Brooks
Luottopelaaja
- Viestejä
- 7 022
Vs: Ilveksen nykytilanne
Totta, nyt Koivulan pitäisi oivaltaa ainakin se, että jos esimerkiksi kesäharjoittelussa on menty sillä tavalla metsään, ettei Koivula pysty vieläkään pelaamaan sillä tavalla kuin haluaisi tai mitä taidot edellyttäisivät, hänen pitäisi nöyrtyä tekemään kaukalossa sellaisia ratkaisuja, jotka hyödyttävät joukkuetta, sen sijaan, että hän pelaa omaan pussiinsa olympiakisa- ja NHL-tavoitteet mielessään. Ja hänelle pitäisi kertoa, että nykyisessä tilanteessa juuri perusasioihin palaaminen palvelisi parhaiten myös hänen omia tavoitteitaan.
Jotakin Koivulan asennevammasta kertoo se, ettei edes paikka nuorten MM-kisajoukkueen toisessa tulosketjussa aiheuttanut minkäänlaista muutosta. Tuloksena oli samanlaista puolittaista tekemistä ja selkä suorana liukumista. Siihen tarvitaan jo melkoista kovapäisyyttä. Ainoa muutos oli se, että Slovakia-pelistä lähtien Koivula näytti kadottavan myös itseluottamuksensa, minkä jälkeen pelaaminen hyökkäyspäässäkin muuttui huiskimiseksi.
Sillähän ei ole lopputuloksen kannalta mitään merkitystä, kertooko nuori pelaaja tavoitteistaan julkisesti vaiko ei. Viime vuosina on tosiaankin yleistynyt se tapa, että NHL:ään varatut pelaajat esiintyvät itsevarmasti ja julistavat haluavansa olla jonakin päivänä maailman parhaita pelipaikallaan. Oletan, että ainakin osittain tämän muutoksen takana ovat pelaajien agentit. Pohjoisamerikkalaiseen kulttuuriin kuuluu se, että asenne pitää manifestoida ulkoisesti. Siihen tuo perinteinen sisäänpäin kääntynyt suomalainen mentaliteetti on istunut huonosti. Agentit ja muut pelaajien taustajoukot ovat ilmeisesti oivaltaneet, että pelaajat huomioidaan sekä ennen varaustilaisuutta että sen jälkeen paremmin, jos he esiintyvät niin kuin Pohjois-Amerikassa pitää.
Mutta sillä on jo merkitystä, jos tuo mentaliteetti alkaa vaikuttaa nuorten pelaajien päivittäiseen tekemiseen. Ja siitä on lyhyessä ajassa nähty jo huolestuttavia merkkejä. Juuri nuoret pelaajat - ja heidän taustajoukkonsa - ovat alkaneet vaatia, että heidän joukkueensa pelitavan pitää olla sellainen, että se palvelee pelaajien sopeutumista NHL:n pelitapaan. Tämän kieroon kasvaneen ajattelun huipentumana on toistaiseksi ollut viime kaudella tapahtunut Rautakorven savustaminen päävalmentajan paikalta kesken nuorten MM-kisojen.
Totta, nyt Koivulan pitäisi oivaltaa ainakin se, että jos esimerkiksi kesäharjoittelussa on menty sillä tavalla metsään, ettei Koivula pysty vieläkään pelaamaan sillä tavalla kuin haluaisi tai mitä taidot edellyttäisivät, hänen pitäisi nöyrtyä tekemään kaukalossa sellaisia ratkaisuja, jotka hyödyttävät joukkuetta, sen sijaan, että hän pelaa omaan pussiinsa olympiakisa- ja NHL-tavoitteet mielessään. Ja hänelle pitäisi kertoa, että nykyisessä tilanteessa juuri perusasioihin palaaminen palvelisi parhaiten myös hänen omia tavoitteitaan.
Jotakin Koivulan asennevammasta kertoo se, ettei edes paikka nuorten MM-kisajoukkueen toisessa tulosketjussa aiheuttanut minkäänlaista muutosta. Tuloksena oli samanlaista puolittaista tekemistä ja selkä suorana liukumista. Siihen tarvitaan jo melkoista kovapäisyyttä. Ainoa muutos oli se, että Slovakia-pelistä lähtien Koivula näytti kadottavan myös itseluottamuksensa, minkä jälkeen pelaaminen hyökkäyspäässäkin muuttui huiskimiseksi.
Sillähän ei ole lopputuloksen kannalta mitään merkitystä, kertooko nuori pelaaja tavoitteistaan julkisesti vaiko ei. Viime vuosina on tosiaankin yleistynyt se tapa, että NHL:ään varatut pelaajat esiintyvät itsevarmasti ja julistavat haluavansa olla jonakin päivänä maailman parhaita pelipaikallaan. Oletan, että ainakin osittain tämän muutoksen takana ovat pelaajien agentit. Pohjoisamerikkalaiseen kulttuuriin kuuluu se, että asenne pitää manifestoida ulkoisesti. Siihen tuo perinteinen sisäänpäin kääntynyt suomalainen mentaliteetti on istunut huonosti. Agentit ja muut pelaajien taustajoukot ovat ilmeisesti oivaltaneet, että pelaajat huomioidaan sekä ennen varaustilaisuutta että sen jälkeen paremmin, jos he esiintyvät niin kuin Pohjois-Amerikassa pitää.
Mutta sillä on jo merkitystä, jos tuo mentaliteetti alkaa vaikuttaa nuorten pelaajien päivittäiseen tekemiseen. Ja siitä on lyhyessä ajassa nähty jo huolestuttavia merkkejä. Juuri nuoret pelaajat - ja heidän taustajoukkonsa - ovat alkaneet vaatia, että heidän joukkueensa pelitavan pitää olla sellainen, että se palvelee pelaajien sopeutumista NHL:n pelitapaan. Tämän kieroon kasvaneen ajattelun huipentumana on toistaiseksi ollut viime kaudella tapahtunut Rautakorven savustaminen päävalmentajan paikalta kesken nuorten MM-kisojen.
