Ikimuistoisimpia tarinoita Ilveksestä

Fogetti

Vakiokokoonpanossa
Viestejä
135
En ainakaan löytänyt vastaavanlaista ketjua, kun mieleeni juolahti peli nuoruudesta, josta ajattelin jakaa muutaman sanasen. Huomaa asian olevan jopa jokseenkin arkaluontonen, koska tässä alko ihan jännittämään. Oli miten oli, olis myös mielenkiintoista kuulla muilta vastaavanlaisia tarinoita. Mikä on just sun ikimuistoisimpia Ilves kokemuksia? Ehkä joku videokin asiaan liittyen?

Olin paikanpäällä katsomassa erästä Ilves-Kärpät kohtaamista Hakametsässä vuonna 2004-2005 (josta lopussa myös youtube video) parin kaverin kanssa ja taisi olla ensimmäinen kerta, kun ulkoilutin ylpeänä ensimmäistä Ilveksen fanipaitaani. Paidan koon puolesta lähestulkoon hukuin paidan sisälle, mutta sillä ei ollut merkitystä. Selässä luki #41 Helminen.

Edelleen, kun mietin tuota peliä niin nousee ihokarvat pystyyn. Puhumattakaan kokonaisuudessaan meidän joukkueesta vuonna 2004. Olen sitä mieltä, että se oli ainakin omalla elinkaarellani ylivoimaisesti kovin Ilves nippu, mutta silti meillä ei riittänyt mestaruuteen. Silloin myös opin varmasti ensimmäisen kerran tulosurheilun karun totuuden ja kuinka mielettömän pettymyksen kautta voi silti olla tosi ylpee jengistä. Kausi jätti pikkupoikaan valtavan jäljen niin hyvässä kuin pahassa. Päällimmäisenä kuitenkin karvas maku suuhun vielä pitkiks ajoiks, koska sen jälkeen ei ollu oikeastaan kokenu mitään vastaavaa vaikka ei silloin edes mitään voitettu. Usko on silti aina ollut kova, mutta loppujen lopuks aina saanut jäädä nuolemaan näppejään. Samalla joutunu väkisinkin seuraamaan vierestä naapurin menestystä. Oikeastaan vasta viime vuosina unelma siitä, että Ilves olis oikeasti vakavasti otettava organisaatio ja alkais pärjäämään on nostanut päätään.

Käänteen tekevää oli varmasti vuosi 2017. Aloin tosissani elättelemään toivoa vakavasti otettavasta jengistä, kun saatiin Vincent Manngard pois kuvioista. En voinu olla fantasioimatta, että olisko nyt vihdoin Ilveksen uuden tulemisen aika? Ehkä nyt on lupa alkaa odottamaan enemmän? Silti hieman epäröiden... Mutta toivoa, sitä oli aidosti eniten pitkään aikaan mitä osasin ainakaan muistaa. Siitä se sitten lähtikin nousuun tää meidän rakas seura. Ja nyt hyvät kanssalukijat ollaan oltu tovin siinä pisteessä, mitä ollaan niin kauan saatu odottaa. Vakavasti otettava organisaatio.
- Jotkut muakin kauemmin, nimimerkillä 1994 syntynyt.

Mennään kuitenkin vielä tuohon peliin, joka vie meidät vuoteen 2004-2005. Olin seisomakatsomossa "nykyisellään osasto 41" takana huutamassa sydämmeni kyllyydestä Ilvestä voittoon. Tähän päivään saakka on vain ollut märkä päiväuni kokea jotain vastaavanlaista, mitä erityisesti tuo pelipäivä ja nippu koko kauden otannalla sai meikäläisessä tuntemaan.

Kiitos, että jaksoit lukea. Nauttikaa videosta näillä saatetekstein.


ps. Itseasiassa toissa kaudella Petri Kontiola onnistui saamaan samoja pitkään piilossa olevia tuntemuksia esiin ja sattumoisin sekin peli oli kärppiä vastaan.. ;) Tiedätte varmasti mistä pelistä ja maalista on kyse.
 
Viimeksi muokattu:

Rauno Repomies

Tähtipelaaja
Viestejä
13 481
Hyvä ketju! Itselle ehdottomasti myös tuo Ilves-Kärpät on ikimuistoinen.

Lisäksi tietysti Ilves-Tappara 2017 Playoffs. Ja Konnan maali G7 Kärppiä vastaan.

Silti kuitenkin ikimuistoisin tilanne lienee kun Järvisen Massia porukalla odoteltiin kipinässä kolmatta viikkoa.

Tulikin Sami Niku.

Tekeminen ratkaisee kaiken.
 
Viimeksi muokattu:

Puujalka

Luottopelaaja
Viestejä
2 949
Lähivuosilta tuli itselle mieleen Tappara - Ilves puolivälierä numero 3 ja Koivulan Oton ratkaisumaali jatkoajalla 0-1.
Silloin jännitti, Lehtonen seisoi päällään ja otettiin voitto.

Muutenkin tuo sarja oli ikimuistoinen.
 

Jekimovs

Vakiokokoonpanossa
Viestejä
116
Onhan noita. Ensimmäisenä tulee mieleen kun vein kaverini fanimatkalle.

Fanimatka kohdistui Lahteen ja vedettiin ihan hyvät tumut luonnollisesti ennen linja-autoon hyppäämistä. Taidettiin olla 16-kesäisiä.

Olin puhunut paljon hyvää fanimatkoista ja yleisestä tunnelmasta, sekä tietysti jääkiekosta. Ja olihan meillä hauskaa. Peli päättyi 1-0 Pelicansille jatkoajalla ja kaveri nukkui katsomossa kaikki erät. Erätauolle heräsi onneksi baarin puolelle. Edelleen muuten kaverini ainut peli, missä on ollut läsnä koko 60 minuuttia. Yhtäkään jääkiekko-ottelua hän ei voi sanoa nähneensä tähän päivään mennessä. Ei telkkarista saati livenä.

Fanimatkoista noin muuten, en ollut tainnut niihin osallistua mainitun reissun jälkeen ennen viimekautisia Porin reissuja. Niistäkään ei pahaa sanottavaa, vaikka ehkä aika olikin kullannut muistoja hieman reilussa 10 vuodessa.

Pelillisiä oikeasti hyviä muistoja on kuitenkin valitettavan vähän, vaikka kausikortti onkin ollut lähes 20 vuotta taskussa. Karsintasarjojen loppumisista tuli hyvä mieli. Oli muuten ensimmäiset paras 7:stä -sarjat, mitkä Ilves voitti ennen vuotta 2022. Myös kevään 2017 puolivälieräsarjan ensimmäinen, kolmas ja viides ottelu ovat jääneet positiivisesti mieleen. Noista peleistä kotimatkat (yön kautta) pitivät sisällään onnellisuutta.

Edelliskauden puolivälieräsarjan voitto lämmitti mieltä, mutta en päässyt sitä kokemaan livenä asuessani siinä kohtaa Tampereen ulkopuolella. Tästä syystä en sitä lähde listaamaan. Viime kaudella taas välieräsarjan voitto ei tuottanut mitään euforiaa, koska mestaruus vain kelpasi. Pelicans-sarjan tappio tuotti sitten vielä pahemman olon, kuin 2017 puolivälieräsarja.

Näitä varmaan tulisi mieleen vaikka ja kuinka. Eniten toivon kuitenkin, että se kirkkain muisto on tulematta ja ”lähempänä kuin koskaan”.
 

Gmoo

Luottopelaaja
Viestejä
2 861
Jukka Tammen fanitus ja kaikki ne nimikirjoitukset, mitä Jukalta haettiin lätkäkortteihin Hakametsän pelien jälkeen. Hienoja aikoja.

-98 vuoden HIFK - Ilves finaalin 3. matsin ratkaisumaali on sellainen, mikä ei varmasti ikinä poistu verkkokalvoilta, sen verta paljon se vitutti.

Tuon jälkeen hyvässä muistissa on kaikki karsintasarjat ja jännittäminen, että onko koko seuraa kohta enää olemassa. Ehkä parhaimpana muistona noista on jäänyt viimeisin karsiminen, kun vihdoin sai avata Ilves-viinin helpottavan voiton ja sarjapaikan säilymisen johdosta.
 

Supin tukit

Luottopelaaja
Viestejä
1 769
Viime kevään neljäs välierä ja Les Lancaster show tulee myös mieleen, mutta kyllä itselle se ikimuistoisin on Hakametsän viimeinen ottelu. Mää olen sen verran nuori kaveri, että se oli ensimmäinen kerta Hakametsässä täysi-ikäisenä, ja oli jotenkin hieno muisto istua isän kanssa pre-match kaljalla vakipaikkojen vieressä olevalla tiskillä, paikassa jossa oli niin suuri osa lapsuudesta vietetty. Faijan kanssa matseissa käynti oli muutenkin aina se meidän yhteinen juttu.

No itse matsistahan tuli (tietysti) turpaan, mutta jumalauta se tunnelma! Se yhtenäisyyden henki kun viimeset minuutit koko halli seiso ja jälkeenpäin valot sammui ja Osasto huudatti Tampereen Ykköstä... kylmät väreet tulee vieläkin pelkästä ajatuksesta.

Jotenkin oli siis katkeransuloisella tavalla runollista, että Hakametsän viimeinen Ilves-matsi jäi myös isän viimeiseksi. Isä kuoli seuraavana vuonna, eikä koskaan kerennyt Areenaa näkemään. Isä syntyi samana vuonna kun Hakametsä valmistui, ja lähekkäin toisiaan myös heidän "palveluksensa" Ilvekselle päättyivät. Mä tykkään ajatella asian niin, että se oli sekä hallin että ukon puolesta "viestikapulan" seuraavalle sukupolvelle siirto - ja keltavihreä lippu liehuu yhä korkealla.

Mutta joo, se oli kyllä ehdottomasti ikimuistoisin Ilves-hetki meikäläiselle. Perheet yhteen solmien, läpi sukupolvien.
 

Jekimovs

Vakiokokoonpanossa
Viestejä
116
Lähivuosilta tuli itselle mieleen Tappara - Ilves puolivälierä numero 3 ja Koivulan Oton ratkaisumaali jatkoajalla 0-1.
Silloin jännitti, Lehtonen seisoi päällään ja otettiin voitto.

Muutenkin tuo sarja oli ikimuistoinen.
Olin muuten tämän pelin katsomassa vääräuskoisen kaverini kanssa. Sovittiin ennen peliä, että aina kun ”oma” joukkue tekee maalin, niin tarjoaa kaverille kaljan. Jäätiin juomaan pelin loputtua allekirjoittaneen piikkiin oluet D1:n yläpuolelle pleksin taakse. Hyviä aikoja.
 

IlvesHeartForever

Vakiokokoonpanossa
Viestejä
298
Viime kevään neljäs välierä ja Les Lancaster show tulee myös mieleen, mutta kyllä itselle se ikimuistoisin on Hakametsän viimeinen ottelu. Mää olen sen verran nuori kaveri, että se oli ensimmäinen kerta Hakametsässä täysi-ikäisenä, ja oli jotenkin hieno muisto istua isän kanssa pre-match kaljalla vakipaikkojen vieressä olevalla tiskillä, paikassa jossa oli niin suuri osa lapsuudesta vietetty. Faijan kanssa matseissa käynti oli muutenkin aina se meidän yhteinen juttu.

No itse matsistahan tuli (tietysti) turpaan, mutta jumalauta se tunnelma! Se yhtenäisyyden henki kun viimeset minuutit koko halli seiso ja jälkeenpäin valot sammui ja Osasto huudatti Tampereen Ykköstä... kylmät väreet tulee vieläkin pelkästä ajatuksesta.

Jotenkin oli siis katkeransuloisella tavalla runollista, että Hakametsän viimeinen Ilves-matsi jäi myös isän viimeiseksi. Isä kuoli seuraavana vuonna, eikä koskaan kerennyt Areenaa näkemään. Isä syntyi samana vuonna kun Hakametsä valmistui, ja lähekkäin toisiaan myös heidän "palveluksensa" Ilvekselle päättyivät. Mä tykkään ajatella asian niin, että se oli sekä hallin että ukon puolesta "viestikapulan" seuraavalle sukupolvelle siirto - ja keltavihreä lippu liehuu yhä korkealla.

Mutta joo, se oli kyllä ehdottomasti ikimuistoisin Ilves-hetki meikäläiselle. Perheet yhteen solmien, läpi sukupolvien.
Kiitos kun jaoit tämän. Ja näinhän se menee!
 

RanskanIlves

Luottopelaaja
Viestejä
2 628
21. maaliskuuta 2008, Ilves-Kärpät puolivälierien kuudennessa pelissä Hakametsässä olin häpeäkseni Juha Junnon aitiossa vieraana (ystäväni isän kautta) Ilveksen paita päällä. Ilves 2-3 tappiolla voitoissa Raipen viimeisellä kaudella.

Peli on 0-1 kolmannessa erässä ja Ilves ilman maalivahtia. Alle 20 sekuntia ennen loppua, Mike Bishai tasoittaa Raipen ja Veskun syötöistä. En muista koskaan karjuneeni niin kovasti: faerie tale -huipennus Helmisen uralle hiipii mieleen. Junno pomppaa välittömästi pystyyn istuimeltaan ja puhelimeen, käskee laittaa Oulun seiskapelin liput myyntiin.

Ei sitten kuitenkaan: Kärpät tekee ensimmäisellä jatkoajalla voittomaalin. Ilves - jonka piti pudota ilman voittoakaan Kärpistä - oli tehnyt sarjasta jännittävän. Ei riitä, taru loppuu. Helmisen ura Ilveksessä on paketissa. Itkettää.
 

Ibrahim Zlatanovic

Vakiokokoonpanossa
Viestejä
154

Liitteet

  • 20240125_173819.jpg
    20240125_173819.jpg
    162 KB · kertaa luettu: 167

Tupsukorva35

Tähtipelaaja
Viestejä
14 809
Toki nämä "itsestään selvät" parilta viime kaudelta eli Hakametsän viimeinen peli sekä Kärpät & Game 7. Ei kauhean usein tällä pojalla silmät kostu, mutta noilla hetkillä saattoi noin käydä.

Sitten näiden päälle mainittu Ruotsalaisen loppuhetkien maali loppuunmyydyssä Hakametsässä HIFK:ta vastaan. Edelleen harmittaa, ettei tuo kauden 19-20 joukkue päässyt kynsiään pudotuspeleissä näyttämään. Siinä oli todella hieno ryhmä.

Toki myös kevään -22 pronssi on jäänyt mieleen, joka ns. ensimmäinen Ilves-mitali itselle. Vaikka edellisen pronssinkin aikaan olemassa oltiin, niin sen verran nuorta vielä oltiin, ettei tuolloin juuri kiekkopeleissä käyty.

Sitten tietenkin karsintavuodet ovat omalla tavallaan olleet ikimuistoisia. Jokipojat-sarja meni Urheilukanavan kautta, joka näytti kotipelit tuosta sarjasta. Vieraspelit sitten jännitettiin 957:lta, kuten usein vieraspelejä muutenkin noihin aikoihin, kunnes UrhoTV:t ja kumppanit alkoivat tulla kuvioihin.

Mutta sitten se Sport-sarja. Se vaasalaisten invaasio ensimmäiseen peliin ja kun ensimmäistä kertaa noissa peleissä paikan päällä, niin perhana sentään kun täristiin penkissä. Onneksi jännitystä lievennettiin heti avauserässä, kun lyötiin 5-0 tauluun.

Vuosi myöhemmin Jukureita vastaan olikin sitten astetta jännempää avauspelissä, kun oli maalin peli melkein loppuun saakka. Mutta se helpotus noiden sarjojen jälkeen. Ei ikinä enää! Onneksi ollaan siinä pisteessä nykyään, että ei pitäisi meidän pelejä olla nuo jatkossa.

Puolivälieräsarja Tapparaa vastaan, josta erityisesti se kuudes ottelu. Jatkoaika ja Vittasmäen paikka, kun kiekko viuhui vain senttejä maalista ohi... Kun tuo maratonpeli hävittiin, niin oli takki aika tyhjä ja melkein tiesi jo siinä kohtaa että se mahdollisuus meni siinä, vaikka halusikin uskoa vielä välieräpaikkaan.

Toki maratonpelistä mieleen tuli tietenkin liigahistorian pisin ottelu sääleissä HIFK:ta vastaan. Tuolloin oli tarkoitus mennä serkun rippijuhliin pelin päätyttyä, mutta eipä sitten menty, kun "pikkuisen" venähti. Yleisö ei hiipunut ja porukka taputti Maxine Nightingalen tahtiin, kun jälkimmäisiin jatkoeriin mentiin.

Näiden päälle muutama vierasreissu mitä tullut tehtyä.

Tuossapa noita mitä näin äkkiseltään tuli päähän ja voi olla, että jotain helmiä unohtui. Paljon hienoja ja vähemmän hienoja muistoja Ilves on tarjoillut.

Ylpeä olen siitä, missä tällä hetkellä suosikkiseurani on.
 
Viimeksi muokattu:

TaikuriLuttinen

Luottopelaaja
Viestejä
4 394
Toki maratonpelistä mieleen tuli tietenkin liigahistorian pisin ottelu sääleissä HIFK:ta vastaan. Tuolloin oli tarkoitus mennä serkun rippijuhliin pelin päätyttyä, mutta eipä sitten menty, kun "pikkuisen" venähti. Yleisö ei hiipunut ja porukka taputti Maxine Nightingalen tahtiin, kun jälkimmäisiin jatkoeriin mentiin.

Tästä tuli mieleen kun olin nohevana jättänyt kaikki opiskeluhommat matsin jälkeen tehtäväksi, koska matsinhan piti loppua jo joskus kuuden-seitsemän korvilla. No ei loppunut :D
 

janne68

Luottopelaaja
Viestejä
1 000
Tuosta maailman pisimmästä IFK matsista, olin 3 poikani kanssa katsomassa. Ja nuorin oli ala-aste ikäinen. Sanoi että on kauhee nälkä. En muista monesko jatkoerä oli menossa. Annoin hänelle rahaa,ihmettelin sitten että mikä kestää.
Tuli iloisena jossain vaiheessa paikalleen. Kysyin häneltä mikä kesti.
Sanoi osti viimeisen nakkimukin mikä oli myynnissä. Oli juossut ja okkamat, nakit ympäri lattiaa.
Sanoi kävin vessassa pesemassä maistui kuulemma hyvältä.
 

Tre1931

Vakiokokoonpanossa
Viestejä
771
Onhan noita, ensimmäinen vierasreissu omalta osaltani Vaasaan 2014, 2017 puolivälierät ja varsinkin 3. matsi, missä Koivula paino 0-1 lukemat jatkoilla, sillon se sarja tuntu vielä ihan älyttömän hyvältä. 2020 vuoden alusta parikin matsia, Ilves-Tappara, missä noustiin 3-1 -> 3-3 alle pari minuuttia ennen loppua, hävittiin jatkoilla ja Ilves-IFK, missä Are paino voittomaalin. Viimeisin ikimuistoinen hetki on tietysti 2022 ja luopion game 7 voittomaali jatkoilla.

Futiksen puolelta 2019 Maarianhamina ja Cupin finaali. Ensimmäinen kerta kun nään, että Ilves voittaa jotain, sitäkin näkemistä kesti sit vaan pari sekuntia kun alko sumutteet lentään naamalle. Sukkatehtaan tj sit tarjos laivalla koko illan.
 

Tampere Maple Leafs

Vakiokokoonpanossa
Viestejä
414
Onhan noita, ensimmäinen vierasreissu omalta osaltani Vaasaan 2014, 2017 puolivälierät ja varsinkin 3. matsi, missä Koivula paino 0-1 lukemat jatkoilla, sillon se sarja tuntu vielä ihan älyttömän hyvältä. 2020 vuoden alusta parikin matsia, Ilves-Tappara, missä noustiin 3-1 -> 3-3 alle pari minuuttia ennen loppua, hävittiin jatkoilla ja Ilves-IFK, missä Are paino voittomaalin. Viimeisin ikimuistoinen hetki on tietysti 2022 ja luopion game 7 voittomaali jatkoilla.

Futiksen puolelta 2019 Maarianhamina ja Cupin finaali. Ensimmäinen kerta kun nään, että Ilves voittaa jotain, sitäkin näkemistä kesti sit vaan pari sekuntia kun alko sumutteet lentään naamalle. Sukkatehtaan tj sit tarjos laivalla koko illan.
Safetor ei ollut kieltämättä kovin fiiliksissä lopputuloksesta
 

Liitteet

  • Safetor.jpg
    Safetor.jpg
    127,3 KB · kertaa luettu: 193
Ylös