Pieni asia, mutta ihmetytti hieman eilen pelin päättyessä, kun Gunnarin voitonjuhlissa soi Dirlandaa. Ilveksen ottelutapahtuma on muuten hiottu loppuun pienintäkin yksityiskohtaa myöten, mutta sitten maalivahti voi vain ilmoittaa, että Dirlandaa on muuten minun voittobiisi ja toket sekä juissit nyökyttelee, että "OK, kyllähän me voidaan leimallisesti Tepsin vuosia käyttämä voittobiisi soittaa sinulle".
Mitä jos Ilveksessä torjuisi vaikka joku itävaltalaismaalivahti, jonka voimabiisi olisi Opuksen Live is Life? Soitettaisiinko sekin mukisematta voittopelin päätteeksi vai joko silloin alettaisiin ymmärtää musiikin merkitys seurojen brändien ympärillä? Ymmärrän, että halutaan antaa pelaajille mahdollisuus toteuttaa persoonallisuuttaan, mutta jotkut biisit ovat yksinkertaisesti koskemattomia. Muiden joukkueiden maalilaulut ja muut leimallisesti niihin liittyvät biisit ovat koskemattomia, eikä niitä oikeastaan voi soittaa muiden joukkueiden peleissä, koska niistä tulee väistämättä mieleen se väärä joukkue. Itsellä ainakin oli eilen ristiriitainen olo, koska Dirlandaan säveliin on ehdollistunut vuosia kestänyt vitutus, kun Ilves hävisi pitkään ja edelleen häviää turhan usein Artukaisten lentokentällä. Silloin oman joukkueen voiton juhlimiseen tulee todella omituinen sivumaku. Hieman kuin maajoukkueelle soitettaisiin voitokkaan ottelun jälkeen väärä kansallislaulu.
Pelaajia tulee ja menee muutenkin, mutta seurat ja niiden takana olevat kannattajat ovat pysyvämpiä.