Ilveksen pelitapa

[VP]

Vs: Ilveksen pelitapa

Meskasen mukaan Kiven Ilves ei paljon viivelähtöjä harrasta:

Kiven pelikirja on edeltäjiään suoraviivaisempi, mikä saa hyvänä luistelijana tunnetulta Meskaselta kiitosta.

– Lähdetään aina heti vauhdilla ylöspäin. Se sopii pirun hyvin minulle.

 

[TorillaTavataan]

Vs: Ilveksen pelitapa

Meskasen mukaan Kiven Ilves ei paljon viivelähtöjä harrasta:

Kiven pelikirja on edeltäjiään suoraviivaisempi, mikä saa hyvänä luistelijana tunnetulta Meskaselta kiitosta.

– Lähdetään aina heti vauhdilla ylöspäin. Se sopii pirun hyvin minulle.

Luojan kiitos. Viimekaudella kaikki sujui niinkauan hyvin kunnet viivelähdöt löysivät taas paikkansa Ilveksen pelistä.

 

[Mulder]

Vs: Ilveksen pelitapa

Meskasen mukaan Kiven Ilves ei paljon viivelähtöjä harrasta:

Kiven pelikirja on edeltäjiään suoraviivaisempi, mikä saa hyvänä luistelijana tunnetulta Meskaselta kiitosta.

– Lähdetään aina heti vauhdilla ylöspäin. Se sopii pirun hyvin minulle.

Luojan kiitos. Viimekaudella kaikki sujui niinkauan hyvin kunnet viivelähdöt löysivät taas paikkansa Ilveksen pelistä.

Tähän väittämään kaipaisi vähän lisää perusteita, vaikka tilastojen kautta. Puhutaanko omista mieltymyksistä vai oliko viivelähtöjen väitetty lisääntyminen nyt oikeasti merkittävä syy pelivireen katoamiseen?

Karri Kiven Ässät lähti epävirallisen tilaston mukaan 2013 viidennessä jatkoaikafinaalissa 26 kertaa viivelähdöllä Tapparan 16 vastaan. Tällä sapluunalla saatiin ryöstettyä ratkaisupeli Isomäkeen. Omista lähteminen on toki vain pieni osa pelitapaa, mutta Kivi antoi tästä joskus Nelosen studiossa lausunnon suunnilleen "Se on kaiken perusta".

Karri on viimeiset pari kautta saanut rauhassa tarkkailla Liigaa ja päivittää omaa näkemystään. Tästäkin syystä hänen visioonsa on vahva luotto. Lähdettiin sitten pelaamaan millaista kiekkoa tahansa.

Meskasen heitto voi olla myös vähemmän vakavasti heitetty tai jopa tahallista hämäystä. Tai sitten kyse on siitä, että Ilves jälleen kerran joukkueena ja organisaationa elää siitä että kauteen saadaan lentävä lähtö. Yleisöä on houkuteltava lehtereille ja ulkoilmalippuja kaupaksi. Ja kärjistäen Liigan runkosarjaan on saanut hyvän startin ajamalla nopeasti sisään suht yksinkertaisen pelitavan ja keventämällä pelaajien harjoituskuormaa sopivasti. Mahdollistaen samalla aktiivisen riisto- ja karvauspelaamisen pelitapojansa vielä käynnisteleviä kärkiseuroja vastaan.

Yllä spekuloitu kauteen lähteminen kuvastaa Ilvekseen pesiytynyttä pikkuseuramentaliteettia. Karri Kivelle soisi organisaation puolesta tarpeeksi lujan selkänojan ja kärsivällisyyttä. Syyskuun tuloksilla ei pidä olla merkitystä, jos nähdään pelin kehittyvän ja projektilla on selkeä suunta. Kuka tällaista näkemyksellisyyttä sitten edustaa lajiosaamista vailla olevassa Hockey Oy:ssä...

 

[jalkakynä]

Vs: Ilveksen pelitapa

Meskasen mukaan Kiven Ilves ei paljon viivelähtöjä harrasta:

Kiven pelikirja on edeltäjiään suoraviivaisempi, mikä saa hyvänä luistelijana tunnetulta Meskaselta kiitosta.

– Lähdetään aina heti vauhdilla ylöspäin. Se sopii pirun hyvin minulle.

Luojan kiitos. Viimekaudella kaikki sujui niinkauan hyvin kunnet viivelähdöt löysivät taas paikkansa Ilveksen pelistä.

En laskenut, mutta kyllä Ilves pelasi Tapparaa vastaan niin Meidän pelin oppien mukaisesti, että sokea reettakin sen huomasi. Ilves pelasi välillä hitaasti ja rauhallisesti, mutta mitään jättösyötön jättösyötön jättösyötön jälkeisiä jättösyöttöjä ei nähty. Eli pari napsua nopeammin Ilves lähti ylös kuin Tuokkolan aikana. Toisaalta mitään helvetin Heikkilän "oranki-kiekkoa" ei nähty, vaikka joidenkin Ilves-organisaation "asiantuntijoiden" mukaan se olisi parasta tälle seuralle. Myös Ilves ry:n varapuheenjohtaja piti tästä Heikkilän peluuttamasta oranki-kiekosta.

 

[Tarinankertoja]

Vs: Ilveksen pelitapa

Niin.. kannattas käydä peleissä.

Ilves pelasi hyvin Meidän Pelin nykysapluunalla, eli sillä, jossa nopeaa eteenpäin syöttöä korostetaan. Veikkaisin JJ:n Jokereiden pelaavan hyvin samalla tapaa.
Ilveksen viisikko oli hyvin tiivis, se mahtui kiekonmenetyksen jälkeen viivojen väliin hyvin useasti, siis sini- ja punaviivojen väliin. Viisikon tiiveyden asioista ekat syötöt olivat hyvin usein ylöspäin suuntautuvia, mutta roiskimista ja "orankikiekkoa" ei nähty, vaan viivellä ja puoliviivellä lähdettiin aina kun vaihtoehtona oli kiekon menetys ylöspäin pelaamalla. Edes vaihtoja varten ei juuri roiskaisuja tehty. Kiakossa selvästi pyritään pitäytyyn...

... no on siinä ongelmiakin, meillä ei tahdo pelitaidot riittää ja paniikissa tehdään välillä tosi huonoja ratkasuja. Vasarapelissä Sammelin ketju oli oikeestaan ainoa, jossa kiekko pysyi pelitavallisesti hallussa tarpeeksi kauan, jotta synty tilanteita hyökkäyspäähän. Muuten oli vähän yksilösuorittamisen makua ja tsägätilanteita. Jos Kiven idea oli lisätä maalintekopaikkoja, niin ainakaan viälä se ei ole realisoitunut vs. Tuokkola (toki orankikiekkoa vasten katsottuna pelataan sentää jääkiekkoa).

Pääongelmaksi muodostuu ohut materiaali, jossa ei sais tulla minkäännäkösiä loukkaantumisia tai hukka perii…

 

[Tarinankertoja]

Vs: Ilveksen pelitapa

Viimekaudella kaikki sujui niinkauan hyvin kunnet viivelähdöt löysivät taas paikkansa Ilveksen pelistä.

Niin... siis päinvastoin. Niin kauan kun kokoonpano oli ehjä, pystytiin toetuttaan Meidän Peliä ja peli oli kuosissa. Loukkaantumissumassa peli hajosi roiskinnaksi, jonka Tuokkola sai jollainlailla vuodenvaihteeseen mennessä kasaan taks meidän peliksi kunnes korvattiin Heikkilän ”orankikiekolla”, joka sinetöi jumbokohtalon (ei kai joku oikeesti pidä Bluesia viimekaudelta mittarina?).

 

[HekeK]

Vs: Ilveksen pelitapa

Loukkaantumissumassa peli hajosi roiskinnaksi, jonka Tuokkola sai jollainlailla vuodenvaihteeseen mennessä kasaan taks meidän peliksi

Jollain lailla on nyt kovasti tulkintakysymys. Ennen Tuokkolan potkuja Ilves oli hävinnyt viisi peliä putkeen. Eli siis kaikki joulutauon jälkeiset ottelut. Tietysti voi hekumoida itse pelillä, vaikka turpaan tuleekin.

kunnes korvattiin Heikkilän ”orankikiekolla”, joka sinetöi jumbokohtalon (ei kai joku oikeesti pidä Bluesia viimekaudelta mittarina?).

Minä taasen väitä, että Ilves olisi ollut jumbo sekä Tuokkolalla että ilman.

Heitetääs pikku ajatus. Entä jos potkujen syyt eivät olleet pelkästään pelilliset?

 

[Tammi 30]

Vs: Ilveksen pelitapa

Niin potkujen syy. Veikkaus on mikä näkyikin pelistä pidemmän aikaa. Tuokkolalta loppuivat ideat kesken ja pelaajat myös ymmärsivät sen. Kun olisi pitänyt uusiutua ja muuttaa peliä mentiin samalla minkä myös vastustajat scouttasivat helposti. Heikkilä muutti pelin mahdollisimman yksinkertaiseksi mikä sopi ehkä ihan hyvin tilanteeseen.

 

[jalkakynä]

Vs: Ilveksen pelitapa

Heitetääs pikku ajatus. Entä jos potkujen syyt eivät olleet pelkästään pelilliset?

Tuokkolan muutaman avautumisen jälkeen pystyi jo laittamaan sekkarin käytiin ja odottamaan potkuja. Lopulta emme edes tiedä antoiko potkut Juupe vai hallitus? Juupe otti muutamaan kertaan roolia julkisuudessa, mutta toisaalta haliituskorttikin viuhui.

 

[Tarinankertoja]

Vs: Ilveksen pelitapa

Loukkaantumissumassa peli hajosi roiskinnaksi, jonka Tuokkola sai jollainlailla vuodenvaihteeseen mennessä kasaan taks meidän peliksi

Jollain lailla on nyt kovasti tulkintakysymys. Ennen Tuokkolan potkuja Ilves oli hävinnyt viisi peliä putkeen. Eli siis kaikki joulutauon jälkeiset ottelut.

Katsot liian myöhäistä aikaa. Ratkaisu tapahtui marraskuussa, kun loukkaantumiset sekä Tyrskyn pelikielto eivät aiheuttaneet reagointia pelaajarintamalla. Tulossa oleva 6 vierasottelun putkeen oltiin menossa avainpelaajien poissa ollessa Ilveksen vieraspelin oltua koko alkukauden Liigan heikoimpia. Tuo oli viimeinen hetki reagoida tilanteeseen, ja joukkueeseen tuli yksi mestishaku.

Tappioputki ja pelaajamateriaalin kapeus (heikkous) pakotti pelitavan muuttamiseen joka sekotti joukkueen pelin entisestään (mutta kun taitoa ei ole, sitä ei ole). Kun pikkusen sairastupa alko tyhjeneen, lähti Ilves taas koittaa sillä kakskautta pelatulla kiekonhallintapelillä etiäppäin (koska sehän nyt oli olettettavasti se paras keino, ei ruveta keskimään jotain uutta ja lähteä nollasta.. kuten Heikkilä sit teki, tunnetuin seurauksin)

.. no juu ei natsannu, tappiot jatkuivat. Mutta analyysinä se, että tappiot olisivat johtuneet pelitavasta ja valmentajasta olivat joko kiakosta ymmärtämättömyyttä tai jos oli ymmärrystä mutta omien mokien peittelyä. Siis sen mokan, että koko budjetti käytettiin ennen kauden alkua, jolloin mitään reagointia loukkaantumissumaan (johon yhdisty Tyrskyn pelikielto) ei kyetty tekemään… Olisi edes niitä mestishakuja otettu se loukkaantuneiden määrän verran reserviin (6-7 kpl), mutta ei…

JA tämä ei ole jälkiviisastelua, kirjotin tästä actual hetkellä vieraspelikiertueen alla.. ja saatiin Tuominen, saatiin tappioputki, saatiin itseluottamuksensa ja pelitapansa hukannut joukkue.

 

[HekeK]

Vs: Ilveksen pelitapa

Katsot liian myöhäistä aikaa.

Ok.

Siis sen mokan, että koko budjetti käytettiin ennen kauden alkua, jolloin mitään reagointia loukkaantumissumaan (johon yhdisty Tyrskyn pelikielto) ei kyetty tekemään…

Tähän virheeseen ei kuulemani mukaan ole tällä kaudella sorruttu. Luulenkin, että kausi alkaa näillä ukoilla. Silmät ja korvat ovat kuitenkin herkällä.

 

[Robert ja Nollakulma]

Vs: Ilveksen pelitapa

Meskasen mukaan Kiven Ilves ei paljon viivelähtöjä harrasta:

Kiven pelikirja on edeltäjiään suoraviivaisempi, mikä saa hyvänä luistelijana tunnetulta Meskaselta kiitosta.

– Lähdetään aina heti vauhdilla ylöspäin. Se sopii pirun hyvin minulle.

Luojan kiitos. Viimekaudella kaikki sujui niinkauan hyvin kunnet viivelähdöt löysivät taas paikkansa Ilveksen pelistä.

Tähän väittämään kaipaisi vähän lisää perusteita, vaikka tilastojen kautta. Puhutaanko omista mieltymyksistä vai oliko viivelähtöjen väitetty lisääntyminen nyt oikeasti merkittävä syy pelivireen katoamiseen?

Karri Kiven Ässät lähti epävirallisen tilaston mukaan 2013 viidennessä jatkoaikafinaalissa 26 kertaa viivelähdöllä Tapparan 16 vastaan. Tällä sapluunalla saatiin ryöstettyä ratkaisupeli Isomäkeen. Omista lähteminen on toki vain pieni osa pelitapaa, mutta Kivi antoi tästä joskus Nelosen studiossa lausunnon suunnilleen "Se on kaiken perusta".

Karri on viimeiset pari kautta saanut rauhassa tarkkailla Liigaa ja päivittää omaa näkemystään. Tästäkin syystä hänen visioonsa on vahva luotto. Lähdettiin sitten pelaamaan millaista kiekkoa tahansa.

Meskasen heitto voi olla myös vähemmän vakavasti heitetty tai jopa tahallista hämäystä. Tai sitten kyse on siitä, että Ilves jälleen kerran joukkueena ja organisaationa elää siitä että kauteen saadaan lentävä lähtö. Yleisöä on houkuteltava lehtereille ja ulkoilmalippuja kaupaksi. Ja kärjistäen Liigan runkosarjaan on saanut hyvän startin ajamalla nopeasti sisään suht yksinkertaisen pelitavan ja keventämällä pelaajien harjoituskuormaa sopivasti. Mahdollistaen samalla aktiivisen riisto- ja karvauspelaamisen pelitapojansa vielä käynnisteleviä kärkiseuroja vastaan.

Yllä spekuloitu kauteen lähteminen kuvastaa Ilvekseen pesiytynyttä pikkuseuramentaliteettia. Karri Kivelle soisi organisaation puolesta tarpeeksi lujan selkänojan ja kärsivällisyyttä. Syyskuun tuloksilla ei pidä olla merkitystä, jos nähdään pelin kehittyvän ja projektilla on selkeä suunta. Kuka tällaista näkemyksellisyyttä sitten edustaa lajiosaamista vailla olevassa Hockey Oy:ssä...

"Nopea pelinkääntö" "Vauhdilla ylös" "Ei luovuteta kiekkoa" "Kiekkokontrolli" "Ollaan aktiivisia" "Reagointipeli" alkavat olemaan jo aika perushuttua, niin valmentajien kuin pelaajien suusta pelitapaa kysyttäessä. Harva sitä haluaa tai osaa avata tuon enempää julkisesti. Samat jargonit alkavat olemaan myös siitä syystä, että yhä enemmän peruspelaaminen perustetaan tuohon meidän pelin kultainen keskitie versioon lisättynä kunkin valmentajan omilla pienillä nyansseilla.

Itse hyökkäyspelaamista suuremmalla mielenkiinnolla seuraan miten puolustus tullaan tulevalla kaudella organisoimaan. Viime kaudella tuntui, että suurinosa pakeista ei oikein tajunnut mitä pitää tehdä, tai sitten sovelsivat jotain ihan omaa, koska sen verran paljon tuli räikeitä merkkausvirheitä omassa päässä. Esimerkiksi Kessel oli koko ajan kuin peura ajovaloissa eikä oikein tiennyt ketä tai mitä piti missäkin tilanteessa pelata, ja Näppilän ohjeistus tuntui olevan "Mene aina sinne missä kiekko on".

Tiivistettynä puolustuspelissä odotan/toivon suurimman parannuksen tapahtuvan edelliskausiin verrattuna.

 

[Ilives]

Vs: Ilveksen pelitapa

Jospa Kivi saisi jotain järkeä noille molempien maalien edustoille. Tuokkolan aikaan kun katseli laukaisukarttoja, niin sama virsi toistui joka pelissä:ei päästä laukomaan/ohjaamaan maalin edestä ja toivotaan että joku maskiton viivaveto/sektorin ulkopuolelta tuleva ropelli menisi maaliin.. Puolestaan vastustajan vedot tulivat poikkeuksetta kaikki maalin läheisyydestä.

Tällä tavoin vielä säkällä voitettiin pelejä. Toivonen seisoi päällään maalissa, pakkien katsellessa ilmeisesti katsomon paistitarjontaa..ja Tuokkolalla oli helvetin hauskaa.

En tosin tiedä miten Heikkilän aikana meni, kun ei kiinnostanut silloin vittuakaan näiden mikkihiirien rämpiminen

 

[El Reino]

Vs: Ilveksen pelitapa

Pelitavallisten puutteiden lisäksi keskeisiä syitä viime kausien rämpimiseen on ollut yksinkertaisesti se, että pelaajien yksilötaito ja / tai kaksinkamppailuvoima on keskimäärin heikompaa kuin kymmenellä muulla liigassa pelaavalla joukkueella. On syynsä sille, miksi samat joukkueet keikkuvat pudotuspelijoukkueina pelaajien ja valmentajien vaihtuvuudesta huolimatta. Hyvin toteutettu pelitapa vaatii taitavia yksilöitä viemään kuviot päätökseen (maaliin, kiekonriistoon, läpisyöttöön, oikea-aikaiseen taklaukseen tms.) ja taitavien yksilöiden saaminen joukkueeseen vaatii resursseja.

Ilveksellä on ollut koko ajan liian vähän kärkiosaamista ja liian paljon heikkoja lenkkejä, jotta onnistunut pelitavan toteutus tuottaisi palkinnon riittävän suurella todennäköisyydellä.

 

[Brooks]

Vs: Ilveksen pelitapa

Parantuneeseen ylivoimapeliin on yksi suuri syy: Ilves pelaa nyt takamiehellä, kuten jo viime kaudella vaadin. Arto Laatikainen sopii takamiehen rooliin hyvin ominaisuuksiltaan. Tosin nopeampi luistelija pystyisi haastamaan puolustusneliön kärkimiehen, jolloin Ilves voisi luoda keskisektorillekin alueellisia ylivoimia.

Ylivoima voisi olla vieläkin vaarallisempaa, jos vasemmalla B-kaarella pelaisi Teemu Aalto. Toki Meskasellakin on hyvä laukaus ja ratkaisuhalukkuutta.

 

[#13]

Vs: Ilveksen pelitapa

Suurin syy lienee ne kentällä olevat ukot. Riäkkistä ei tuu ikävä. Kivi ja co. saa kuumat pelaajat luottamaan itseensä ja tulosta tulee. Taatusti notkahtaa jossain kohtaa, ja sitten vuoro vaihtuu. Veikkaanpa että marraskuussa Aaltoa nähdään yv:ssä kyllä. Pääasia on että valmennus reagoi ja saa homman toimimaan, kun ongelmia kuitenkin väistämättä tulee...

 

[B]

Vs: Ilveksen pelitapa

Tuokkolan aikaan Ilves pelasi helvetisti pelejä missä hallittiin lähes koko peli, vietiin laukaukset 40-15 ja silti hävittiin peli (lähes legendaarinen "ei saatu palkintoa/oppimisprosessi" sanonta pätee näihin). Tällä kaudella Ilves on tuossa vastustajan roolissa. Esimerkiksi eilen Rajaniemelle kertyi huikeat 6 torjuntaa, mutta silti vaan kolme pistettä lähti Tampereelle. Pakko nostaa Kivelle hattua jo tässä vaiheessa.

 

[WsQ]

Vs: Ilveksen pelitapa

Tuokkolan aikaan Ilves pelasi helvetisti pelejä missä hallittiin lähes koko peli, vietiin laukaukset 40-15 ja silti hävittiin peli (lähes legendaarinen "ei saatu palkintoa/oppimisprosessi" sanonta pätee näihin). Tällä kaudella Ilves on tuossa vastustajan roolissa. Esimerkiksi eilen Rajaniemelle kertyi huikeat 6 torjuntaa, mutta silti vaan kolme pistettä lähti Tampereelle. Pakko nostaa Kivelle hattua jo tässä vaiheessa.

Tässä tärkein ero on, että nyt mennään maalintekosektoriin kun Tuokkolan aikaan pyörittiin paljon kulmissa.

 

[Ikurin Vire]

Vs: Ilveksen pelitapa

Tuokkolan aikaan Ilves pelasi helvetisti pelejä missä hallittiin lähes koko peli, vietiin laukaukset 40-15 ja silti hävittiin peli (lähes legendaarinen "ei saatu palkintoa/oppimisprosessi" sanonta pätee näihin). Tällä kaudella Ilves on tuossa vastustajan roolissa. Esimerkiksi eilen Rajaniemelle kertyi huikeat 6 torjuntaa, mutta silti vaan kolme pistettä lähti Tampereelle. Pakko nostaa Kivelle hattua jo tässä vaiheessa.

Ja nykyään puolustetaan selvästi enemmän aluetta miespuolustamisen sijaan.

 

[Brooks]

Vs: Ilveksen pelitapa

Kirjoitetaan tämä nyt tähänkin ketjuun.

HPK-peli kertoi aika paljon Ilveksen tämänhetkisestä pelillisestä tilasta. Vieraskiertueen jälkeen matsi hämeenlinnalaisia vastaan oli sellainen, jota kotijoukkueen olisi lähtökohtaisesti pitänyt dominoida alusta alkaen. Jos niin olisi käynyt, olisi ollut helppo tulkita Mikkelin esitys - yhdeksän laukausta kohti maalia - nerokkaaksi taktiseksi ratkaisuksi, jossa passiivisella pelillä riisuttiin pirteästi kauden aloittanut nousijajoukkue aseista. Kun nyt tiedämme, ettei Ilves kyennyt dominoimaan HPK:ta vastaan, esitys Jukureita vastaan näyttäytyykin siinä valossa, että Mestis-tason joukkuekin onnistui pistämään tupsukorvat todella ahtaalle.

Toki Ilveksen peli on mennyt eteenpäin, kuten tietenkin asiaan kuuluukin. Ensimmäisissä peleissä Ilveksen viisikkopeli repeili välillä todella pahasti. Silti Ilves on vasta opettelemassa Kiven pelitapaa. Tässä mielessä tilanne poikkeaa selvästi edelliskausista. Tuomas Tuokkolan aikana Ilves tähtäsi tietoisesti kauden alkuun niin, että joukkueen peli oli muita joukkueita valmiimpaa ja pelaajien meno irtonaisempaa. Niinpä vuosi sitten Ilves pystyi jopa hallitsemaan otteluita ja rakentamaan myös näyttäviä rintamahyökkäyksiä. Sitten Sandell loukkaantui ja muut joukkueet alkoivat saada peliä uomiinsa. Vähitellen Ilves valui sille sijalle, mille se kuuluikin. Itse asiassa se olisi kuulunut vielä yhtä sijaa alemmaksi, niin huono pelaajamateriaali oli. Lähteneiden pelaajien (Savilahti, Kessel, Mäkinen, Mäkelä, Välimaa, Kantola, Veistola ym.) myöhemmät vaiheet osoittavat, että joukkue oli vielä huonompi kuin etukäteen osattiin odottaa. Mutta yhtäläisyyksiäkin vuoden takaiseen löytyy: Sandell loukkaantui jälleen, ja muut joukkueet saavat parannettua peliään yhtä varmasti kuin saapuvat ensimmäiset räntäsateet. Silloin katsotaan, millainen Ilveksen pelaajamateriaali todella on ja miten se Kiven pelitapaa pystyy toteuttamaan.

Kiven Ilves pyrkii olemaan aktiivinen myös kiekottomana, mutta tekee sen järkevämmin tai ainakin paremmin kuin Tuokkolan Ilves viime kaudella. Tämä on kai tulkittava - ainakin toivon - niin, että pelaajat tunnistavat aikaisempaa paremmin sen, milloin karvataan ylhäältä ja milloin vetäydytään keskialueelle. Ainakaan vastustaja ei ole päässyt karvauksen alta pois yhdellä tai kahdella syötöllä. Ylivoimahyökkäyksiäkään ei ole nähty samalla tavalla kuin viime kaudella. HPK-pelissä Janne Lahti käveli kerran läpi - kiitos Suomen kehnon luistelun ja voimattomuuden -, mutta muuten vierasjoukkue ei saanut aikaan ylivoimahyökkäyksiä. Erikoista Ilveksen karvauksessa oli se, että lähtiessään ahdistamaan HPK:n maalin taakse kiekollista puolustajaa Ilveksen kärkikarvaaja meni joka ikinen kerta väärältä eli puolustajan yläkäden puolelta.

Täytyy kuitenkin sanoa, että etenkin nuorilla laitureilla Suomella ja Meskasella on vielä paljon parannettavaa puolustuspelissään; kaksikon sentteri Laakso toki tekee kovasti töitä puolustussuuntaan, mutta pelinluku ei ole koskaan ollut Laakson vahvimpia osa-alueita, minkä vuoksi hänellekin tulee arviointi- ja sijoittumisvirheitä ja sitä kautta paljon takaiskumaaleja ottaen huomioon, että kyseessä on kuitenkin puolustavaksi keskushyökkääjäksi profiloitunut pelaaja.

Omalla alueella Ilves pelaa nyt huomattavasti maltillisemmin kuin Tuokkolan aikana. Tarvittaessa Ilves tyytyy jopa sumputtamaan oman maalin edustaa. Odottaisin kuitenkin pelaajien laittavan itseään enemmän likoon mm. laukauksia blokkaamalla.

Ylivoimapeli alkaa olla hyvässä kuosissa, kun pelataan yhdellä takamiehellä. Nähtäväksi toki jää, miten Sandellin poissaolo vaikuttaa jatkossa.

Maalivahtipeli on edelleen kysymysmerkki. Antti Lehtonen ei ilmeisesti kykene pelaamaan kovin montaa peliä peräkkäin korkealla tasolla. Hannu Toivonen peittää hyvin laukauksia ja luo rauhallisuudellaan itseluottamusta puolustajiin. Pärjätäkseen Ilves vaatii kuitenkin tasaisempia suorituksia veskareiltaan.

Suurimmat ongelmat liittyvät hyökkäyspeliin. Pelifilosofisestihan muutos Tuokkolan aikaan on suurempi kuin miltä kentällä näyttää. Siinä, missä Tuokkolan tiimi lähti aina pelaamaan omaa peliään vastustajasta riippumatta, Kiven joukkueet ovat pyrkineet pelaamaan monipuolisesti pelitilanteen mukaan. Tämä asettaa pelaajille tietenkin paljon suurempia haasteita niin hyökkäys- kuin puolustuspelissäkin verrattuna Tuokkolan systeemeihin. Kun tilanteisiin pitäisi reagoida nopeasti yksilötasolla, mutta samalla pitää viisikko tiiviinä ja oikea-aikaisesti liikkuvana, ei ole ihme, jos pelaajat eivät aina huomaa, mitä toinen on tekemässä.

Kivi haluaa, että Ilves on ennen kaikkea hyvin luisteleva joukkue. Luisteluvoima onkin ehdoton edellytys, kun pyritään nopeaan reagointikiekkoon. Paha vain, että Ilveksen materiaali ei tässä suhteessa eroa mitenkään edukseen muista Liigan joukkueista, jotka nekin haluavat nykytrendin mukaisesti olla hyvin luistelevia. Erityisen ongelmalliselta vaikuttaa se, että niin puolustajat kuin keskushyökkääjätkin ovat melko verkkaisia, osin jopa hitaita. Kiven Ilves pyrkii nopeasti ylöspäin, vaikkei koko viisikko vielä olisikaan valmiina. HPK-pelissä keskushyökkääjistä Sointu laskeutui kaikkein alimmaksi hakemaan kiekkoa, mutta hänenkin ensimmäinen syöttönsä suuntautui yleensä kovin kaukana keskiviivan tuntumassa olevalle laiturille. Jokainen voi arvata, mitä Mitch Wahl sellaisessa tilanteessa sai aikaan. Ainoastaan Mustosella, Rautiaisella ja Jokisella oli kykyä edistää peliä pitkien laitaan suuntautuneiden syöttöjen jälkeen. Tällainen hyökkäys merkitsee sitä, että rintamahyökkäyksistä on turha haaveilla. Myöskään puolustajat eivät ehtineet mukaan, kaikkein vähiten ne kaksi, joilla olisi hyökkäyspeliin eniten annettavaa eli Aalto ja Laatikainen. Ihannetilanne nykyjääkiekossa olisi tietenkin se, että edettäisiin hyvin tiiviinä pakettina niin, että ketju luo rintamahyökkäyksen ja paineettoman puolen pakki nousisi voimakkaasti mukaan, parhaassa tapauksessa jopa neljäntenä hyökkääjänä. Tämän päivän Ilves voi vain haaveilla sellaisesta tilanteesta. Keskushyökkääjistäkin Laakso ja etenkin Flinck pääsivät kunnolla sisään peliin vain silloin, kun Ilves sai kiekon haltuunsa keskialueella. Saadessaan syötön omalla alueella Flinck vaikutti suorastaan järkyttävän staattiselta.

Ottaen huomioon Ilveksen puolustaja- ja sentteritilanteen herää väistämättä kysymys, pitäisikö takkuturkkien pelata enemmän viivelähdöillä. Tämän kauden Ilveksellä on kuitenkin puolustajia, joilla on kokemusta, peliälyä ja malttia antaa lyhyitä, peliä edistäviä syöttöjä. Silloin joukkue saattaisi saada paremmin aikaan täsmällisesti porrastettuja rintamahyökkäyksiä. Lisäksi yksilöiden reagoiminen pelitilanteisiin olisi helpomaa, kun viisikon pelaamisella olisi selkeämpi rakenne. Vaatimattomammallakin yksilötaidolla varustetut hyökkääjät pystyvät etenemään lyhyin syötöin, mutta alivoimaisena hyökkääminen ja pitkien syöttöjen vastaanottaminen vaatii paljon enemmän taitoa.

Alivoimapeli on ollut koko kauden käsittämättömän huonoa. On jo todella huolestuttavaa, jos Laaksonkin kaltainen pelaaja sijoittuu täysin päin honkia. Aivan kuin Ilves lähtisi pelaamaan alivoimaa kokonaan fiilispohjalta, vaikka kaikista nykyjääkiekon osa-alueista juuri av on se, jota pelataan kaikkein vähiten tunteella ja eniten tieteellä. HPK-pelissä kaiken huppu oli Miiko Hintzin käsittämätön haahuilu: näytti siltä kuin pojalla ei olisi ollut pienintäkään käsitystä siitä, miten alivoimaa pitää pelata, miten pitäisi sijoittua, miten paineistaa vastustajaa ja miten reagoida neliön liikkeisiin.