Jääkiekkoa ja jalkapalloa nimen omaan sopii verrata toisiinsa, koska suomalaisen jääkiekkoilun ultratoiminta on kopioitu eurooppalaisesta jalkapallosta. Korostan verbiä 'kopioitu.' Mannermaan ultrien taustalta on löydettävissä sosioekonomisia, poliittisia ja kulttuurisia syitä, mutta tuskin suomalaisten jääkiekkoultrien. Jos nyt tehtäisiin kartoitus täkäläisistä ultrista, sieltä tuskin löytyisi mitään yhdistäviä tekijöitä sukupuolta lukuun ottamatta (ehkä ikä, koulutus ja päihteidenkäyttö jossakin määrin, mutta tuskin merkittävästi.) Ja koska jääkiekkoultrat nimen omaan matkivat mannermaan jalkapalloultrien toimintaa, heidän kannattaisi pitää silmällä jalkapalloskenen kielteisiä puolia ja välttää niiden toistamista.
Hyvä esimerkki oli tuo edellä mainittu Red Bull -protesti, joka oli kopioitu juuri saksalaisesta jalkapalloilusta. Osastolaiset saattoivat lapsellisuuttaan kuvitella, että heidän sankarinsa Risto Jalo olisi hymyillen nostanut peukkua uskollisten kannattajien tempaukselle, mutta eipä tunareille ollut tullut mieleen, että juuri Jalo oli ollut korkeimman omakätisesti tuomassa Red Bullia liigaan. Samalla tavalla eilen Hoffenheimissa Rummenigge istui katsomossa Hoppin vieressä ja kun peli keskeytyksen jälkeen jatkui, hän saapui kentälle käsi kädessä Hoppin kanssa. Kummassakaan tapauksessa ultrien toiminta ei palvellut seuran etua.
On selvää, että suomalaisessa jääkiekkoilussa kyse on paljon pienemmän mittakaavan ongelmasta kuin eurooppalaisessa jalkapallossa. Toistaiseksi kiekkoultrien tempaukset ovat olleet enemmänkin surkuhupaisia kuin vaarallisia, vähän sellaista peräkamaripoikien puuhastelua. Mutta on syytä olettaa, että ultrakulttuuri on tullut jäädäkseen eikä tule ainakaan vähenemään, ja ennemmin tai myöhemmin saattaa tapahtua jotakin sellaista, josta ei enää selvitä toimitusjohtajan puhuttelulla.
Jalkapalloon pesiytyneiden lieveilmiöiden yhteydessä on usein vedottu siihen, että pitäisi puuttua näiden ilmiöiden syihin eikä seurauksiin. Kutenkin esimerkiksi rasismi on niin syvälle juurtunut ilmiö, että jalkapalloseuroilla ja -liitoilla ei ole mitään mahdollisuutta kitkeä sitä juurineen. FIFA, UEFA, kansalliset liitot ja seurat ovat kuitenkin tehneet myös määrätietoista asennekasvatusta (Respect, Equal game jne.) Tammikuussa Saksan jalkapalloliitto julkisti vaikuttavan videon teemalla "ei koskaan enää" Auschwitzin vapauttamisen 75-vuotispäivänä:
Die Mannschaft sagt "!Nie wieder"
Tällä kaudella Serie A:ssa Hellas Veronan ultrien kapo sai 11 vuoden porttikiellon väitettyään, että Mario Balotelli "ei ole täysin italialainen."
Eilen Bayernin ultrat riensivät tietenkin sönköttämään, että juuri he ovat seuran todellisia ja uskollisia faneja, kun taas heidän arvostelijansa ovat näitä katkarapuvoileipäkatsojia, jotka eivät ole todellisia faneja. Italialaisesta jalkapallosta tehdyt tutkimukset kuitenkin osoittavat, että itse asiassa sikäläisistä ultrista enemmistö ei ole varsinaisesti kiinnostunut itse pelistä, vaan sen tarjoamasta mahdollisuudesta epäsosiaaliseen, väkivaltaiseen ja puolisotilaalliseen käytökseen. Niinpä suhtautuminen ultriin on seurojen kannalta erittäin vaikea kysymys. Tällä hetkellä se on mannermaisessa jalkapallossa lähinnä asia, jota täytyy sietää, vaikka siitä alkaa olla seuroille enemmän haittaa kuin hyötyä.
Bayern Münchenin pitkäaikaisena kannattajana olen erittäin tyytyväinen tapaan, jolla seuran johto ja pelaajat eilen toimivat. Rummeniggen kommentti: "These people, as they have shown themselves today, have no place in a football stadium anymore, absolutely no place at all!"