Paineet.
Pronssi oli mielestäni hieno homma. Toinenkin pronssi oli. Ehkä toisin kuin moni muu täällä, kauden alla ajattelin että pronssi (jo kolmas) olisi taas oikein jees, kyllä siihen voi aina tyytyväinen olla. Tänä keväänä, vaikka parina seuraavanakin.
Mutta.
Seuran taholta on viestitetty (tai niin olen ymmärtänyt), että tavoitteena on olla eurooppalainen suurseura, jonka siis tulkitsen tavoittelevan mestaruuksistakin pelaamista.
En digannut tapaa, jolla Pennanen tuli/tuotiin ruoriin ja edeltäjänsä siirrettiin sivuun. Täältä luin, että mr Sädekehä (jonka puheita edelleen täällä osa tulkkaa meille maallikoille, "Pennanenhan tarkoittaa tällä sitä..." tai "Pennanen kyllä tietää ja ymmärtää tämän...") on kuitenkin todennäköisempi menestyskortti, joten olkoon sitten minunkin puolestani. Eka kausi toi puolustusvoiton, pronssin, mutta ymmärsin, että toisella kaudella (enemmän oma joukkue, oma pelityyli) on lupa odottaa tätä parempaa.
Joukkueeseen tuli muiden nenän edestä kaapattuja jurmoja, könösiä ja ratisia. Kukaan ei missään kohtaa syksyä mitenkään säväyttänyt - huomasin, että aikoinaan lööfit, nallit ja jopa odenit sai aikaan enemmän fiilistä ja innostumista kuin nämä. No, jos näillä tulee tulosta, niin olkoon...
Peli alkoi näyttää siltä, että menestystä halutaan. Jotenkin konemaista, mutta samalla kovin hengetöntä ja virkamiesmäistä hinkkaamista,jossa ei vahingossakaan lauota ensimmäisestä hyvästä paikasta vaan pelataan kiekkoa kulmaan tai vastustajan maalin taakse. No, jos tällä tulee tulosta, niin...
Kotipelit ei oikein sytytä. Kestän itse kyllä sen, että taaskaan ei voitettu, oli peli huonoa tai parempaa, mutta lähteä hallilta kiukkuisten perheenjäsenten kanssa, miettiä mitä kauniisti vastaa nuoremmalle joka kysyy "miksi Ilves aina häviää kun me ollaan katsomassa". Ja mietin, että kestäähän tämän, jos keväällä...
Edelleen olen kauhean tyytyväinen siihen, jos päätetään kausi pronssiin. Mutta samalla tässä on pohjalla tosi paljon asioita, joita olen kannattajana "sietänyt" sillä ajatuksella, että tämän kaiken itselle epämieluisan scheissen voin niellä, mutta sen on paree olla sen arvoista. Ja siihen ei se sinänsä kiva pronssi välttämättä enää riitä.
Eli ei ne paineet Antti tule pelkästään jostain takavuosien patoumasta, vaan seuran ja valmennuksen omista ratkaisuista, jotka ihan viime aikoina ovat johtaneet nykyhetkeen. Tilanteeseen, jossa ei oikein uskallettaisi edes sanoa, että meillä on harjoiteltu kovaa kevättä varten - koska sitten voisi tulla liikaa odotuksia ja paineita sinne keväälle, kun on julistettu että nyt kontataan jotta siellä ollaan kovia.
Mun uskolla ja luottamuksella ei sinänsä ole nyt tässä kohtaa väliä. Ilves pelaa miten pelaa, uskoin tai luotin vähän tai enemmän. Edelleen voin tulla hallille ja kannustaa kuten ennenkin, sen mukaan miten vain pääsen. Epäonnistumisia en meille toivo, vaikka senkään ei lopulta pitäisi kai vaikuttaa siihen miten Ilves kaukalossa suoriutuu.
Valmennus virittää nyt itsensä, pelaajat ja pelin siihen kuosiin (ja pyytää vaikka lisäapua utj:lta), että noiden itseäni vaivaavien epäkohtien lista lyhenee, ja olen jälleen iloinen kannattaja.
Jos kauden ratkaisupeleissä homma kuitenkin jää piippuun, vetäköön valmennus ja osin seurajohto käteen. Ne kuuluisat työrukkaset, tai ihan muuten vaan. Koska kyllä tästä sitten pettymys itselle jää.
Miehelle, joka olisi alkujaan kovin ilahtunut uudesta pronssista.
