Pienet jälkipelit vielä valojen sammuttua.
Jonnin verran pelejä onnistui seuraamaan livenä Areenalla, osan töllöttimestä ja joskus sai olla present myös isolla kirkolla ifkn peleissä.
Ennakko-odotukset olivat valoisat, olihan nimet pelipaidoissa varsinkin puolustuksen osalta melkein PARASTA A- ryhmää, eikä hyökkäysosastokaan aivan hassummalta vaikuttanut.
Kauden aikana kiinnitin jo huomiota pelin hajoamiseen yksittäisen pelin aikana, ainaisiin ketjuruletteihin, tuloksellisesti hetkittäin maagiseen ylivoimaan, kahden maalivahdin taktiikkaan, muutamien pelaajien alisuorittamiseen, päävalmentajan flegmaattiseen yleisilmeeseen ja edelleen kannattajien, erityisesti osaston hienolle osallistumiselle kioakkotapahtumaan, unohtamatta Vaasan reissua.
Jokin epäilys sykki alitajunnassa koko kauden ajan. Peli ei ollut, pisteistä huolimatta, kovin laadukukasta.
Valmennus korosti pelin kehittyvän, ja tähtäin/target on olla pudotuspeleisssä parhaimmillaan, ei runkosarjassa.
Kalpa laittoi meidät täysin kyykkyyn. Odotin tiukkaa sarjaa, tiedostin Kalpan vaarallisuuden. Tapa, jolla lähdimme katsomoon oli kuitenkin nolo.
Yksityiskohtiin takertumatta laitan fiaskon yksistään !!! valmennukseen piikkiin, vaikka liukkailla ne pelaajat mustan kanssa touhuavat.
Päävalmentajan OLEMUS jo yksistään herätti kysymysmerkkejä; flegmaattinen, alistunut, reagointikyvytön.
Päävanmentaja "tappoi" pelikirjallaan, habituksellaan pelaajien energian, iloisuuden, oma-aloitteisuuden. Pelaajat varoivat, tulivat virhealttiiksi, antoivat aloitteet vastustajille ja kas kummaa niminippu näyttikin jäällä ajovaloista sokaistuneilta eläimiltä, joiden päätarkoitus on selvitä ehjinä vain vaihtoon.
Reagointikyvytön valmennus yllätti myös pelaajat, jotka varmaan vieläkin tovin ihmettelevät onko kausi jo ohi.
Tunnemyrskyt ovat ohi, ja katsojat löytävät legendaarisen seuran otteluihin myös ensi kaudella.
Vastoinkäymiset toivottavasti kasvattavat ja Ilveksen johto tekee tarvittavat johtopäätökset, ettei tämä toistu jatkossa !!!