Kyllä ja kun kustannukset ovat nousseet, niin vanhempien vaatimustaso on noussut. Hinta on niin kova, ettei sillä enään istuta nelosketjun penkin päässä vaan vaihdetaan seuroihin, jossa saa peliaikaa ja jossa kohdellaan ihmistä ihmisenä eikä koirana.
Se, jos kohdellaan kuin koiraa ei ole missään nimessä hyväksyttävää. Jos näin todellakin on tapahtunut, tulee siitä välittömästi tehdä valitus eteenpäin.
Peliajasta. Lähes jokaisessa kilpailuun tähtävässä joukkueessa on nelosketju, jonka pelaajat saavat valitettavasti vähemmän peliaikaa. Ja tietenkin on niitä, jotka eivät saa näitä nelosketjulaistenkaan peliaikoja. Käsittääkseni Ruotsissa ei pelata mestaruudesta C-ikäisenä. Isommat linjaukset kuuluvat Jääkiekkoliitolle ja voi olla, että jonakin päivänä kilpailullisuus poistetaan esim C-junnuista. Toki löytyy paljon vanhempia, joiden mielestä tasaiset peluutukset ovat ihan hanurista, koska heidän oma silmäteränsä tähtää aina NHL:ään saakka.
Nykyään tilanne on siinä mielessä erinomainen, että Pirkanmaallakin on paljon enemmän vaihtoehtoja. Ei pelkästään naapuri KooVee, vaan myös ympäristökuntien joukkueet. Esimerkiksi Nokialla on toiminnan taso noussut kovaa vauhtia. Aikaisemmin vallitsi ajatus, että pikkuseuran pelaajan on tultava Ilvekseen tai Tapparaan jo kymmenen vanhan ikäisenä. HC Nokian C (voitti juuri hetki sitten Ässät) on oiva esimerkki siitä, että laadukkaassa toiminnassa pelaajat voivat hyvinkin pysyä pitempäänkin kotikaupungissaan. Käsittääkseni Tapparassa odotettiin vesi kielellä noiden poikien siirtymistä heidän toimintaansa jo täksi kaudeksi. Se taas olisi tiennyt, että Tapparan C:n nykyiset kolmosketjulaiset olisivat purreet tuppia tai siirtyneet toiseen joukkueeseen.
Pysymällä pidempään oman kylän joukkueen toiminnassa pystytään myös niitä kustannuksia laskemaan merkittävästi.
Muistetaan tämän ketjun aihe eli puhumme ikäluokista, joissa kilpaillaan mm Suomen mestrauudesta. Jos aiheena olisi koko junioritoiminta, niin luonnollisesti omassa kirjoituksessani puhuisin tasaisesta peluuttamisesta. Olen valmentanut aikakaudella, jolloin peli katkaistiin, jos vaihto oli kestänyt 90 sekuntia (vai oliko se juuri tuo aika). En tiedä mitä se sitten opetti pelaajalle, kun pillin vihellys kuului kesken läpiajon. Ei ainakaan maalintekotaitoa.
Valmennuksessa yksi ongelma on se, ettei siellä ole juurikaan henkilöitä, jotka ovat ihmissuhdetaitojen osaajia. Paljon on tietenkin entisiä pelaajia, jotka ovat eläneet jätkämäisen kiekkoilijan elämän. Toki ihmissuhdetaitoihin ei tarvita koulutusta aina. Se on pitkälti myös persoonakysymys tai ihmisen arvomaailmaan perustuvaa selkärangasta lähtevää taitoa. Olisikin erinomaista mikäli jokaisessa ikäluokassa löytyisi valmennuksesta lajitaitojen lisäksi ihmissuhdetaitoja ja tietenkin kykyä opettaa. Tiedostan toki, että Ilveksen valmennuksessa on puutteita näissä sosiaalisissa taidoissa.
Meillä jokaisella on mahdollisuus muuttaa Ilveksen junioritoimintaakin parempaan suuntaan. Hyvistä valmentajista on koko ajan pulaa. Itse innostuin valmennuksesta aikoinaan ilman lajitaustaa. Sain haluamaani koulutusta ja kaverikseni lajitietoisia henkilöitä. Meitä oli useita nuoria innokkaita, joilla ei ollut omaa poikaa toiminnassa (kuten Lauri Marjamäki, Jussi Salo, Sami Hirvonen, Marko Torenius etc).
Itselläni on vahva luotto, että Ilves tulee menemään oikeaan suuntaan, mikäli Risto Jalolla on työrauha. Hän tiedostaa Ilves ry:n merkityksen. Edeltävissä ajoissa on ollut johdossa henkilöitä, joille Ilves ry ei ole merkinnyt juuri pätkääkään.