Vs: Ilveksen pelitapa
Kirjoitetaan tämä nyt tähänkin ketjuun.
HPK-peli kertoi aika paljon Ilveksen tämänhetkisestä pelillisestä tilasta. Vieraskiertueen jälkeen matsi hämeenlinnalaisia vastaan oli sellainen, jota kotijoukkueen olisi lähtökohtaisesti pitänyt dominoida alusta alkaen. Jos niin olisi käynyt, olisi ollut helppo tulkita Mikkelin esitys - yhdeksän laukausta kohti maalia - nerokkaaksi taktiseksi ratkaisuksi, jossa passiivisella pelillä riisuttiin pirteästi kauden aloittanut nousijajoukkue aseista. Kun nyt tiedämme, ettei Ilves kyennyt dominoimaan HPK:ta vastaan, esitys Jukureita vastaan näyttäytyykin siinä valossa, että Mestis-tason joukkuekin onnistui pistämään tupsukorvat todella ahtaalle.
Toki Ilveksen peli on mennyt eteenpäin, kuten tietenkin asiaan kuuluukin. Ensimmäisissä peleissä Ilveksen viisikkopeli repeili välillä todella pahasti. Silti Ilves on vasta opettelemassa Kiven pelitapaa. Tässä mielessä tilanne poikkeaa selvästi edelliskausista. Tuomas Tuokkolan aikana Ilves tähtäsi tietoisesti kauden alkuun niin, että joukkueen peli oli muita joukkueita valmiimpaa ja pelaajien meno irtonaisempaa. Niinpä vuosi sitten Ilves pystyi jopa hallitsemaan otteluita ja rakentamaan myös näyttäviä rintamahyökkäyksiä. Sitten Sandell loukkaantui ja muut joukkueet alkoivat saada peliä uomiinsa. Vähitellen Ilves valui sille sijalle, mille se kuuluikin. Itse asiassa se olisi kuulunut vielä yhtä sijaa alemmaksi, niin huono pelaajamateriaali oli. Lähteneiden pelaajien (Savilahti, Kessel, Mäkinen, Mäkelä, Välimaa, Kantola, Veistola ym.) myöhemmät vaiheet osoittavat, että joukkue oli vielä huonompi kuin etukäteen osattiin odottaa. Mutta yhtäläisyyksiäkin vuoden takaiseen löytyy: Sandell loukkaantui jälleen, ja muut joukkueet saavat parannettua peliään yhtä varmasti kuin saapuvat ensimmäiset räntäsateet. Silloin katsotaan, millainen Ilveksen pelaajamateriaali todella on ja miten se Kiven pelitapaa pystyy toteuttamaan.
Kiven Ilves pyrkii olemaan aktiivinen myös kiekottomana, mutta tekee sen järkevämmin tai ainakin paremmin kuin Tuokkolan Ilves viime kaudella. Tämä on kai tulkittava - ainakin toivon - niin, että pelaajat tunnistavat aikaisempaa paremmin sen, milloin karvataan ylhäältä ja milloin vetäydytään keskialueelle. Ainakaan vastustaja ei ole päässyt karvauksen alta pois yhdellä tai kahdella syötöllä. Ylivoimahyökkäyksiäkään ei ole nähty samalla tavalla kuin viime kaudella. HPK-pelissä Janne Lahti käveli kerran läpi - kiitos Suomen kehnon luistelun ja voimattomuuden -, mutta muuten vierasjoukkue ei saanut aikaan ylivoimahyökkäyksiä. Erikoista Ilveksen karvauksessa oli se, että lähtiessään ahdistamaan HPK:n maalin taakse kiekollista puolustajaa Ilveksen kärkikarvaaja meni joka ikinen kerta väärältä eli puolustajan yläkäden puolelta.
Täytyy kuitenkin sanoa, että etenkin nuorilla laitureilla Suomella ja Meskasella on vielä paljon parannettavaa puolustuspelissään; kaksikon sentteri Laakso toki tekee kovasti töitä puolustussuuntaan, mutta pelinluku ei ole koskaan ollut Laakson vahvimpia osa-alueita, minkä vuoksi hänellekin tulee arviointi- ja sijoittumisvirheitä ja sitä kautta paljon takaiskumaaleja ottaen huomioon, että kyseessä on kuitenkin puolustavaksi keskushyökkääjäksi profiloitunut pelaaja.
Omalla alueella Ilves pelaa nyt huomattavasti maltillisemmin kuin Tuokkolan aikana. Tarvittaessa Ilves tyytyy jopa sumputtamaan oman maalin edustaa. Odottaisin kuitenkin pelaajien laittavan itseään enemmän likoon mm. laukauksia blokkaamalla.
Ylivoimapeli alkaa olla hyvässä kuosissa, kun pelataan yhdellä takamiehellä. Nähtäväksi toki jää, miten Sandellin poissaolo vaikuttaa jatkossa.
Maalivahtipeli on edelleen kysymysmerkki. Antti Lehtonen ei ilmeisesti kykene pelaamaan kovin montaa peliä peräkkäin korkealla tasolla. Hannu Toivonen peittää hyvin laukauksia ja luo rauhallisuudellaan itseluottamusta puolustajiin. Pärjätäkseen Ilves vaatii kuitenkin tasaisempia suorituksia veskareiltaan.
Suurimmat ongelmat liittyvät hyökkäyspeliin. Pelifilosofisestihan muutos Tuokkolan aikaan on suurempi kuin miltä kentällä näyttää. Siinä, missä Tuokkolan tiimi lähti aina pelaamaan omaa peliään vastustajasta riippumatta, Kiven joukkueet ovat pyrkineet pelaamaan monipuolisesti pelitilanteen mukaan. Tämä asettaa pelaajille tietenkin paljon suurempia haasteita niin hyökkäys- kuin puolustuspelissäkin verrattuna Tuokkolan systeemeihin. Kun tilanteisiin pitäisi reagoida nopeasti yksilötasolla, mutta samalla pitää viisikko tiiviinä ja oikea-aikaisesti liikkuvana, ei ole ihme, jos pelaajat eivät aina huomaa, mitä toinen on tekemässä.
Kivi haluaa, että Ilves on ennen kaikkea hyvin luisteleva joukkue. Luisteluvoima onkin ehdoton edellytys, kun pyritään nopeaan reagointikiekkoon. Paha vain, että Ilveksen materiaali ei tässä suhteessa eroa mitenkään edukseen muista Liigan joukkueista, jotka nekin haluavat nykytrendin mukaisesti olla hyvin luistelevia. Erityisen ongelmalliselta vaikuttaa se, että niin puolustajat kuin keskushyökkääjätkin ovat melko verkkaisia, osin jopa hitaita. Kiven Ilves pyrkii nopeasti ylöspäin, vaikkei koko viisikko vielä olisikaan valmiina. HPK-pelissä keskushyökkääjistä Sointu laskeutui kaikkein alimmaksi hakemaan kiekkoa, mutta hänenkin ensimmäinen syöttönsä suuntautui yleensä kovin kaukana keskiviivan tuntumassa olevalle laiturille. Jokainen voi arvata, mitä Mitch Wahl sellaisessa tilanteessa sai aikaan. Ainoastaan Mustosella, Rautiaisella ja Jokisella oli kykyä edistää peliä pitkien laitaan suuntautuneiden syöttöjen jälkeen. Tällainen hyökkäys merkitsee sitä, että rintamahyökkäyksistä on turha haaveilla. Myöskään puolustajat eivät ehtineet mukaan, kaikkein vähiten ne kaksi, joilla olisi hyökkäyspeliin eniten annettavaa eli Aalto ja Laatikainen. Ihannetilanne nykyjääkiekossa olisi tietenkin se, että edettäisiin hyvin tiiviinä pakettina niin, että ketju luo rintamahyökkäyksen ja paineettoman puolen pakki nousisi voimakkaasti mukaan, parhaassa tapauksessa jopa neljäntenä hyökkääjänä. Tämän päivän Ilves voi vain haaveilla sellaisesta tilanteesta. Keskushyökkääjistäkin Laakso ja etenkin Flinck pääsivät kunnolla sisään peliin vain silloin, kun Ilves sai kiekon haltuunsa keskialueella. Saadessaan syötön omalla alueella Flinck vaikutti suorastaan järkyttävän staattiselta.
Ottaen huomioon Ilveksen puolustaja- ja sentteritilanteen herää väistämättä kysymys, pitäisikö takkuturkkien pelata enemmän viivelähdöillä. Tämän kauden Ilveksellä on kuitenkin puolustajia, joilla on kokemusta, peliälyä ja malttia antaa lyhyitä, peliä edistäviä syöttöjä. Silloin joukkue saattaisi saada paremmin aikaan täsmällisesti porrastettuja rintamahyökkäyksiä. Lisäksi yksilöiden reagoiminen pelitilanteisiin olisi helpomaa, kun viisikon pelaamisella olisi selkeämpi rakenne. Vaatimattomammallakin yksilötaidolla varustetut hyökkääjät pystyvät etenemään lyhyin syötöin, mutta alivoimaisena hyökkääminen ja pitkien syöttöjen vastaanottaminen vaatii paljon enemmän taitoa.
Alivoimapeli on ollut koko kauden käsittämättömän huonoa. On jo todella huolestuttavaa, jos Laaksonkin kaltainen pelaaja sijoittuu täysin päin honkia. Aivan kuin Ilves lähtisi pelaamaan alivoimaa kokonaan fiilispohjalta, vaikka kaikista nykyjääkiekon osa-alueista juuri av on se, jota pelataan kaikkein vähiten tunteella ja eniten tieteellä. HPK-pelissä kaiken huppu oli Miiko Hintzin käsittämätön haahuilu: näytti siltä kuin pojalla ei olisi ollut pienintäkään käsitystä siitä, miten alivoimaa pitää pelata, miten pitäisi sijoittua, miten paineistaa vastustajaa ja miten reagoida neliön liikkeisiin.