On toki yksilöissäkin eroja, mutta selvä ero Tapparaan on se, että siellä peluutetaan vanhimmat junnut A- junnuissa eikä Mestiksessä. Tämä aiheuttaa osaltaan sen, että myös nuoremmissa voidaan peluuttaa junnuja omien ikäluokkiensa peleissä. Se kauhea kiire peluuttaa vanhemmassa ikäluokassa on hieman vähemmällä. Näkyy varmasti tuloksessa, mutta myös positiivisesti yksittäisten pelaajien kehityksessä. Vanhempien seassa pelatessa se pelkkä selviytyminen ei aina ole välttämättä ihan parasta oppia peliin.
Juurikin näin. Tapparassa näyttäisi peluutus olevan "kiveenhakattua", ja vaihtuvuutta ei näytä olevan, pl.loukit. Tuloksen puolesta toimii, mutta jää ehkä
aito sisäinen kilpailu ja sisäisen palon/motivaattorin ylläpitäminen koko porukalla ja sitä kautta laajempi kehitys vajaaksi, kapea kärki ja tulos edellä..
Optimaalisinta olisi tosiaan saada peliaikaa itseä kehittävässä ympäristössä (tähän mm. Akatemia joukkueet hyviä) ja kehittää nuoria laajalla skaalalla, antamalla kaikille vastuuta ja mahdollisuuksia oikeassa paikassa.
Kärsivällisyyttä vaatii pelaajilta ja vanhemmilta sekä toimihenkilöitä. Kiire pelata ylemmissä ikäluokissa on tapa vähän joka seurassa (toki joskus se on järkevää ja soirtää tilamteen mukaan (ylös/alas). Joskus vain näitä nimimiehiä on sotten helpompi viedä eteenpäin antamalla "rajattomasti" peliaikaa, yv, av, etc. ja jättää osa täytteeksi, jotka eivät edes harjoitusotteluissa pääse yvtä tai avtä kokeilemaan, unohtuu kiireessä, että sieltä kuitenkin saattaisi se Erik Karlsson tai Les Lancaster löytyä, tai jonkun kipinä syttyä motovaatioliekkiin tai hetli löytää se puuttuva itseluottamuksen palanen...
Ja tähän päälle nykyään trendinä on tuoda myös ulkomailta pelaajia jopa D-junnuista alkaen. Tässä kohtaa kun halutaan tietyistä yksilöistä leipoa ammattilaisia ja unohdetaan juhlapuheet, tutkittu tieto nuorten ja pelaajien kehityksestä ja siitä kenestä voi lopulta tulla se tähti . Kunpa seurat laittaisi kaikki paukut omiin junioreihin...Niistäkin saa rahaa, jos pääsevät NHLään
www.leijonat.fi
