tassunjälkiä lähemmäs en ole toistaiseksi päässyt.
Kyllä toi nyt on ihan selvä merkki!
 
Meillä on edelleen 70% todennäköisyys voittaa runkosarja!
 
Takaisin
Ylös