Aikamoista huuhaata nää toronto- ja mestaruuspaine yms. jutut.
Se on niin päivän selvä asia, että jokainen voittava urheilija ja kilpailija pystyy hanskaamaan paineet, tuli ne sitten sisältä ulkoa, sivulta tai mistä vain. Välillä on heikompia jaksoja, mutta voittavalla henkilöllä ne on todella lyhyitä ja oman tekemisen taso ei ailahtele, vaikka kuokkaan tulisikin tilapäisesti.
Katsokaa vaikka lajiensa parhaita erityisesti yksilölajeissa: tennis, kamppailulajit, pokeri yms. Esim. Federerillä oli tiukka paikka uralla siinä vaiheessa, kun kahden käden rystylyönti alkoi yleistymään. Yhden käden rystypelaaja on by default altavastaaja kahden käden lyöjää vastaan. No ei hän siitä lannistunut, vaan kehitti omaa peliään ja strategiaa, miten voi pärjätä myös yhden käden rystyllä.
Pahin vihollinen kilpaurheilussa on urheilija itse ja se oma päänsisäinen myllerrys. Voittava henkilö tuon hanskaa, häviäjät selittelee jotain toronto-ilmiötä ym. "kannattajat buuaa"-shaibaa. Ei pitäisi yksinkertaisesti pätkääkään kiinnostaa voittavaa kilpaurheilijaa, että mitä muut ajattelevat, vaan katse peilissä ja omassa tekemisessä.