Ajatuksia pätkästä ennen maajoukkuetakoukoa.
Alkukauden lento, ja varsinkin silloin nähty iloinen jääkiekko ylläpitää omia odotuksiani vielä jollain tasolla. Sen jälkeen nähty haluton jakso taas paljasti rumalla tavalla joukkueen heikkouksia, ja varsinkin taito, sekä johtajuusvajetta.
Maalivahteihin olen tähän asti todella pettynyt. Maalinsuulta ei ole tullut mitään kilpailuetua, vaikka paperilla maalivahtien piti olla aivan sarjan eliittiä. Toivottavasti pojat keräävät itsensä maajoukkuetauolla. Vaikka mitä muuta sanottaisiin, niin kyllä siellä kummasti on neljän kärkijoukkueen takana ollut myös todella onnistunut maalivahti, toisin kuin meillä.
Puolustus on koottu hyvin, enkä valita siitä. Siellä esimerkiksi Soini on nostanut tasoaan, ja Gazda pärjää liigassa muullakin kuin laukauksella. Puolustuksen haasteet tulevat osittain pelitavallisista seikosta. Useampi maali on tullut omiin kun pakit yrittävät viimeiseen saakka avata lavasta lapaan, eivätkä roiskaise kiekkoa pois. Tämä on tuottanut suuria haasteita varsinkin Latvalalle, joka on menetellyt kiekkoa pelistä toiseen pitkän mailansa kanssa. Tuon uskon kuitenkin kantavan vielä hedelmää. Utunen toisi rauhallisuutta ja jalkoja.
Hyökkäyksestä on jo sanottu kaikki. Siellä on valtavia valuvikoja, ihan taitotasosta lähtien. Isona haasteena on johtavien kärkipelaajien puute. Suomi ja Mäntykivi ovat huippupelaajia liigaan, mutta kun ei suju niin toinen hautoo, ja pakottaa, toinen kiukuttelee.
Alakentissä positiivista on vaikeampaa kaivaa. Meskanen on ihan hyvä pelaaja alaketjuihin, mutta tulosketjuissa tiellä. Borg ajaa asiansa, ja nuoret ovat molemmat olleet pirteitä. Siinähän ne posit sitten olivatkin.
Toivotaan, että kollektiivisella hyvällä hengellä, sekä raikkaalla pelitavalla tuota taitovajetta saadaan paikattua. Liigan taso on niin heikko, että ei siellä esimerkiksi IFK:kaan millään neljän ketjun huippujengillä ratsasta.
