Positiivisuusketju

[IhanJuniori]

Vakuuttava voitto tänään ja pari nimimerkkiä katosi kun kusi lumeen
Hyvillä mielin ensi viikon odotukseen.

 

[tynamo]

On tämä Ilvesläisyys taas perkeleen raskasta sydämelle.

- Tappio Pelicansille heikolla esityksellä
- Tapparan kyykytys paikallisessa
- Asennevammainen käynti Jyväskylässä
- Suvereeni voitto Lukosta
- Kauden paskin peli Kerhoa vastaan
- Komea vierasvoitto SaiPasta

Päättäkää ny!

 

[Ozku]

Tehtiin yv maali!

 

[Lööfin Leksa]

Tehtiin yv maali!

Ja vieläpä Liigan parasta avta vastaan!

 

[Torski]

Tehtiin yv maali!

Kaksikin!

 

[ilvesperhe]

Kevään orotus on hianoo aikaa.

 

[Neitikiekko]

Kuun lopussa on Darts-kisat Malagassa, pääsee heitteleen ja juopotteleen. Vieläpä oikein A-luokan matka kun emäntä joutuu jäämään kotiin tekeen töitä.

 

[ilvesperhe]

Kuun lopussa on Darts-kisat Malagassa, pääsee heitteleen ja juopotteleen. Vieläpä oikein A-luokan matka kun emäntä joutuu jäämään kotiin tekeen töitä.

Hyvää matkaa. Mitenkähän emäntä pärjää? Tuskin sekään mistään B-luokan oloista kärsii. Menenpä katsomaan. Positiivinen loppukuu tiedossa kaikilla.

 

[ilvesperhe]

"Neitikiekolle" voin kertoa vain meidän kesken. Aina kun olen reissussa, niin palattuani emäntä alkaa muutaman päivän päästä jutella "voitasko joskus kokeilla sellasta että"... Vissiin yksinnollessaan ja ikävissään keksii noita uusia juttuja.

 

[Erkka44]

Nyt on hehkutettava. Olen metsässäkulkija, ja koko elämäni ajan olen toivonut törmääväni luonnossa ilvekseen. Kun kuljen ison koiran kanssa, tiedän, että villieläimet eivät mielellään ihan nuuhimaan tule. Mutta lauantaiaamuna kello 5.50 kävelin Raholan siirtolapuutarhan läpi koiran kanssa, ja valtavan kuusiaidan katveesta meitä tervehti ilves. Vaalea, arvioni mukaan ehkä naaras koska ei ollut mitenkään järjettömän iso. Toki omaan kotikissaani verrattuna kylläkin. Kaikki (minä, koira ja ilves) säikähdimme hiukan, ja ilves ikään kuin jähmettyi hetkeksi. Upea eläin, kertakaikkiaan. Loikki siitä sitten rinnettä ylös kartanon pihaan.

No, ei siinä vielä kaikki. Hetki sitten palautin lapseni Parolaan lomien jälkeen, ja kotiin ajaessani Iiitalan Shellin ja Tarttilan liittymän välisellä, pimeällä tieosuudella näin jälleen ilveksen. Jarruttaa en ehtiyt, luojan kiitos se pääsi alta pois. Kirkkaissa kohdevaloissa vaikuttavan upeat tupsukorvat, sulava liikehdintä ja turkin täplikäs kuvio painuivat ikuisiksi ajoiksi mieleeni. Väritykseltään Raholan ilvestä ruskeampi, turkissa vahvempi kuvio ja kooltaan selkeästi isompi.

Mitä tästä pitäisi ajatella? Koko 47-vuotisen elämäni aikana en ole nähnyt yhtäkään ilvestä, mutta nyt kolmen päivän aikana kahteen eri kertaan.

Eihän tämä voi nyt tarkoittaa mitään muuta kuin....?

 

[Tre1931]

Nyt on hehkutettava. Olen metsässäkulkija, ja koko elämäni ajan olen toivonut törmääväni luonnossa ilvekseen. Kun kuljen ison koiran kanssa, tiedän, että villieläimet eivät mielellään ihan nuuhimaan tule. Mutta lauantaiaamuna kello 5.50 kävelin Raholan siirtolapuutarhan läpi koiran kanssa, ja valtavan kuusiaidan katveesta meitä tervehti ilves. Vaalea, arvioni mukaan ehkä naaras koska ei ollut mitenkään järjettömän iso. Toki omaan kotikissaani verrattuna kylläkin. Kaikki (minä, koira ja ilves) säikähdimme hiukan, ja ilves ikään kuin jähmettyi hetkeksi. Upea eläin, kertakaikkiaan. Loikki siitä sitten rinnettä ylös kartanon pihaan.

No, ei siinä vielä kaikki. Hetki sitten palautin lapseni Parolaan lomien jälkeen, ja kotiin ajaessani Iiitalan Shellin ja Tarttilan liittymän välisellä, pimeällä tieosuudella näin jälleen ilveksen. Jarruttaa en ehtiyt, luojan kiitos se pääsi alta pois. Kirkkaissa kohdevaloissa vaikuttavan upeat tupsukorvat, sulava liikehdintä ja turkin täplikäs kuvio painuivat ikuisiksi ajoiksi mieleeni. Väritykseltään Raholan ilvestä ruskeampi, turkissa vahvempi kuvio ja kooltaan selkeästi isompi.

Mitä tästä pitäisi ajatella? Koko 47-vuotisen elämäni aikana en ole nähnyt yhtäkään ilvestä, mutta nyt kolmen päivän aikana kahteen eri kertaan.

Eihän tämä voi nyt tarkoittaa mitään muuta kuin....?

Itsekään en ole Ilvestä nähnyt, paitsi eläintarhoissa, mutta viikko sitten näin järven jäällä Ilveksen tassunjäljet. Kyllä tässä nyt jotain on taustalla, kun Ilvekset alkavat yhtäkkiä näyttäytymään meille tavan tallaajille.

 

[Lehtisalaatti]

Nyt on hehkutettava. Olen metsässäkulkija, ja koko elämäni ajan olen toivonut törmääväni luonnossa ilvekseen. Kun kuljen ison koiran kanssa, tiedän, että villieläimet eivät mielellään ihan nuuhimaan tule. Mutta lauantaiaamuna kello 5.50 kävelin Raholan siirtolapuutarhan läpi koiran kanssa, ja valtavan kuusiaidan katveesta meitä tervehti ilves. Vaalea, arvioni mukaan ehkä naaras koska ei ollut mitenkään järjettömän iso. Toki omaan kotikissaani verrattuna kylläkin. Kaikki (minä, koira ja ilves) säikähdimme hiukan, ja ilves ikään kuin jähmettyi hetkeksi. Upea eläin, kertakaikkiaan. Loikki siitä sitten rinnettä ylös kartanon pihaan.

No, ei siinä vielä kaikki. Hetki sitten palautin lapseni Parolaan lomien jälkeen, ja kotiin ajaessani Iiitalan Shellin ja Tarttilan liittymän välisellä, pimeällä tieosuudella näin jälleen ilveksen. Jarruttaa en ehtiyt, luojan kiitos se pääsi alta pois. Kirkkaissa kohdevaloissa vaikuttavan upeat tupsukorvat, sulava liikehdintä ja turkin täplikäs kuvio painuivat ikuisiksi ajoiksi mieleeni. Väritykseltään Raholan ilvestä ruskeampi, turkissa vahvempi kuvio ja kooltaan selkeästi isompi.

Mitä tästä pitäisi ajatella? Koko 47-vuotisen elämäni aikana en ole nähnyt yhtäkään ilvestä, mutta nyt kolmen päivän aikana kahteen eri kertaan.

Eihän tämä voi nyt tarkoittaa mitään muuta kuin....?

Meillä istui pihapuussa ilves alkukeväästä 2013. Tiedä sit mitä olis käyny karsinnoissa, jos ei ois ilmestynyt.