Brooks
Luottopelaaja
- Viestejä
- 7 022
Tänään sikäli(kin) mielenkiintoinen peli, että ainakin Lehterän aikana SaiPa oli Liigan passiivisin joukkue ja melkeinpä ainoa, joka ei puolustanut eteenpäin.
Nykyään melkein kaikki liigajoukkueet pyrkivät kiekonriiston jälkeen kääntämään nopeasti ylöspäin. Tämä on tänä päivänä elinehto kaikissa pallopeleissä, NBA-korista lukuun ottamatta.
Meidän pelikin on jo paljon muuttunut kymmenessä vuodessa. Toki Jukka Jalonen voitti maailmanmestaruuden aika pitkälti sillä omalla alkuperäisellä Meidän pelillään, joka pelifilosofisesti lähtee puolustuksesta ja riskittömyydestä. Voisi jopa olla parempi puhua pystysuunnan jääkiekon ja Meidän pelin sijasta pystysuunnan jääkiekosta ja kiekkokontrollilätkästä. Mutta perustavanlaatuisin ero on siinä, että pystysuunnan jääkiekossa kiekottomien pelaajien pitää reagoida kiekollisen pelaajan liikkeisiin, kun taas Meidän pelissä on selkeät raamit ja rakenteet, joiden puitteissa pelaajat toimivat ja kiekollinen pelaaja tekee ratkaisunsa niiden mukaan.
Koska rapakon takana ei ole tapahtunut mitään uutta sitten epipaleoliittisen ajan, olen edelleen sitä mieltä, että sikäli kuin jääkiekko pelitavallisesti kehittyy, parhaat innovaatiot tulevat Euroopasta ja nimen omaan jalkapalloilun kautta. Kiekkokontrolliajattelu on tästä hyvä esimerkki. Igor Larionov on vienyt sen äärimmäisyyteen Venäjän U20-maajoukkueessa ns. Klopp-kiekollaan. Suomessa Manner toi pelipaikattomuuden ja repivän hyökkääjän ja Pennanen kolmiopelin ja tilan luomisen "taskuihin." Vielä pari-kolme vuotta sitten monet olivat sitä mieltä, etteivät Mannerin innovaatiot tule yleistymään; nyt ne ovat Liigassa jo normi.
Sinänsä mielenkiintoista, että Virta, joka varsinaisesti toi kiekkokontrolliajattelun Suomeen, ei kuitenkaan käytä ylijuoksuja eikä neljältä kaistalta hyökkäämistä.
Nykyään melkein kaikki liigajoukkueet pyrkivät kiekonriiston jälkeen kääntämään nopeasti ylöspäin. Tämä on tänä päivänä elinehto kaikissa pallopeleissä, NBA-korista lukuun ottamatta.
Meidän pelikin on jo paljon muuttunut kymmenessä vuodessa. Toki Jukka Jalonen voitti maailmanmestaruuden aika pitkälti sillä omalla alkuperäisellä Meidän pelillään, joka pelifilosofisesti lähtee puolustuksesta ja riskittömyydestä. Voisi jopa olla parempi puhua pystysuunnan jääkiekon ja Meidän pelin sijasta pystysuunnan jääkiekosta ja kiekkokontrollilätkästä. Mutta perustavanlaatuisin ero on siinä, että pystysuunnan jääkiekossa kiekottomien pelaajien pitää reagoida kiekollisen pelaajan liikkeisiin, kun taas Meidän pelissä on selkeät raamit ja rakenteet, joiden puitteissa pelaajat toimivat ja kiekollinen pelaaja tekee ratkaisunsa niiden mukaan.
Koska rapakon takana ei ole tapahtunut mitään uutta sitten epipaleoliittisen ajan, olen edelleen sitä mieltä, että sikäli kuin jääkiekko pelitavallisesti kehittyy, parhaat innovaatiot tulevat Euroopasta ja nimen omaan jalkapalloilun kautta. Kiekkokontrolliajattelu on tästä hyvä esimerkki. Igor Larionov on vienyt sen äärimmäisyyteen Venäjän U20-maajoukkueessa ns. Klopp-kiekollaan. Suomessa Manner toi pelipaikattomuuden ja repivän hyökkääjän ja Pennanen kolmiopelin ja tilan luomisen "taskuihin." Vielä pari-kolme vuotta sitten monet olivat sitä mieltä, etteivät Mannerin innovaatiot tule yleistymään; nyt ne ovat Liigassa jo normi.
Sinänsä mielenkiintoista, että Virta, joka varsinaisesti toi kiekkokontrolliajattelun Suomeen, ei kuitenkaan käytä ylijuoksuja eikä neljältä kaistalta hyökkäämistä.
