Vs: Ilveksen A-, B- ja C-juniorit kaudella 2017-2018
Urho Kaleva Kekkonen sanoi:
A-junnut sinetöivät paikan alemmassa loppusarjassa häviämällä KooKoolle 2-5. Peliesityksestä ei voi antaa kehuja tässä(kään) ottelussa. Sija 15 tuntuu olevan oikea tälle joukkueelle. Hyökkäyspelaaminen on aika olematonta ja köyhää. Ainoa valopilkku ja kehittyjä joukkueessa on ollut Thomson ja osittain Laaksonen.
B-junnut ovat sijalla 11 ja omaavat vielä mahdollisuuden sijaan 10 (ja ylempään loppusarjaan). Eilen tuli "nekkuun" TPS:ltä 6-0 ja kuudes peräkkäinen tappio. Tähän tappiosarjaan kuuluvat sellaiset vastustajat kuten K-Vantaa ja K-Kissat.
C-junnut taisivat eilisellä tappiolla Tapparalle sinetöidä paikan alemmassa loppusarjassa.
Sikäli tässä on yhtenäistetty pelaajaputki, että edustusjoukkuetta myöten joka sarjassa tapellaan sijoista 10-15. Ehkä tämä ei kuitenkaan ole ollut tavoitteena.
Näinhän siinä näyttäisi käyneen. Tappion hetkellä aina haetaan syyllistä, mutta mutta..
Junioriurheilussa ei joukkueen menestyminen ole, tai saisi olla, ykkösprioriteetti. Nostit esiin A-juniorijoukkueesta kaksi pelaajaa jotka ovat menneet selkeästi eteenpäin kauden aikana ja pelejä seuranneena voin todeta, että myös B- ja C-junioreissamme on 1-2 pelaajaa, jotka ovat olleet pelillisesti vahvassa nosteessa kauden aikana.
Tämä on mielestäni se tärkein tehtävä mikä Ry:llä on, löytää ne potentiaalisimmat pelaajanalut, antaa heille kasvualusta, kehittää ja kannustaa eteenpäin kohti omia unelmia ja suurempia kaukaloita. Toisilla ei potentiaali riitä kuin D-junioritasolle, toisilla kehittymisen tie tulee kujan päähän C, B tai A-junioreissa, vain aniharvat jatkavat ja kehittyvät ammattilaisiksi.
Jos löydämme, eli kehitämme vaikka jokaisesta ikäluokasta yhden tai kaksi ammattikiekkoilijaa, onko se liian vähän? Mielestäni ei välttämättä ole, kun mietitään minkälaisessa maailmassa nämä nykynuoret elävät.
Sosiaalinen elämä on tullut jokaiselle nuorelle niinkin helpoksi kuin omaan taskuun ja käsiin. Kännykkä ja sen tuoma sosiaalisen elämän mahdollisuus ja helppous on omiaan väsyttämään ja laiskistuttamaan jo ehkä entuudestaankin laiskoina harjoittelijoina pidettyjen manselaisjunioreiden elämää. Tämän asian ovat nostaneet yleisellä tasolla esiin myös juniorimaajoukkueidemme valmentajat.
Olemme olleet Ilves-leirissä perinteidemme vankeja tässä junnupuolen omatoimisessa harjoitteluasenteessa jo pidempään ja ehkä ne nyt ovat kärjistymässä tai realisoitumassa vastustajajoukkueita pahemmin, ehkäpä tuon perimätiedon mukana kulkevien "pojat on poikia" ja "lahjattomat treenaa" -asenteiden vuoksi?
Vaikeita asioita, mutta tulokset kertovat, että suunta ei ole hyvä. Mitä teemme sitten jos A, B ja C pelaavatkin mestiksessä 2018, tai edes yksikin näistä kolmesta?