Brooks
Luottopelaaja
- Viestejä
- 7 022
Vs: Ilveksen nykytilanne
Osa kannattajista epäilee tätä uusintakin strategialinjausta, koska viimeisten reilun kymmenen vuoden aikana linjatut "projektit" ovat osoittautuneet pelkäksi sanahelinäksi.
Osa faneista taas uskoo sokeasti niihin väitteisiin, että viime vuosien taaperrus olisi johtunut Vinnien ja hänen apupoikiensa hämäräperäisistä toimista, ja kun siitä joukkiosta on nyt päästy eroon, Ilveksestä tulee jälleen suuri.
Molemmissa näkökulmissa on se huono puoli, että on jumituttu tarkastelemaan asioita vain Manngardin ajan perspektiivistä.
Ilveksen suurin ongelma koko liiga-ajan on ollut sama kuin monilla muillakin urheiluseuroilla: operatiivinen johto, hallitus ja muut sisäpiirin toimijat ovat olleet ennen kaikkea Ilveksen suuria faneja, jotka parhaan tahtonsa mukaan ovat pyrkineet ajamaan Ilveksen etua. Sitten on vielä ollut suuri lähipiiri, joka ahkerasti jakaa mielipiteitään siitä, miten seuraa pitäisi johtaa. Nämäkin ovat parhaan tahtonsa mukaan pyrkineet ajamaan Ilveksen etua. Ja korostan tässä ilmaisua "tahtonsa mukaan" sen sijaan, että olisin käyttänyt sanontaa "kykyjensä mukaan." Nämä tulisieluiset ilvesläiset ovat vain ja ainoastaan halunneet Ilveksen menestyvän kaukalossa samalla tavalla kuin joskus 50 vuotta sitten, ja niin on kaudesta toiseen kasattu joukkueita, jotka ovat olleet liian kalliita suhteessa seuran rakenteisiin, organisaatioon, toimintatapoihin ja -kulttuuriin, toimijoihin, sidosryhmiin ja toimintaympäristöön. Ja jos viime vuosina olemme kuulleet Ilves & Poika -projektista tai VVV-strategiasta, niin aikaisempina vuosikymmeninä saimme kuulla "panostamme omiin junioreihimme" -mantraa, joka tarkoitti sitä, että "meillä ei ole varaa hankintoihin."
Ilveksen johdossa on aikaisemminkin ollut miehiä, joiden luulisi tietävän jotakin liiketoiminnasta ja taloudenpidosta. Terho ja Hirvonen olivat pankinjohtajia, Pyhältö vakuutusjohtaja, Manngard ja Meskanen menestyneitä liikemiehiä. Toimitusjohtajina tai managereina on ollut ilvesläisiä hokiäijiä, kuten Helle, Hiitelä, Hirsimäki ja Jalo, ja toisaalta taas liike-elämän rekryyttejä, joita on mainostettu kovan luokan osaajiksi. Lopputulos tiedetään.
Se ei siis riitä, että seuran uusi johto ajaa Ilveksen etua. Nyt kaivataan ennen kaikkea sellaista substanssiosaamista, joka yhdistää tietyt urheiluelämän erityispiirteet normaalin liike-elämän lainalaisuuksiin. Noihin urheiluelämän erityispiirteisiin kuuluu muun muassa se, että jääkiekkoilussa kuluttajan suhde tuotteeseen on tunnetasolla ihan erilainen kuin muussa yritystoiminnassa. Sama koskee myös urheiluseuran johtoa. Näiden urheilubisneksen eri puolien menestyksellinen yhteensovittaminen on myös uuden Ilveksen suurin haaste.
WsQ sanoi:Se on kuitenkin varmaa, että nyt ajetaan Ilveksen etua. Pelkästään sillä jo tulee niin suuri parannus, että eteenpäin mennään.
Osa kannattajista epäilee tätä uusintakin strategialinjausta, koska viimeisten reilun kymmenen vuoden aikana linjatut "projektit" ovat osoittautuneet pelkäksi sanahelinäksi.
Osa faneista taas uskoo sokeasti niihin väitteisiin, että viime vuosien taaperrus olisi johtunut Vinnien ja hänen apupoikiensa hämäräperäisistä toimista, ja kun siitä joukkiosta on nyt päästy eroon, Ilveksestä tulee jälleen suuri.
Molemmissa näkökulmissa on se huono puoli, että on jumituttu tarkastelemaan asioita vain Manngardin ajan perspektiivistä.
Ilveksen suurin ongelma koko liiga-ajan on ollut sama kuin monilla muillakin urheiluseuroilla: operatiivinen johto, hallitus ja muut sisäpiirin toimijat ovat olleet ennen kaikkea Ilveksen suuria faneja, jotka parhaan tahtonsa mukaan ovat pyrkineet ajamaan Ilveksen etua. Sitten on vielä ollut suuri lähipiiri, joka ahkerasti jakaa mielipiteitään siitä, miten seuraa pitäisi johtaa. Nämäkin ovat parhaan tahtonsa mukaan pyrkineet ajamaan Ilveksen etua. Ja korostan tässä ilmaisua "tahtonsa mukaan" sen sijaan, että olisin käyttänyt sanontaa "kykyjensä mukaan." Nämä tulisieluiset ilvesläiset ovat vain ja ainoastaan halunneet Ilveksen menestyvän kaukalossa samalla tavalla kuin joskus 50 vuotta sitten, ja niin on kaudesta toiseen kasattu joukkueita, jotka ovat olleet liian kalliita suhteessa seuran rakenteisiin, organisaatioon, toimintatapoihin ja -kulttuuriin, toimijoihin, sidosryhmiin ja toimintaympäristöön. Ja jos viime vuosina olemme kuulleet Ilves & Poika -projektista tai VVV-strategiasta, niin aikaisempina vuosikymmeninä saimme kuulla "panostamme omiin junioreihimme" -mantraa, joka tarkoitti sitä, että "meillä ei ole varaa hankintoihin."
Ilveksen johdossa on aikaisemminkin ollut miehiä, joiden luulisi tietävän jotakin liiketoiminnasta ja taloudenpidosta. Terho ja Hirvonen olivat pankinjohtajia, Pyhältö vakuutusjohtaja, Manngard ja Meskanen menestyneitä liikemiehiä. Toimitusjohtajina tai managereina on ollut ilvesläisiä hokiäijiä, kuten Helle, Hiitelä, Hirsimäki ja Jalo, ja toisaalta taas liike-elämän rekryyttejä, joita on mainostettu kovan luokan osaajiksi. Lopputulos tiedetään.
Se ei siis riitä, että seuran uusi johto ajaa Ilveksen etua. Nyt kaivataan ennen kaikkea sellaista substanssiosaamista, joka yhdistää tietyt urheiluelämän erityispiirteet normaalin liike-elämän lainalaisuuksiin. Noihin urheiluelämän erityispiirteisiin kuuluu muun muassa se, että jääkiekkoilussa kuluttajan suhde tuotteeseen on tunnetasolla ihan erilainen kuin muussa yritystoiminnassa. Sama koskee myös urheiluseuran johtoa. Näiden urheilubisneksen eri puolien menestyksellinen yhteensovittaminen on myös uuden Ilveksen suurin haaste.