Nyt Karri&co odotetaan tuloksia!
Juuri näin.
Varsinkin siinä tapauksessa, jos Ruotsalainen ja Dostal kantavat ensi kaudella ilvesnuttua, joukkueen on kyettävä pelaamaan uskottavasti mestaruudesta.
Ilveksen pelitapa oli viime kaudella hyvä ja toimiva verrattuna aikaisempiin kausiin, mutta sen toteuttamisessa oli yhä puutteita. Osittain se meni materiaalin piikkiin, mutta en näe sitä suurimpana syynä. Tällä kaudella kirjoitin kyllästymiseen asti pelin opettamisesta, pelin organisoinnista, yksityiskohtien hallinnasta ja hienosäädöstä. Silloin katse kohdistuu väistämättä valmentajiin.
Kun viime päivinä on pureskeltu finaalisarjan tapahtumia, yksi asia on noussut selvästi esiin: HPK:lla oli paras pelitapa, mutta se oli myös ylivoimaisesti parhaiten organisoitu.
Mielestäni Manner joutui tällä kaudella maineensa vangiksi. Kun tiedotusvälineet ja myös pelaajat olivat kilvan kiitelleet kärppäluotsia siitä, että pelaajilla oli lupa yrittää ja myös epäonnistua, tilanne karkasi lopulta käsistä. Peli ei ollut enää valmentajan kontrollissa. Kärppien edistyksellinen pelitapa osoittautui lopulta kovin haavoittuvaksi, kun pelaamisesta puuttui toisteisuus ja raamit. Pudotuspeleissä oululaiset turvautuivat hämmästyttävän usein pelaajien omiin tilannekohtaisiin ratkaisuihin.
HPK:n viisikkopelaaminen oli ihailtavan organisoitua ja synkronoitua. Kaikesta huomasi, että pelaajille oli koko ajan selvillä, mitä heidän pitää tehdä ja missä heidän pitää olla. Jos vertaa HPK:n karvauspelaamista loppuotteluissa siihen, mitä Ilves esitti puolivälierissä, ero oli valtava.
Enää ei voida väittää, etteikö jääkiekkoilijoille voi opettaa asioita samalla tavalla kuin jalkapalloilijoillekin. Jäälläkin pitäisi pyrkiä siihen, että pelaajille on opetettu eri tilanteisiin niin monta ratkaisumallia, ettei mikään voi tulla heille yllätyksenä. Se vaatii vain valmentajaa, joka jatkuvasti haastaa lajin konventioita. Pennanen on sellainen.
Jos jääkiekkoa vietäisiin vieläkin voimakkaammin tähän suuntaan, suurin kynnyskysymys olisi tietenkin se, miten valmentaja saa myytyä ideansa pelaajille, jotka parin viime vuoden aikana ovat sisäistäneet sen etenkin median ylläpitämän vaatimuksen, että "peli pitää palauttaa pelaajille" ja että peliä pitää "pelata vaistoilla." Paras markkinointikeino on luonnollisesti menestys: kun pelaajat huomaavat, että viimeistä piirtoa myöten organisoitu pelitapa, joka on opetettu niin, että se on pelaajien selkäytimessä, on voittava tapa ja mahdollistaa suuren pelinopeuden ja antaa pelaajille mahdollisuuden toteuttaa itseään, kun taas "vaistoilla pelaaminen" ja "luomukiekko" luovat kaukaloon epätietoisuutta, epäröintiä ja hitautta, silloin jääkiekkoilussa on astuttu iso askel eteenpäin.