Ei, en ymmärrä.
Koska sinulla ei ole mitään todisteita väitteidesi tueksi, joudun tyytymään Heponiemen lausumaan. Tokihan sisäisen lähdekritiikin kannalta sekä sinun että Heponiemen luotettavuus voidaan kyseenalaistaa, koska molemmilta voidaan olettaa tietynlaista tarkoitushakuisuutta, mutta Heponiemen selitys on kuitenkin primäärilähde.
Heponiemi antoi erittäin fiksun lausunnon itsensä, Kärppien sekä myös Ilveksen johdonkin näkökulmasta. Pelaajia on useita vuosia prepattu esiintymään mediassa. Tärkeää on pitää positiivinen mielikuva ja välttää siltojen polttamista mihinkään suuntaan. Tietenkin tuo koulutus sitten näkyy puolestaan siinä, että suureksi osaksi pelaajien haastattelut toistavat samaa tuttua kaavaa ja totuudet sekä aidot mielipiteet jäävät vähemmälle.
Toki samaa on liike-elämän tiedotteissa. Esim suurin osa henkilöiden potkuista saa mediassa varsin kauniin, mutta totuutta väistävän kirjoituksen. ”Tiemme erosivat hyvässä yhteisymmärryksessä”, ”Lähdin etsimään uusia haasteita” ovat joitakin esimerkkejä usein toistuvista lauseista.
Kun arvioidaan pelaajan oman lausunnon ja palstatotuuksien suhdetta, tavallaan tämä case Heponiemi on aika lailla samanlainen kuin aikoinaan case Huhtala.
Kerropa vielä minkälainen tämä case Huhtala olikaan? Mikä oli pelaajan oma lausunto ja mikä palstatotuus? Ja kumpaan uskot? Jampen ja Tompan hyvin tuntevana näen osutko oikeaan versioon. Asian olen heidän kanssaan käynyt läpi.
Jos Heponiemen perheenjäsen on toisen käden lähde, valmentajakollegasi kolmannen käden lähde ja sinä itse neljännen käden lähde, ja kun kuvioon vielä liittyy spekulaatiota ja arvailua siitä, mitä Heponiemen perheenjäsen on tarkoittanut, niin täytyy myöntää, että olen todella vakuuttunut. Olisiko vaimon siskon kummin kaimalla jotakin sisäpiiritietoa tarjottavana?
Kun kerran kysyt, niin vaimollani ei ole siskoa, joten tuohon en pysty vastaamaan. Mutta, jos vaimollani olisi sisko ja hänen kumminsa olisi Lauri, niin sanoisin, että Marjamäen Latella kyllä olisi. Koska Late on valmentanut Ipassa ja Kärpissä.
Ollakseen niin kovasti rahan perään, tuntuu oudolta, että monet NHL:ää tavoitteenaan pitävät suomalaiset ovat valmiita pelaamaan farmisarjoissa 70 000 dollarin palkalla tai Kanadan juniorisarjoissa saaden muutaman satasen kuussa taskurahaa.
Minusta taas tuntuu hyvin luonnolliselta ja olen päässyt läheltä seuraamaankin tällaisia tapauksia. Ensinnäkin junnusarjoihin lähtevät täältä pitkälti niin nuoret pelaajat, ettei heille lähes poikkeuksetta ole tulossa rahallista sopimusta Suomesta. Eikä tarvisisikaan. Seurat saattavat maksaa näin nuorille nimellisiä korvauksia. Sen sijaan heidän agentit neuvovat pelaajaa tekemään näitä valintoja. On tiettyjä agentteja, jotka erityisesti suosivat P-Amerikan junnusarjoja. Pojan valintaa vauhditetaan vielä sillä, että rapakon takaa saattaa lentää täkäläisen agenttifirman edustajat kertomaan lupaukselle vaihtoehdoista. Näillä on luonnollisesti erinomaiset kontaktit paikallisiin junnuseuroihin. Esimerkiksi Kaukinen vei hyvin suurella prosentilla nuoret Kanadaan (mm Marjamäki, Sandell ja Rajala). Käytännössä Sandellilla oli vaihtoehtona pelata Ipan A:ssa ilman palkkaa parin sadan katsojan edessä tai valmistautua tulevaisuuteen kielitaidon, pelitavan ja itsenäisyyden myötä pelaamalla parhaillaan jopa yli 10000 katsojalle. Rajala lähti puolestaan varauksen jälkeen, koska haaveeseen päästäkseen nähtiin tarpeelliseksi oppia pelaamaan pienessä kaukalossa.
Mutta ehkä tämä seuraava on kuitenkin se oleellisin.
Aleksin haastattelussa antama lausuntohan sinänsä palvelisi minun etukäteen viestimääni tietoa eli Heponiemi palaa Suomeen, mutta ei tule Ilvekseen. Olisin voinut Heponiemen haastattelun jälkeen täällä todeta, että mitä minä sanoin, Heponiemi ei ollut Ilvekseen tulossa, vaan halusi Mannerin valmennukseen. Täällähän minut on nähty nykyjohdon puolestapuhujana ja tuo Aleksin haastattelu olisi toiminut erinomaisena alibina.
Mutta, kun tiedän, että Heponiemeä oli Ilvekseenkin tarjottu, niin silloin ei sopimuksen esteenä ole ollut Kiven vetovoimattomuus tai Mannerin ylivertainen vetovoima. Mutta varmuudella on Mannerillakin ollut merkitystä, mutta liian parkkiintuneena totean, että merkitys on korostunut vasta niitä seuroja vertailtaessa, joissa kompensaatio on ollut kohdallaan. Ja Larvan papereissa on ollut muitakin koukkuja kuin palkka.