Saarelalla kiekko ja kaveri laidalla menossa jo alueelle vapaana, niin syöttöä ei vain lähde ja lopputulos on paitsio. Pelisilmä tuntuu loistavan poissaolollaan tällä herralla.
Tuossa on yksi jääkiekkourheilun sentteripelaamisen (ja ehkä koko lajn ylipäätänsäkin) vaikemmista asioista. Eli sentterinä lyhyehkö nousu kiekon kanssa ja sitten ajoissa laatusyöttö jommalle kummalle laidalle. Edellä mainittu voi jopa kuulostaa yksinkertaiselta, mutta harva todella on asian kanssa täysin sinut. Ja jos taas osaa tuon sentteripelaamisen jalon taidon, niin nämä pelaajat ovat usein käänteen tekeviä pelaajia.
Joka tapauksessa, kun sentteri lähtee nostamaan hyökkäystä kiekon kanssa, niin vastustajan ensimmäinen painestava pelaaja on jo todella lähellä. Mikäli sentterillä ei tässä kohtaa ole mm. luontaista kiekon kanssa pelaamisen rohkeutta ja siis tiettyä sellaista vaikeasti kuvailtavaa itsevarmuutta, niin homma ei vain toimi. Oikeastaan koskaan ja ainakaan luontaisesti. Silloin kun tässä hommassa on ongelmia, niin joko se sentteri-laituri - syöttö lähtee hätäisesti aivan liian aikaisin tai sitten syöttö viipyy hyvin nopeasti liian kauan. Tuollainen peliä rytmittävä, rakentava ja avaava sentteripelaaminen on selvästi ns. luomutaito. Sitä voi toki harjoitella, mutta ilman tiettyä luontaisia ominaisuuksia sitä ei voi toteuttaa koskaan tarpeeksi hyvin.
