Pilaan tunnelman Italian kannattajana: 1982 tienasin oman futisporukan veikkauksessa mestaruudella lähemmäs 500 markkaa. Siitä lähtien oon seurannut Italiaa…ja Jumalainen Paolo Rossihan kävi morjestaan meitä Ratinassa 1984.
Olisko tässä vähän, et kun jäsen Pumppu höystää Könösellä, niin enempi ollaan vaan ”vanhojen syntien” vuoks Pumppua vastaan?
Oon pitäny aikanaan omat aplodini niukkoina, kun oon ollu kattomassa hairahtuneen kummipoikani otteita meitä vastaan C-junnujen SM-sarjassa. Tarkennus: annoin vain meille...
Sotkeudun tähän:
a) Konsernin miäs kannustaa konsernin miähiä,
b) Konsernin miäs hymyilee vienosti, muttei tuuleta, kun lapsuuden sankarit (epäreilusti) voittaa tai
c) Konsernin miäs tuijottaa eteensä kuin Silvennoinen Pynsällä.
Valitsen been.
Kouvolan puolesta kyllä puhuvat Kakka-hätä 77, Kivesveto Go Go ja Loose Prick. Mutta toisaalta Propagandhi on Winnipegistä. Ny on Rassella vakava miettimisen paikka. ;)
Viä noihin Euroviisuihin, en oo missään kuullut pätkääkään Suomen biisistä. Tällä hetkellä soi Juliet Jonesin Sydän - Arkistojen aarteita. Suosittelen lämpimästi.
Mulla ei herättänyt kovasti tunteita, on Hantan (tähän iso peukku ) poika, joka ei oo pelannut Ilveksessä yhtäkään liigapeliä. Viimeksi meidän paidassa keväällä 2016, kauan on aikaa siis…