Viimeistään kuluneen syksyn jälkeen viimeinenkin pelitapaskeptikko myöntänee, että menestyksellisen jääkiekon tärkeimmät osatekijät ovat pelitapa, pelitavan opettaminen ja pelitavan toteuttaminen. Pelaajamateriaali ei merkitse viime kädessä mitään, elleivät mainitut asiat ole kunnossa. Etukäteen arvioiden oli helppo todeta, että tämän kauden Ilveksen pitää pystyä taistelemaan uskottavasti mestaruudesta, mutta edelliskausien perusteella valmennus langetti joukkueen menestyksen ylle suuria kysymysmerkkejä.
Tämän päivän jääkiekkoilussa ratkaisevaa on siis pelitapa ja se, miten hyvin viisikot pystyvät pelitapaa toteuttamaan. Kun toissa kaudella Ilvekselle tehtiin paljon maaleja kassarin nenän alta, monet alkoivat kaivata ryhmään alakerran isäntää, vaikka syynä oli pelitapa, jossa pyrittiin muodinmukaiseen nopeaan kiekonriistoon omalla alueella ja joka puolestaan aiheutti merkkaus- ja sijoittumisvirheitä. Viime kaudella oman alueen puolustuspeli toimi hyvin, koska se oli riittävän simppeliä ja perustui ulosboksaamiseen, ja samalla huomattiin, että alakerran isännäksi hankitusta Generousista oli viisikkopelin kannalta pelkästään haittaa, koska hän ei kyennyt tarjoamaan mitään kiekollisena.
Tänä syksynä monet olivat sitä mieltä, että Ilveksen hyökkäyspäästä puuttui fyysisyyttä ja alkoivat kaivata joukkueeseen kaiken maailman mikehalmoja ja jerryd'amigoja, vaikka modernissa jääkiekkoilussa on tärkeintä, että hyökkääjät ovat mahdollisimman kokonaisvaltaisia ja pystyvät pelaamaan keskenään samanlaista peliä paikanvaihtoineen ja syöttöketjuineen. Nyt, kun Ilveksen viisikkopeli kulkee siihen malliin kuin pitää, joukkue pystyy luomaan ihan riittävästi maalintekopaikkoja ykkössektorille eikä kukaan kaipaa Halmoa, johon syöttöketjut aina tyssäsivät.
Yksilötasolla pitää ennen kaikkea kiinnittää huomiota siihen, mitä kukin pelaaja pystyy tarjoamaan viisikkopelille. Alkukaudesta kaikki pelaajat alisuorittivat, koska viisikkopeli ei toiminut.
Laaksosen osalta on kuitenkin syytä muistaa, että hän pelasi viisikkopeliä vahingoittavasti jo viime kaudella nuorten MM-kisojen jälkeen. Toimivassa viisikkopelissä puolustaja nostaa kiekon jalalla paineen alta ja antaa nopean avaavan syötön, minkä jälkeen paineettoman puolen puolustaja nousee mukaan hyökkäykseen. Laaksonen haluaa aina kuljettaa kiekon hyökkäysalueelle asti, ja samaan aikaan hyökkääjät odottelevat hyökkäyssiniviivalla toimettomina. Tältä osin on helppo yhtyä Luchsin edellä esittämään kritiikkiin.
