Vs: Ilveksen pelitapa
Lainaus TPS-Ilves -otteluketjusta:
Ilveksenmiäs sanoi:
Yksinkertaisista asioista liikkeelle. Valmennuksen pitää kysyä pelaajilta, että ketkä teistä haluavat lopettaa häviämisen. Se jälkeen lähdetään oman maalin suojelemisesta..pelataan vaikka nolla-nollaa, mutta koomailun omassa päässä on loputtava.
Vaihto vaihdolta eteenpäin.. se on ainut keino...
Totta on, että yksinkertaisista asioista pitäisi nyt lähteä liikkeelle ja purkaa koko homma atomeiksi. Sen sijaan pelkkä oman maalin suojeleminen ei johda mihinkään - tätähän se Ilveksen pelaaminen tälläkin hetkellä on, joskin huonolla menestyksellä. Avaintekijöitä ovat mm. pelirohkeus, aggressiivisuus, tahto, itseluottamus jne. Nuo ovat niitä peusasioita, joista pitäisi nyt alkaa ammentaa niitä onnistumisia. Tällä hetkellähän Ilveksen kiekollinen pelaaminen on joko uhkarohkeaa (mm. soolokuljetukset, syötöt ahtaisiin paikkoihin) tai vastaavasti ylivarovaista (kiekosta luopuminen, maalille ajojen puuttuminen).
Vastustajan nollaamiseen ja omien virheiden välttelyyn perustuva peli johtaa vääjämättä tappioon. Mikään joukkue ei jaksa eikä ehdi varjella omaa maalia sellaisella antaumuksella, etteikö vastustajalle alkaisi jatkuvasta kiekon hallinnasta johtuen syntyä maalipaikkoja ennemmin tai myöhemmin. Tämän lisäksi pitäisi vielä pystyä itse hyökkäämään siten, että saataisiin tarvittavat maalit tehtyä tai edes vastustajalle jäähyjä hankittua.
Jos oman maalin varjeleminen on kaiken a ja o, johtaa tämä oman kiekollisen pelin tyrehtymiseen; toisin sanoen siihen, että omat hyökkäykset käynnistyvät organisoimattomina, alivoimaisina ja/tai väsynein jaloin. Parasta oman maalin vartiointia on laadukas kiekollinen peli, jossa itse rytmitetään peliä ja tätä kautta hallitaan tapahtumien kulkua kaukalossa. Tämä johtaa siihen, että joukkue pystyy jopa kiekottomana päättämään, mitä kaukalossa tapahtuu; toisin sanoen, mitä vastustaja kiekolla tekee (pakotetaan esim. helppoihin päätykiekkoihin tai kulmiin pyörimään). Langat ovat siis omissa käsissä, vaikka peliväline olisi vastustajalla. Tappara on tästä hieno esimerkki.
Rohkea (ei uhkarohkea) kiekollinen peli ja muutama nassakka onnistuminen oikeaan paikkaan. Lisäksi kärsivällisyyttä ja uskoa siihen, että vaikka tulos ei heti taululla näy, niin oikeiden asioiden toistaminen ja hierominen palkitsee pitkässä juoksussa - ei aleta oikoa, vaan pysytään sovitussa. Näkisin, että näillä eväillä itseluottamus saadaan nousuun.