Vs: Ilveksen pelitapa
Yritin katsella äskettäistä Tapparan ja JyPin CHL-peliä erityisesti sitä silmällä pitäen, miten Rautakorven Tappara nykyään pelaa. Ei sitä matsia kovin kauaa jaksanut katsella, mutta porkkanapöksyjen pelin peruselementit kävivät kyllä selviksi.
Olen antanut kertoa itselleni, että vielä harjoituspeleissä ja ensimmäisissä CHL-otteluissa Tappara pelasi hyvin aktiivista ja hyökkäysvoittoista peliä.
Tällä hetkellä Tappara puolustaa pääosin vanhaan malliin, eli karvaus on mallia 1-4 ja helposti siirttytään myös keskialueen 0-5 -trapiin. Omalla alueella yritetään saada kiekko nopeasti haltuun, tarvittaessa tuplaamallakin.
Hyökkäyspelissä taasen näkyy se, ettei Tapparalla ole tällä kaudella todella kovan luokan keskushyökkääjää. Hyökkäysalueella vakioratkaisu oli kovin usein se, että puolustaja toimitti kiekon siniseltä maalille, jossa kaikki kolme hyökkääjää olivat odottamassa.
Mielenkiintoista oli kuitenkin huomata, että Rautakorpi on jatkanut edeltäjänsä tietynlaista pyrkimystä pelipaikattomuuteen. Se näkyi etenkin oman puolustusalueen pelissä, jossa puolustajat lähtivät välillä kauas omilta perinteisiltä tonteiltaan. Viisikon peli pysyi siitä huolimatta kohtuullisen hyvin kasassa. Toki Hrachovinan varma maalivahtipeli osaltaan auttoi, sillä hän torjui rauhallisesti muutaman ns. varman maalintekopaikan. Tapparan pelaamista katsoessa tuli väistämättä mieleen, miten kävisi, jos Ilves yrittäisi puolustaa samalla tavalla. Tupsukorvilta kun ei onnistu edes peruspelaaminenkaan. Samalla heräsi kysymys, että voiko se johtua pelkästään pelaajien henkilökohtaisesta taitotasosta, vai onko pelin opettaminen ja vaatimustaso naapurissa niin paljon korkeammalla tasolla, että vähän monimutkaisempienkin asioiden toteuttaminen luonnistuu.
Yhteenvetona voisi todeta, että kirvesrinnat ovat kaukana edellä, mitä tulee moderniin jääkiekkoon. Tietyiltä osin Tappara on etenkin Tapolan jäljiltä jopa edelläkävijä. Tämä ei ole sellainen asia, jonka voi ohittaa pelkällä olankohautuksella, sillä valitessaan tulevaa seuraansa etenkin nuoret, kehittyvät pelaajat kiinnittävät paljon huomiota joukkueiden pelitapaan, päivittäisen tekemisen laatuun, vaatimustasoon ja kaikenpuoliseen ammattimaisuuteen.