Oma näkemykseni nykytilasta:
Ilvestä seuratessa sai aiemmin tottua siihen, että "lehtivuoret", "hintzit" ja "raskit" pelaavat läpimurtonsa jälkeen mieluummin toisessa liigaseurassa. Junnurinkien ulkopuolelta saapuneet, aina maajoukkue-edustuksiin Ilveksen kautta yltäneet pelaajat kuten Vittasmäki ja Kivistö jatkoivat myös mielellään uraansa muualla.
Monikäyttöisestä Ville Korhosesta olisi voinut muodostua vaikka Ilveksen oma "villekoho" eli harvoja kasvattiseuralleen täysin lojaaleja pelaajia 2010-luvulla, mutta toisin kävi. Kokonaan oma lukunsa on myös esimerkiksi Michael Keränen, joka ensin "tarttui HIFK:n haaviin" (vaikkei lopulta pelannutkaan punaisissa), kääntyi myöhemmin Ilveksessä jättämässä komean laskun puolikkaasta kaudesta ja sen jälkeen siirtyi mieluummin Kouvolaan jatkamaan uraansa.
Omasta mielestäni jatkuvuuden osalta ollaankin tehty nykyään todella hienoa työtä. Jatkosopimuksia on saatu joukkueen tärkeimmille pelaajille ja omille huippulupauksille, minkä lisäksi näitä tiedotuksia tehdään jo lokakuusta alkaen kesken kauden. Muistutetaan, että jatkosopimuksia ns. uuden Ilveksen aikana on sorvattu Suomelle, Ruotsalaiselle, Rautiaiselle, Heleniukselle, Laaksoselle, Lepaukselle, Antoselle, Ikoselle, Haapaselle, Parikalle, Vainiolle, Tammiselle ja koko valmennustiimille. Jatkosopparit ehdittiin julkistaa myös Meskaselle ja Thomsonille ennen kuin suuntasivat rapakon taakse.
Kuluneiden kahden viime kauden aikana ainoa todellinen pelaajamenetys on vastaavasti ollut Joe Piskula. Koivulan, Koppasen ja Meskasen NHL-sopimuksia ei voi pitää pelkkinä menetyksinä, vaan lähinnä upeina näyttöinä siitä miten nyky-Ilveksestä voi ponnistaa Pohjois-Amerikkaan. Omien junioreiden otteita taalakaukaloissa myös seurataan ja kunnioitetaan hienosti Ilveksen someissa. Jos asiat olisi hoidettu päin persettä esimerkiksi Meskasen suhteen, mahtaisiko hän olla samanlaisessa vuorovaikutuksessa Ilveksen kanssa edelleen sosiaalisessa mediassa kuin on ollut.
Sami Sandellin osalta kaikki tiesivät, että hänen Sveitsin siirrossaan ei ollut kyse siitä etteikö olisi halunnut edustaa Ilvestä, vaan pahoista loukkaantumisista kärsineen tähden viimeisiä saumoja tienata Suomen kaukaloita enemmän. Kuten tiedämme, sauma saattoikin olla jopa SE viimeinen. Toivottavasti ei. Tapio Laakson osalta hinta-/laatusuhde ei kohdannut Ilveksessä. Jopa Laaksoa on kuitenkin entisenä kapteenina muistettu Ilveksen taholta Lukko-aikanaan. Tällaisesta kulttuurista olen ylpeä. Muita muualle lähteneitä pelaajia en tältä ajanjaksolta näe menetyksinä.
Pelaajahankintojen osalta huteja on tullut. Toki ei onnistumisiltakaan voi silmiään sulkea: yhtä Generousta kohtaan on hankittu Piskula, yhtä Espelandia kohtaan Ruotsalainen, yhtä Pullia kohtaan Mieho jne. jne. jne. Sitten on tapauksia kuten Cam Barker, joka ei vastannut odotuksia kovista meriiteistään huolimatta, mutta jolle juuri tästä syystä oli tehty try-out. Eli aika +-0 -kategorian hankinta / riski. Näissä hankinnoissa kaltaiseni normaali fani ei voi tietää milloin sopimukset tehty omistusvaihdoksen aikoihin eli kenen piikkiin mikäkin kuuluu, joten kirjoitan julkisten tietojen varassa.
Ilveksen pelaajia vilahtelee nykyään enemmän myös maajoukkuetehtävissä, mikä toki jakaa mielipiteitä loukkaantumisriskeineen. Imagollisesti kuitenkin hieno asia.
Urheilullisen menestyksen osalta viime kausi ei täyttänyt odotuksia. Tämän kauden osalta kaikki on vielä auki.
Kaukalon ulkopuolella Ilveksen viestintä ja some on ollut aiemminkin hyvää (kiitos Ilves Media Groupin porukan), nyt se on ollut vieläkin parempaa. Entistä luovemmat ideat, viestinnässä aiempaa tunnistettavampi sävynsä, ajan hermolla olevian kanavien sekä niiden uusien apuvälineiden hyödyntäminen, kulissien takaisen materiaalin tarjoaminen, videoista / graafisesta ilmeestä vastaavien henkilöiden panostus materiaalien eteen, Spotifyn haltuunotto yms.
Faneja on mielestäni kuunneltu aiempaa tarkemmin hallin musavalinnoista peliasuihin lähtien. Meillä on aivan mielettömän hienoja kannattajia, joita on myös osallistettu toimintaan eri tavoin. Yhtenä esimerkkinä Jari Vainion ja kumppaneiden valtavan tietopankin hyödyntäminen ilveshistoria.com-sivustoksi. Faniristeilyn ajankohdassa on selkeästi kuunneltu kannattajia. Hyvin pieniä, mutta tärkeitä asioita, jotka viestivät aidosta välittämisestä.
Fanien kanssa toimimisesta ei voi tietenkään lähellekään täysiä pisteitä antaa. Tästä esimerkkinä jännitteet alkusyksystä, ensin Red Bull -tifon ja sen jälkeen katsomokäyttäytymisen myötä. Näistäkin on kuitenkin selkeästi opittu ja selvitty, elämä jatkuu.
Toimistotilat järkevöitettiin ja samalla karisteltiin Takojankadun pölyt monellakin tapaa jaloista. Yhteistyö yli lajirajojen ei ole jäänyt pelkäksi puheeksi. Ei aiemmin olisi voinut kuvitellakaan, että Ilveksen futispuoli julkistaa kovan pelaajasopimuksen kesken jääkiekkojengin matsin. Nyt Ilveksen pelaajia esiintyy samoilla markkinointivideoillakin lajista riippumatta. Kausikortit on visuaalisesti synkassa jne.
Ilveksen fanituotteiden perässä ei tarvitse lähteä pyörimään toimistolle, käyttää erätaukoja hallin fanikaupassa luuhaamiseen tai arvuuttelemaan mikähän urheilukauppa niitä myy, vaan nyt sekin on omanaan ja sekin yli lajirajojen. Teemapäivissä on enemmän yritystä kuin ennen: Halloweenista 80's Nightiin, Suomi 100 -ottelusta Särkänniemeen.
Mestis-yhteistyön kannalta ei tarvitse enää vääntää LeKi/Tappara -akselin kanssa kompromisseja, vaan voidaan toimia rauhassa perinteikkään KOOVEEn kanssa. Toivottavasti pysyy sarjassa...
Ilveksen maine on parantunut harppauksin eikä tarvitse enää taivastella julkisia esiintuloja samaan tyyliin kuin ennen. Käsitykseni mukaan talouden osalta on tehty hyvin vaikeassa tilanteessa hyvää työtä, mutta tämä perustuu lähinnä mielikuviin eikä itselläni ole tällä saralla kompetenssia kommentoida enempää. Kuten ei esimerkiksi pelitavallisissakaan asioissa, tällaisia keskusteluja tyydyn ihastelemaan osaavampien kirjoittajien toimesta vierestä.
Omat kokemukseni Ilveksen myyntipuolesta ovat olleet positiivisia. Mainoksen ostaminen screeneiltä oli vaivaton prosessi, josta jäi tyytyväinen fiilis. Viimeisin kanssakäyminen on koskenut aitioita. Sähköpostiini vastattiin valehtelematta 4 minuutin päästä oman viestini lähetyksestä ja käytännössä jo tuolla yhdellä vastauksella asia hoitui maaliin.
