Vs: Ilveksen nykytilanne
Monet ovat tarttuneet Esa Honkalehdon vaatimukseen siitä, että Sandellin loukkaannuttua muiden pelaajien on "vastattava haasteeseen", mutta ovat jättäneet (tarkoituksellisesti) huomiotta sen, että Karri Kivi vaati muita pelaajia "tulemaan takaa ja ottamaan sen askeleen."
Molemmat ovat tietenkin oikeassa. Loukkaantumisten taakse on turha mennä. Nyt muilla pelaajilla, jotka muuten olisivat jääneet pienempään rooliin, on mahdollisuus näyttää, että heistä on ainesta joukkueen ydinpelaajiksi. Ne, jotka pystyvät sen askeleen ottamaan, nousevat urallaan uudelle tasolle ja ovat tulevaisuudessa runkomiehiä joukkueessa kuin joukkueessa. Se on pelaajista itsestään kiinni. Elämä on tahtotila.
Mutta suurimmat paineet kohdistuvat nyt Kiveen itseensä: hänkään ei voi paeta loukkaantumisten tai pelaajien selän taakse. KalPa, HPK ja Jukurit ovat tällä kaudella jo osoittaneet, että vaatimattomallakin materiaalilla pärjää. Ratkaisevia ovat oikea pelitapa, valmennuksen kyky sementoida tuo pelitapa pelaajien aivorunkoon ja sopiva pelitaktiikka. Ilveksen pelissä oli vielä paljon kehitettävää ennen Sandellin loukkaantumistakin. Muutenkin valmentaja mitataan toden teolla vasta silloin, kun joukkue ajautuu vaikeuksiin: siinä vaiheessa pelaajat alkavat odottaa, että valmentaja kykenee auttamaan heitä myös pelillisissä asioissa.
Lisäksi Kivi oli siinä poikkeuksellisessa asemassa, että hän sai koota mieleisensä joukkueen. Nyt hän joutuu miettimään, vastaako hänen pelitapansa sittenkään hänen rakentamansa joukkueen pelaajistoa, tai toisin päin, pystyvätkö hänen hankkimansa pelaajat toteuttamaan hänen pelitapaansa.