Ilveksen pelitapa

Kunto sanoi:
Pelipaikattomuus ei tosiaan ole tämän vuosituhannen keksintö.
Laajenna klikkaamalla


Ei, mutta oli unohtuneena pitkään kiekossa (futiksessahan tää on seiskytluvulta lähtien noussut esiin aika taajaan, varsinkin saksassa).


Kiakkoon tää teki paluun 2016 WorldCupissa nuorten pohjosamerilaisten joukkueen hurjaan liikkeeseen ja pelipaikanvaihtoon perustuneesta pelitavasta. Tää vaikutus nähtiin heti seuraavan vuoden MM kisoissa, ja Suomikin yritti siihen adaptoitua, huonolla menestyksellä.



Niin kovin oli ”jaloslainen” meidänpeli pelaajien selkäytimessä. Tässä varmaan yksi syys Marjamäen epäonnistumiseen, ei osannut viedä muutosprosessia läpi... tai siis mies ei vaan ole turnausvalmentaja, vaan vaatii pitemmän ajan joukkueen kanssa, kuten nyt taas Jokerista nähdään.



Maajoukkueen muutosvalmentajaksi sitten hankittiin J.Jalonen.. en epäile, etteikö mies olisi ajan hermolla, enkä sitä, etteikö osaisi avata pelitapa-asioita nopeasti kootulle tiimille… mutta kun Jalosen aikaisemman kauden menestys perustui siihen, että Suomi oli taktisesti edellä muita, niin nyt tullaa perässä.. ellei siältä hihasta jotain uutta innovaatiota löydy.

Taidollisestihan me ei tulla pärjään Euroopassa pelaavista pelaajista kootulla joukkueella



EDIT: niin, ehkä tää ois kuulunu maajoukkeuketjuun, mutta olkoon
 
Viimeksi muokattu:
Ilveksenmiäs sanoi:
Tyrmään pelipaikattomuuden, jos ei ole sopivia pelaajia toteuttamaan sitä.
Tottakai olisi upeaa, jos Ilveskin dominoisi 20 pelaajalla tapahtumia jäällä. Meillä oli jo aikoinaan CCCP, Orr ja kotoisampi versio Reijo Ruotsalainen. Ei tämä roolien hämärtyminen ole mikään uusi asia.
Laajenna klikkaamalla

Punakoneella, Bobby Orrilla tai Reksa Ruotsalaisella ei ollut mitään tekemistä pelipaikattomuuden kanssa siinä mielessä, mitä sillä nykyään tarkoitetaan. Esimerkiksi Orrin ja Ruotsalaisen tapauksessa kyse oli vain siitä, että he olivat omana aikanaan niin ylivoimaisia luistelijoita, että ehtivät mukaan hyökkäyksiin ja usein jopa hyökkäyksen kärkeen. Neuvostoliiton joukkueessa puolustajat pelasivat yleensä aika konservatiivisesti. 1970-luvulla Aleksander Guseville soviteltiin jonkinlaista välihyökkääjän roolia, samaan tapaan kuin Lennart Svedbergille Ruotsin ja Jan Suchylle Tshekkoslovakian joukkueissa. Myöhemmin lähinnä Fetisov saattoi nousta päätyyn asti. Ilveksestä muistetaan tietenkin Jyrki Lumme ja Vesa Salo. Mutta kuten sanottua, ei näihin liittynyt sellaista koko viisikon toimintaa koskevaa pelifilosofista suunnitelmaa, jota nykyään tarkoitetaan, kun puhutaan pelipaikattomuudesta.

Ilveksellä ei tietenkään ole minkäänlaisia esteitä toteuttaa pelipaikatonta pelitapaa. Hyökkäyksessähän niin jo tapahtuukin. Ongelmana on lähinnä se, että puolustuksessa ei ole tarpeeksi kiekollista taitoa; mutta siitä huolimatta Laaksonen, Salmela ja Parikka ovat riittävän pelirohkeita kavereita, ja jos siihen lisätään hyväkuntoiset Leimu ja Barker, niin ollaan jo aika pitkällä. Vainiollakin on tietynlaisia edellytyksiä. Oleellistahan tässä(kin) on se, kuinka valmennusjohto onnistuu opettamaan peliä. Kuten olen usein todennut, hyvä valmentaja pystyy opettamaan minkä tahansa pelitavan vaikka höntsyporukalle. Materiaalin rajat tulevat vastaan jossakin vaiheessa, muttei se ole mikään syy, miksi Ilveksen ei pitäisi pyrkiä pelipaikattomuuteen ja hankkia sen sijaan joitakin Generouseja, jotka jo kuluvan kauden perusteella ovat pelkkiä täytemiehiä Liigassakin.
 
Brooks sanoi:
Punakoneella, Bobby Orrilla tai Reksa Ruotsalaisella ei ollut mitään tekemistä pelipaikattomuuden kanssa siinä mielessä, mitä sillä nykyään tarkoitetaan. Esimerkiksi Orrin ja Ruotsalaisen tapauksessa kyse oli vain siitä, että he olivat omana aikanaan niin ylivoimaisia luistelijoita, että ehtivät mukaan hyökkäyksiin ja usein jopa hyökkäyksen kärkeen.
Laajenna klikkaamalla

Tästä voisi olla montaa mieltä, mielessäni on naapurin toimitusjohtaja, Mikko Leinonen. Hänhän pelasi sentterinä Kärppien ykkösessä missä Reksa oli pakkina. Pelipaikattomuus näkyi siten että Leinonen pyöri "pakkina" Hellgrenin ympärillä kunnes avasi Ruotsalaiselle silloisen keskiviivan alle. Oliko Reksa "torpedo" vai pelipaikaton, niin sitä ei lehdet aikanaan kertoneet. Ampui pisteet 28 + 23

Jokatapauksessa Leinonen vahvistaa pelipaikatonta filosofiaa tuomalla sisään Ben Bloodin.
 
Peli on muuttunut paljon Bobin ja Reksan päivien.. CCCP :kin on nostalgiaa.
Silti.. pitää olla oikeat pelaajat, jos halutaan toteuttaa dominoivaa pelipaikatonta pelitapaa.
Ehkä jonain päivänä.. kun on uusi halli ja milli lisää pelaajabudjetissa. Nyt on nyt.. Hakametsä ja Ilves 2018.
 
Olen aina ollut sitä mieltä, että jos kaikki joukkueet pyrkivät samaan pelitapaan, raha voittaa lopulta. Pienen seuran kannattaa mieluummin olla erilainen ja miettiä vastalääke vallitsevaan trendiin.

Toinen vaihtoehto on vakioida seuran pelitapa pitkäksi aikaa, jolloin voidaan oppia se niin hyvin, että pärjätään vaikka ei olla periaatteessa kehityksen kärjessä. Jatkuva kehitys ja muutos on äärimmäisen haastavaa toimintamalli. Tähän mielestäni perustui pitkään JYP:n tekeminen.
 
KooKoo-peli osoitti, että Ilveksen pelissä on tällä kaudella ihan hyvät rakenteet, kunhan pelaajat vain suorittavat kurinalaisesti ja keskittyneesti. Oli siellä toki muutama moka, esimerkiksi Suomen pelaaminen vierasjoukkueen avausmaalissa, mutta eihän mikään joukkue pelaa täysin virheetöntä peliä.

Ylivoimapelissä on koko kauden ollut sama ongelma: Ilves pelaa yhä parinkymmenen vuoden takaista kis-kis-peliä. KooKoollekin riitti, että sumputettiin maalintekosektori, ja tupsukorvat pyörittivät kiekkoa neliön ulkopuolella. Ei tämän päivän kiekossa yhden miehen ylivoimasta ole mitään hyötyä, elleivät pelaajat liiku ja vaihda paikkaa.
 
KooKoo-matsi oli jälleen hyvä esimerkki siitä, miten pienten marginaalien Liigassa pienet yksityiskohdat usein ratkaisevat lopputuloksen.

En tiedä, oliko Tuokkola suunnitellut niin, mutta vierasjoukkueen avausmaalissa juoksutettiin Ilveksen miesvartiointi hakoteille: Ruotsalainen ei seurannut omaa miestään tupsukorvien maalille, ja sieltähän se kiekko saman tien löytyi verkon periltä.

Toisessa maalissa ulosboksaus epäonnistui, kun hidasjalkainen Ahtola päästi oman miehensä sektorille, josta syntyi hetkellinen alueellinen miesylivoima kotijoukkueen maalille.

Kaksi lyhyttä hetkeä, jolloin Ilveksen oman alueen pelaamisen perusasiat - miesvartiointi ja ulosboksaus - pettivät.
 
Kävin lukaisemassa Jatkoajan keskustelupalstaa, ja siellä ihmeteltiin, että miksi Kärppien ensimmäisessä maalissa Hakanpää sai olla niin kauan kaikessa rauhassa suoraan Lehtosen edessä. Tällaisten tapahtumien jälkeen aletaan tietenkin kaipailla sitä alakerran isäntää, kuten viime kaudellakin.

Moderniin jääkiekkoon kuitenkin kuuluu, ettei puolustaja saa sitoa itseään pitkäksi aikaa johonkin vastustajaan. Ilveksellekin on tehty tällä kaudella pari maalia sellaisista tilanteista, joissa Generous on keskittynyt hakkaamaan yhtä vastustajaa selkään poikittaisella eikä ole ehtinyt reagoimaan ajoissa tilanteisiin.

Nykyään puolustajan pitää iskeä vastustajaan vasta vähän ennen kiekon tuloa. Syystä tai toisesta eilen Flood ei sitä ehtinyt/viitsinyt/tajunnut tehdä.
 
Brooks sanoi:
Kävin lukaisemassa Jatkoajan keskustelupalstaa, ja siellä ihmeteltiin, että miksi Kärppien ensimmäisessä maalissa Hakanpää sai olla niin kauan kaikessa rauhassa suoraan Lehtosen edessä. Tällaisten tapahtumien jälkeen aletaan tietenkin kaipailla sitä alakerran isäntää, kuten viime kaudellakin.

Moderniin jääkiekkoon kuitenkin kuuluu, ettei puolustaja saa sitoa itseään pitkäksi aikaa johonkin vastustajaan. Ilveksellekin on tehty tällä kaudella pari maalia sellaisista tilanteista, joissa Generous on keskittynyt hakkaamaan yhtä vastustajaa selkään poikittaisella eikä ole ehtinyt reagoimaan ajoissa tilanteisiin.

Nykyään puolustajan pitää iskeä vastustajaan vasta vähän ennen kiekon tuloa. Syystä tai toisesta eilen Flood ei sitä ehtinyt/viitsinyt/tajunnut tehdä.
Laajenna klikkaamalla
Eli ulkomaan pellet ei osaa/tajua. Sen sijaa Sir Brooks kaikkivoipaudessaan niin tekee.
 
RajamäenEki sanoi:
Eli ulkomaan pellet ei osaa/tajua. Sen sijaa Sir Brooks kaikkivoipaudessaan niin tekee.
Laajenna klikkaamalla
Mitä tämä möläytys mahtaa tarkoittaa? Oletko sitä mieltä, että pelaajat eivät tee virheitä? Vai oletko sitä mieltä, ettei oma kompetenssisi riitä sitä arvioimaan?
 
Brooks sanoi:
Mitä tämä möläytys mahtaa tarkoittaa? Oletko sitä mieltä, että pelaajat eivät tee virheitä? Vai oletko sitä mieltä, ettei oma kompetenssisi riitä sitä arvioimaan?
Laajenna klikkaamalla
Huoh. Aikuisena lajia ymmärtävänä/harrastaneena ihmisenä en todellakaan lähde osallistumaan/ruokkimaan tätä trollailua.
 
Tässä on hyvä juttu Pennasen valmentamisesta ja erityisesti hänen suhteestaan jalkapalloon:
Nyt puhuu HPK:n yllättävä taustavaikuttaja: Italiassa työskentelevä virolainen jalkapallotoisinajattelija Gert Remmel

Gert Remmel tiivistää olennaisen näin: "Puhumme kaikesta, mikä liittyy invaasiopelien logiikkaan, lainalaisuuksiin ja muuttuvaan dynamiikkaan. Lisäksi keskustelemme yksittäisten pelaajien kehitysohjelmista suhteessa joukkueen pelitapaan. Tämä lisäksi keskustelemme tietysti johtamisesta."

Ihan kuin joku visionääri olisi tällä foorumilla kirjoittanut tuhon tapaan jo vuosia, vuosia sitten.

Ilveksen pelitapa oli tällä kaudella hyvä. Valitettavasti joukkueessa oli vielä liikaa pelaajia, jotka eivät tukeneet pelitapaa; esimerkiksi kaikki ulkomaalaiset Dostalia lukuun ottamatta. Lisäksi puolustuksessa oli liian vähän kiekollista taitoa. Valmennus ei myöskään ollut opettanut peliä pelaajille riittävän hyvin niin, että oikeat ratkaisut olisivat aina tulleet selkäytimestä. Mutta hyviä asioita oli kuitenkin enemmän kuin huonoja, ja siksi olisinkin halunnut nähdä Salon tulevan kauden päävalmentajana.

On nimittäin selvää, että niistä hyvistä asioista huolimatta Ilveksen on mentävä paljon eteenpäin sekä pelitavan että sen toteuttamisen osalta. Olen jo vuosien ajan vaatinut, että Ilveksen pitäisi olla valmenuksen ja pelitavan suhteen tiennäyttäjä, ei vain peesailija. Sitä ei estä pelaajamateriaali, ei seuran velkataakka, ei takamatka joukkueen kokoamisessa. Korkeintaan tekosyyt.

Ymmärrän toki, että täkäläisessä jääkiekkoilussa päästään tuskin koskaan ihannetilanteeseen; tarkoittaisihan se sitä, että hokiväen olisi heitettävä romukoppaan paljon siitä, mitä he ovat pitäneet lajin keskeisenä sisältönä. Ihan ensimmäiseksi heidän olisi suoritettava isänmurha ja myönnettävä, ettei Mike Babcock olekaan maailman paras valmentaja. Heidän olisi myönnettävä, että kaikesta eteenpäin menostaan huolimatta kanadalainen tapa on yhä takametsien lumberjackien tapa. Heidän olisi huolellisesti perehdyttävä näennäisesti täysin toisenlaiseen maailmaan eli jalkapalloon, jossa pallopelien lainalaisuuksien ymmärtäminen on viety sellaiselle tasolle, ettei esimerkiksi nykyisten liigavalmentajien kompetenssi tule ikimaailmassa riittämään samaan. Mutta onneksi jääkiekkoilussa lajin seuraavaksi suureksi innovaattoriksi pääsee jo sillä, että ymmärtää sen suunnan, johon pitää katsoa ja mistä pitää ottaa oppia.
 
Brooks sanoi:
Ihan ensimmäiseksi heidän olisi suoritettava isänmurha ja myönnettävä, ettei Mike Babcock olekaan maailman paras valmentaja. Heidän olisi myönnettävä, että kaikesta eteenpäin menostaan huolimatta kanadalainen tapa on yhä takametsien lumberjackien tapa. Heidän olisi huolellisesti perehdyttävä näennäisesti täysin toisenlaiseen maailmaan eli jalkapalloon, jossa pallopelien lainalaisuuksien ymmärtäminen on viety sellaiselle tasolle, ettei esimerkiksi nykyisten liigavalmentajien kompetenssi tule ikimaailmassa riittämään samaan. Mutta onneksi jääkiekkoilussa lajin seuraavaksi suureksi innovaattoriksi pääsee jo sillä, että ymmärtää sen suunnan, johon pitää katsoa ja mistä pitää ottaa oppia.
Laajenna klikkaamalla

Itseä mietityttää, että mistä (lehdestä) juontaa tällainen mielikuva, että suomalaiset pitäisivät Mike Babcockia esikuvanaan tai maailman parhaana valmentajana? Olet tämän pariinkin kertaan tuonut esille.

Pari muuta pikakommenttia. Keskinäisissä kohtaamisissa Salon johdolla lyötiin Pennasen joukot runkosarjassa 3-1 ja harjoituspelit mukaan lukien 5-1. Pennanen ei siis keksinyt rittävästi lääkkeitä Ilveksen lyömiseksi.

Ja kun aina kovasti viittaat jalkapalloon, niin Ilves on myös jalkapalloseura. Useat juniorit ovat pelanneet molempia lajeja rinnakkain. Valmentajat pääsevät halutessaan vaihtamaan tietoutta poikkilajeittain ja onhan Jalokin Ilveksen Edustuksen pitkäaikaisin hallituksen jäsen.
 
Salibandyn kaltaisessa melko nuoressa lajissa on viime vuosina päästy paljon jääkiekkoa pidemmälle siinä, miten jalkapallosta tuttuja tilan luomisen ja pelialan maksimaalisen hyödyntämisen keinoja on omaksuttu oman lajin käyttöön. Sanomattakin selvää, että tämä johtuu siitä, ettei salibandyllä ole samanlaista sukurasitetta kuin jääkiekolla, jossa pitää aina katsoa sitä, mitä NHL:ssä ja Pohjois-Amerikassa valmentajat ovat tekemässä. Babcockille ja muilla sikäläisille kiekkojäärille ainoa jalkapallo, josta he jotakin tietävät, on jenkkifutis.

Tärkeimmät eurooppalaiset kiekkoinnovaatiot ovat syntyneet silloin, kun ei ole ollut tietoa perinteisestä pohjoisamerikkalaisesta tavasta pelata jääkiekkoa, kuten silloin, kun Neuvostoliitossa kehittyi jääpallosta omaksuttu luisteluun ja syöttämiseen perustuva tapa, tai kun on ongittu ideoita muista lajeista, kuten Tommy Sandlinin suunnitellessa keskialueen ohjauspeliä Roy Hodgsonin ja Svennis Erikssonin jalkapalloon kehittelemän aluepuolustuksen opein.
 
Peter Kotilainen juuri kommentoi, että pelikirjat ovat olleet vasta tuloillaan salibandyn (ja hänelle niitä on turha tulla näyttämään, tai tekee juuri päinvastoin). Eli ei siä nyt kovin pitkällä tässä olla. Kotilaisen mukaan Suomen liiga on myös modernimpaa peliä, nopeaa, verrattuna aikaisemmin pelin laatua dominoinneen Ruotsin liigan...

Kiakosta sitten... NHLssä pelataan PAPPissa lähes pelkkää aluetta,eli miehessä ei olla kiinni kuten täällä. Enpä usko, että kyse on vanhakantaisuudesta, vaan pelialueen olleelisesti eri muodosta. Niinpä pitempikatsonnassa tätä pitäisi alkaa miettiin, jos nyt se helvetinmoinen virhe tehdään ja kaukalot Euroopassa kavennetaan NHL mittoihin vuodesta 22.

Futiksessa mikän yksittäinen tapa ei ole voittava tapa. Sellaseltahan barcan tikitaka vaikutti pitkään, mutta nyt eri puolilla eurooppaa pelataan todella vaihtelevin tavoin ja koriksesta tutusti pelitapaa kesken ottelun vaihtamalla. Leicterin parinkauden takainen Valioliigavoitto on muokannut pelitapoja todella paljon, niin nopeiden hyökkäysten käynnistämisessä ilman pallonhallintaa kuin näiden torjumisessa linjapuolustuksin (Wissin Ilves koittaa reagoida kahdella lähekkäin olevalla 4 miehen linjalla ja tää on toiminut hyvin, nopeita hyökkäyksiä on Ilvestä vastaan vaikea saada) .

...Kiakkoon takas... niin joo, toki pitäisi pyrkiä nopeaan pelin kehittämiseen ja tiedon aalonharjallaoloon, Mutta erittäin tärkeää on myös vaalia tehtyä peli-identiteetti valintaa (ja sillä on polkuriippuvuus historiassa näin vanhalla seuralla), sillä joukkuepeleissä menestymisen yksi selkeimmistä ominaisuuksta on jatkuvuus ja identiteetti. Tän takia mitään sinnetänne tempoilua ei pidä harrastaa, vaikka se yksittäisen menestyksen toisikin. Joukkueen kun on tarkoitus pelata vuosikymmeniä, aikoja, joissa ne kaikki pelaajat, valnentajat ja toimistohenkilöt vaihtuu useasti.
 
Tämä kevät on ollut kovaa ja raskasta aikaa pelitapaskeptikoille ja pelievoluutiokriitikoille.

Ensin HPK voittaa Liigan Ilvestäkin pienemmällä pelaajabudjetilla ja joukkueella, joka oli menettänyt suurimmat tähtensä ja joka piti koota pitkältä takamatkalta - niin pitkältä, että mukaan piti ottaa Ilveksen hylkäämä pelaaja.

Sitten Suomen Jääkiekkoliiton edustusmiehistö voittaa MM-kisat, vaikka kovimmat kilpailijat pursuilivat NHL-pelaajia. Pelaajamateriaalissa Suomen joukkueen ero Ruotsiin, Venäjään ja Kanadaan oli suurempi kuin Ilveksen ero Kärppiin, Tapparaan, HIFK:hon tai Tepsiin. Jotkut olivat tällä kaudella sitä mieltä, että Ilves-johdon olisi pitänyt asettaa kausitavoite jonnekin sijoille 10-11. Ehkä Kummolankin olisi pitänyt asettaa MM-kisajoukkueen tavoitteeksi pääsy jatkopeleihin ja kertoa, että tavoitteena on menestyä sitten joskus, kun saadaan kaikki NHL-tähdet mukaan?

Ratkaisupeleissä kaikki pelaajat antavat kaikkensa, joten se, mikä tekee eron, on pe-li-ta-pa. Oleellista on myös pelitavan opettaminen ja sen toteuttaminen.

Esimerkiksi Kärpät olisi todenäköisesti voittanut tälläkin kaudella mestaruuden, jos joukkue olisi toteuttanut Mannerin edistyksellistä pelitapaa samalla tavalla kuin viime kaudella. Nähdäkseni Manner joutui kuitenkin maineensa vangiksi: kun hänen ympärillään kaikki pelaajista tiedotusvälineisiin kehuivat, kuinka valmentaja antoi pelaajilleen vapauksia, tilanne karkasi tällä kaudella käsistä, eikä oululaisryhmän peli ollut enää Mannerin kontrollissa. Kun Kärpät finaaleissa joutui pelaamaan sarjan parhaiten organisoitua joukkuetta vastaan, kävi karusti ilmi, kuinka kärppäpelaajat joutuivat usein turvautumaan tilannekohtaisiin ratkaisuihin.
 
Kirjaudu tai rekisteröidy vastataaksesi
Takaisin
Ylös