Vs: Ilveksen nykytilanne
Kun Ilveksen kannattajat - tai osa heistä - uskottelee itselleen, että Ilves-Hockey Oy:n tappiot johtuvat seuraan kytköksissä olevien henkilöiden laittomuuksista, he antavat itselleen mahdollisuuden uskoa tai ainakin toivoa, että omistajan vaihtuminen tai taustayhtiön konkurssi tekisivät Ilveksestä niin taloudellisesti kuin urheilullisestikin menestyvän seuran.
Asiat eivät tietenkään suju niin yksioikoisesti.
Ensinnäkin suurinta osaa Ilveksen kannattajista ei kiinnosta Ilves-Hockey Oy:n omistuskuviot millään tavalla. He eivät käy katsomassa pelejä siksi, että Ilves ei menesty. He eivät aio boikotoimalla ajaa Ilvestä konkurssiin. Niinpä ei ole mitään takeita siitä, että yleisömäärät merkittävästi nousisivat omistajavaihdoksen jälkeenkään, varsinkin, kun lippujen hintoja todennäköisesti jouduttaisiin nostamaan ja joukkueen pelaajabudjettia entisestään pienentämään.
Toisekseen Ilves ei ilmeisestikään saisi uutta omistajaa, vaan uuden pääomistajan. Näin ollen melkein puolet osakkeista säilyisi nykyisillä omistajillaan. Lisäksi uusi pääomistaja todennäköisesti haluaisi pitää päätösvallan itsellään (kuten Sjöblom), joten yksinvaltias vain vaihtuisi uuteen yksinvaltiaaseen.
Konkurssi ei juurikaan muuttaisi tilannetta. Jääkiekkoliiton sarjoissa pelatessaan uuden Ilveksen ei tarvitsisi vastata edeltäjänsä veloista, mutta liigalisenssiä haettaessa Liiga edellyttää kaikkien edeltäjäyhtiön vastuiden hoitamista.
Uuden Ilveksen pitäisi todennäköisesti viettää ensimmäiset vuotensa todella tarkan euron aikaa, koska sillä ei olisi pääomistajaa, joka tarvittaessa hoitaa akuutin kassakriisin. Seuran pitäisi siis noudattaa tarkkaa kuluseurantaa ja tarvittaessa korjata kassavirtaa kaikin keinoin, myös pelaajia myymällä.
Ry:llä ei selvästikään ole intressiä lähteä pyörittämään liigaseuraa.
Jos Ilves-Hockey Oy:n johto tai siihen tavalla tai toisella sidoksissa olevat henkilöt olisivat syyllistyneet laittomuuksiin, muut osakkeenomistajat olisivat varmasti tehneet asiasta tutkimuspyynnön tai rikosilmoituksen.
Kaikki puheenjohtajat ja toimitusjohtajat ovat vuorollaan kertoneet, ettei yhtiön tappioihin ole yhtä selkeää syytä, vaan tappiot ovat olleet monen pienemmän tekijän summa. Esimerkiksi henkilöstökulut ovat olleet liian suuret.
Muidenkin palloiluseurojen kohtalot ovat osoittaneet, että kerran alkanutta tappiokierrettä on hyvin vaikea oikaista. Esimerkiksi Ässät ja TPS olisivat aikanaan jo menneet nurin ilman yhtä odottamatonta menestyskautta (Ässien hopea 2006 ja TPS:n mestaruus.) Espoossa yksinvaltiaan korvaaminen espoolaisilla "Blues-henkisillä" kiekko- ja liikemiehillä ei johtanut minkäänlaiseen korjausliikkeeseen.
Ilvestä on johdettu huonosti jo yli 40 vuotta. Se tosiasia ei ole muuttunut, vaikka toimintaympäristö onkin.
Ilveksen talouskurimuksessa ja muissa ongelmissa on siis kyse paljon isommista asioista kuin Ilves-johdon ja muiden cityshortsipoikien kuvitellusta välistävedosta. Se taas tarkoittaa sitä, että vaikka muutosta voi pitää mahdollisuutena, pääomistajan vaihtaminen ei vielä ratkaise mitään. Edessä on joka tapauksessa todella iso savotta, jonka hoitaminen kunnialliseen päätökseen vaatii muutoksia koko ilvesläiseen kulttuuriin.
Sikäli tietenkin harmillista, että osa näistä isoista ongelmista on kumuloitunut ratkaisuista, jotka aikoinaan olisivat olleet vältettävissä.