Ilveksen valmentajisto ja johto

[4ever1]

En jaksa uskoa että Niäminen lähtisi mihinkään liigajoukkueeseen 2/3 koutsiksi enää.

 

[Toskala 35]

En jaksa uskoa että Niäminen lähtisi mihinkään liigajoukkueeseen 2/3 koutsiksi enää.

Voi olla mutta voi myös olla että osakkeet ovat laskusuunnassa jolloinka pitää hakea vähän lisäbuustia. Paikatkin kun ovat aika hyvin täytetyt. Jatkoikohan muuten Mikko Haapakoski Kari Jalosen saatua kenkää. Mikko on myös kohtuu hyvää jälkeä saanut aikaan missä ikinä on vaikuttanutkaan Onko se sattumaa vai ei. Nuorten kulta Karrin apurina. Tps A-nuorten kulta vastuuvalmentajana sekä Kari Jalosen apurina Bernissä ja Kärpissä. Voittamisen tietotaitoa on siis karttunut myös.

 

[Ikurin Vire]

Olli Salo valmentaa ensi kaudella Löwen Frankfurtia – Tampereen Ilves

Keväästä 2016 lähtien Ilveksen liigajoukkueen valmennusryhmään kuulunut Olli Salo, 36, siirtyy käynnissä olevan kauden jälkeen Saksaan Löwen Frankfurtin päävalmentajaksi. Neljän kauden ajan Ilveksessä valmentaneen Olli Salon sopimus Löwen Frankfurtin kanssa on 1+1-vuotinen. Ilves-vuosiensa...

www.ilves.com

 

[sentteri]

Saas nähän minkälaisen porukan Myrrä ja toimisto kasaa, tämäkin kausi jo menty vähän alimiehityksellä.

 

[JörgenJönssön]

Olli Salo valmentaa ensi kaudella Löwen Frankfurtia – Tampereen Ilves

Keväästä 2016 lähtien Ilveksen liigajoukkueen valmennusryhmään kuulunut Olli Salo, 36, siirtyy käynnissä olevan kauden jälkeen Saksaan Löwen Frankfurtin päävalmentajaksi. Neljän kauden ajan Ilveksessä valmentaneen Olli Salon sopimus Löwen Frankfurtin kanssa on 1+1-vuotinen. Ilves-vuosiensa...

www.ilves.com

Lähe menee ku vielä pääset!

 

[Aho26]

Oliskohan Juujärvi tulossa valmennustiimiin mukaan kun ei kuulemma jatka enään naapurin a-nuorissa?

 

[JörgenJönssön]

Oliskohan Juujärvi tulossa valmennustiimiin mukaan kun ei kuulemma jatka enään naapurin a-nuorissa?

Varmaan vittuillut itsensä pihalle sieltäkin.

 

[Brooks]

Jos Ilveksen ensi kauden valmentajat ovat Jouko Myrrä, Pasi Saarinen ja Marko Ojanen, voisi melkein veikata, että ensi kauden teema on "back to the basics." Eikä siinä mitään, kulunut liigakausi osoitti, että työteliäällä ja kurinalaisella ilmeellä joukkue kuin joukkue pääsee jo aika pitkälle. Valmennuksellisesti päätökseensä tullut kausi ei tarjonnut mitään mullistavaa; tiivistetysti voisi sanoa, että sesongin keskeisiä teemoja olivat kurinalainen puolustuspeli ja tehokas ylivoima. Toiselta puolen oli kuitenkin ilmeistä, että jääkiekkoilussaki kenttä- tai tässä tapauksessa paremminkin kaukalotyöskentelyn täsmällisyys nousee koko ajan tärkeämpään rooliin. Ja ennen kuin kukaan whataboutisti tulee kyselemään Rautakorvesta, niin todettakoon, että tässä suhteessa Tukka-Jukka alkaa peräti jäädä jo kehityksestä jälkeen.

Mikäli Ilveksen apuvalmentajat ovat Saarinen ja Ojanen, voisi olettaa, että Myrrä on itse saanut valita valmennustiiminsä. Mikä olisikin hyvä asia, sillä jos valmentajien kesken on eriäviä mielipiteitä ja ristiriitoja, puhumattakaan siitä, että apuvalmentajat kaivaisivat maata ykkösen jalkojen alta, lopputulos ei voi olla hyvä.

 

[Kunto]

a ennen kuin kukaan whataboutisti tulee kyselemään Rautakorvesta, niin todettakoon, että tässä suhteessa Tukka-Jukka alkaa peräti jäädä jo kehityksestä jälkeen.

Rautakorven tämän kauden joukkueen suurin ongelma oli mielestäni se, että hän luo ympärilleen negatiivisen ilmapiirin. Tampereella liikkuikin muutama viikko ennen runkosarjan päätöstä jopa kuiskuttelua siitä, että vaihtaako Tappara vielä loppukaudeksi valmentajaa. Olisiko esim Tapola ottanut sen riskin, että olisi epäonnistunut pudotuspeleissä. Aivan runkosarjan lopussa Rautakorpi menetti vielä mauttomalla tavalla malttinsa ja Ojanen johti Tapparan 8-2 voittoon KooKoosta. Tappara -HPK olisi ollut todennäköinen ottelupari puolivälierissä ja Kerho olisi saattanut pysäyttää Rautakorven johtaman Tapparan jo tuossa vaiheessa.

 

[Serve]

Rautakorvesta, niin todettakoon, että tässä suhteessa Tukka-Jukka alkaa peräti jäädä jo kehityksestä jälkeen.

Mielestäni Rautakorpi oli pudonnut kehityksen kelkasta jo aikoja sitten. Vaikkei hän mikään taktinen nero ole koskaan ollutkaan, vaan vahvuudet on löytynyt fysiikkavalmennuksesta.
Muut joukkueet on ottanut tuon edun pois Rautakorvelta, panostamalla fysiikkaharjoitteluun enemmän huomiota.

Rautakorven aikana Tappara sai menestystä, se on kiistaton fakta.
Mutta Rautakorvella oli Tapparassa aina myös top-3 materiaali käytössään, joten menestystä pitikin tulla.

Rautakorpi on ollut Tapparassa 12 kautta päävalmentajana, ja tuloksena on vain yksi mestaruus. Yhtä mestaruutta ei voi pitää mitenkään hyvänä saavutuksena, kun käsissä on ollut materiaali, joka oli mestarisuosikki joka kausi.

Viime keväänä Pennanen vei Rautakorpea taktisella puolella, kuin litranmittaa. Aivan samoin teki Kivi 2013 keväällä.

 

[Tervaskanto]

Mielestäni Rautakorpi oli pudonnut kehityksen kelkasta jo aikoja sitten. Vaikkei hän mikään taktinen nero ole koskaan ollutkaan, vaan vahvuudet on löytynyt fysiikkavalmennuksesta.
Muut joukkueet on ottanut tuon edun pois Rautakorvelta, panostamalla fysiikkaharjoitteluun enemmän huomiota.

Rautakorven aikana Tappara sai menestystä, se on kiistaton fakta.
Mutta Rautakorvella oli Tapparassa aina myös top-3 materiaali käytössään, joten menestystä pitikin tulla.

Rautakorpi on ollut Tapparassa 12 kautta päävalmentajana, ja tuloksena on vain yksi mestaruus. Yhtä mestaruutta ei voi pitää mitenkään hyvänä saavutuksena, kun käsissä on ollut materiaali, joka oli mestarisuosikki joka kausi.

Viime keväänä Pennanen vei Rautakorpea taktisella puolella, kuin litranmittaa. Aivan samoin teki Kivi 2013 keväällä.

Tukka johtaa orkesteria pelon ja negatiivisuuden ilmapiirillä ja se ei ole enää nykypäivää. Nämä valkut jotka menevät posi ja joukkuehenki edellä, pärjäävät vaikka nega-joukkueella olisi materiaalinen etu.

 

[pelikirja]

Menneinä vuosina Rautakorpi ohjeisti finaaleissa pakkeja ettei jalalla saanu nostaa sinisen yli.Pleksin kautta purkuja vaan ja tuloksena oli yllättäen tappio finaali sarjassa.

 

[Serve]

Tukka johtaa orkesteria pelon ja negatiivisuuden ilmapiirillä ja se ei ole enää nykypäivää. Nämä valkut jotka menevät posi ja joukkuehenki edellä, pärjäävät vaikka nega-joukkueella olisi materiaalinen etu.

Tämä on totta.

Tuo pelon ja negatiivisuuden ilmapiiri näkyi pelaajien pienoisena "kipsinä" kun pelättiin/vältettiin virheitä, ja täten pelaajien potentiaalia ei pystytty hyöndyntämään täysin. Nuorille pelaajille ei uskallettu antaa näyttöpaikkoja, ja jos annettiinkin, niin penkki kutsui heti, kun tekivät virheen. Vasta kuluvalla kaudella uskallettiin antaa vastuuta nuorille, kun Ilves oli näyttänyt,että se kannattaa.

Mutta pelko näkyi myös valittuna pelitapana. Lähdettiin pelaan passiivisesti, "ylipuolustaen", vaikka joukkueen vahvuut olisivat hyökkäyssuuntaan. Tämä näkyi parhaiten kaudella 17-18, kun Tapparalla oli ylivoimainen joukkue muihin nähden, joka oli kuin luotu pelaamaan hyökkäävää peliä. Silloista Tapparan rosteria katsoessa tuli väkisinkin mieleen, että kuinka tuo joukkue voi hävitä yhtäkään peliä liigassa, oli euroopan parasta puolustusta jne...
Silloinkin Rautakorpi tukahdutti potentiaalin, valitsemalla liian puolustusvoittoisen pelitavan. Eikä lähtenyt pelaamaan vahvuuksilla, vaan vältellen virheitä. Tappara otti tuolloin vähiten 3 pisteen voittoja kärki kuusikosta, Kärpät otti lähes 33 prosenttia enemmän kolmen pisteen voittoja kuin Tappara.

 

[El Reino]

Positiivinen psykologia on asia, mikä varsinkin urheiluvalmennuksessa pitäisi olla aivan keskeinen opetettava asia. On olemassa ihan tutkimustietoa siitä, että esim. hoitolaitosten kriisitilanteissa negatiivissävyinen ja heikkouksia painottava viestintä lisää hoitovirheitä, kun taas optimistinen ja vahvuuksia korostava viestintä johtaa yksilö- ja tiimitasolla parempaan ongelmanratkaisukykyyn ja laatuun.

Negatiivinen ilmapiiri tekee siis ihmisistä keskimääräistä tyhmempiä ja kykenemättömämpiä käyttämään koko henkistä kapasiteettiaan. Uhkailu, vittuilu ja katteettomat lupaukset yhdistettynä kovaan voimaharjoitteluun olivat jonkun 70-80-luvun koulukunnan valmentajien juttu, mutta tänä päivänä urheilijat pitää saada vireeseen sekä henkisesti että fyysisesti. Fyysisellä puolella on menty harppauksin eteenpäin mm. ravinnon ja levon ymmärryksen osalta. Itseluottamuksen, ryhmäkiinteyden ja positiivisen ilmapiirin rakentamisessa on kuitenkin vielä monella valmentajalla paljon tekemistä.

 

[Kyy001]

Tämä on totta.

Tuo pelon ja negatiivisuuden ilmapiiri näkyi pelaajien pienoisena "kipsinä" kun pelättiin/vältettiin virheitä, ja täten pelaajien potentiaalia ei pystytty hyöndyntämään täysin. Nuorille pelaajille ei uskallettu antaa näyttöpaikkoja, ja jos annettiinkin, niin penkki kutsui heti, kun tekivät virheen. Vasta kuluvalla kaudella uskallettiin antaa vastuuta nuorille, kun Ilves oli näyttänyt,että se kannattaa.

Mutta pelko näkyi myös valittuna pelitapana. Lähdettiin pelaan passiivisesti, "ylipuolustaen", vaikka joukkueen vahvuut olisivat hyökkäyssuuntaan. Tämä näkyi parhaiten kaudella 17-18, kun Tapparalla oli ylivoimainen joukkue muihin nähden, joka oli kuin luotu pelaamaan hyökkäävää peliä. Silloista Tapparan rosteria katsoessa tuli väkisinkin mieleen, että kuinka tuo joukkue voi hävitä yhtäkään peliä liigassa, oli euroopan parasta puolustusta jne...
Silloinkin Rautakorpi tukahdutti potentiaalin, valitsemalla liian puolustusvoittoisen pelitavan. Eikä lähtenyt pelaamaan vahvuuksilla, vaan vältellen virheitä. Tappara otti tuolloin vähiten 3 pisteen voittoja kärki kuusikosta, Kärpät otti lähes 33 prosenttia enemmän kolmen pisteen voittoja kuin Tappara.

Aika vähän siellä tälläkään kaudella niitä näyttöpaikkoja omille annettiin. Puistola, Tanus jne. päällimmäisenä ja mitä sinne hankittiin, kahdeksan ulkomaalaista?

 

[Serve]

Aika vähän siellä tälläkään kaudella niitä näyttöpaikkoja omille annettiin. Puistola, Tanus jne. päällimmäisenä ja mitä sinne hankittiin, kahdeksan ulkomaalaista?

Totta.
Täytyy vetää sanoja takaisin. Anton Levtchi sekoitti ajatukseni, koska muistelin hänen olleen nuorempi.

 

[Brooks]

Rautakorvellahan ei varsinaisesti ole mitään tekemistä tämän ketjun teeman kannalta. Nostin hänet edellisessä viestissäni esiin vain siksi, että tälläkin palstalla on joitakin manipulaattoreita, jotka ovat oivaltaneet Rautakorven käyvän sopivaksi vasta-argumentiksi, koska Ilves-fanit vihaavat häntä niin kovin.

Edelliseen postaukseeni liittyi se viime vuosina usein esittämäni ajatus, että jääkiekkokin Euroopassa tulee väistämättä lähentymään, pienin askelin, pelitavallisilta ratkaisuilta jalkapalloa, joka on pelitavallisesti valovuosia edellä jääkiekkoa. Jääkiekossa pelin evoluutiota on jarruttanut se, että yhä edelleen ajatellaan, että kaikki viisaus löytyy Pohjois-Amerikasta. Edistyneimmät innovaattorit ovat kuitenkin jo omaksuneet virikkeitä jalkapallosta: Tommy Sandlin jo 1980-luvulla loi ohjauspelin melko pitkälti Svennis Erikssonin aluepelin pohjalta, ja viime vuosina Manner, Pennanen ja viimeksi Larionov ovat noukkineet mausteita pyöreästä pallosta. Sivumennen sanoen: ehkä suhtautumistapa pohjoisamerikkalaiseen valmennukseen vähän muuttuu, kun Suomi-kiekon vanhempi valtiomies Jukka Jalonen rohkeni sitä kärkevästi arvostella.

Kun olen esittänyt näkemyksenäni, että kenttätasapaino, toisteisuus, valmiit toimintamallit, yksityiskohtien hallinta, tilan luominen ja hamottaminen, kenttätoiminnan tinkimättömyys jne. voittavan jalkapallon itsestäänselvyydet tulevat yleistymään jääkiekkoilussakin, silloin on nostettu esiin juuri Rautakorven robottikiekko ja näpytelty yhtäläisyysmerkkejä näiden välille. Ne, jotka osaavat analysoida pallopelejä, kuitenkin ymmärtävät, että juuri rautakorpelainen pelitapa on antiteesi kaikelle sille, mitä minä näen tulevaisuuden jääkiekkona.

Kuten todettua, päätökseensä tulleella kaudella Liigassa ei nähty pelitavallisia uudistuksia. Aikaisempaan verrattuna kurinalainen puolustuspelaaminen kuitenkin korostui. Jokseenkin kaikki joukkueet tukkivat tiiviisti keskustaa, ja siksi maalintekosektorille murtautuminen tuotti suurta tuskaa kaikille joukkueille, ei pelkästään Ilvekselle. Paras tapa haavoittaa tiivistä aluepuolustusta olisi luoda jalkapallosta tuttuja kolmioita hyökkäysalueelle. Eiköhän joku valmentaja keksi niitä jo ensi kaudella hyödyntää. Ilves on siinä mielessä paremmassa asemassa, että tupsukorvat ovat jo kaksi vuotta pelanneet syvällä miesvartioinnilla ja palomiehellä.

 

[JörgenJönssön]

Niin, kanukit ja venäläiset ovat yksilövalmennuksessa suomalaisia parempia, ainakin pelaajien taitotason perusteella. Suomalaisten pelaajien ollessa huonompia täytyy valmentajien sitten keksiä pelitavallisia asioita, joilla saadaan taitopuutteita kompensoitua. Maalivahtivalmennuksestahan se alkoi, vaikka se etumatka nyt saatiin varsin nopeasti kurottua kiinni.

Joku rohkea GM, vaikka sitten Jarno Kekäläinen voisi palkata suomalaisen, tai ruotsalaisen päävalmentajan kokeilemaan pärjääkö Pohjoismaalaisilla metkuilla NHL:ssä?

Kiva nähdä ensi kaudella oliko Salo sellainen guru, joksi hänet täällä parin kirjoittajan toimesta nostettiin? Jos Saarinen ja Ojanen ovat uudet lisäykset valmentajatiimiin, niin varsinaista "pelitapagurua" ei taida riveistä löytyä?

 

[El Reino]

Positiivinen psykologia on asia, mikä varsinkin urheiluvalmennuksessa pitäisi olla aivan keskeinen opetettava asia. On olemassa ihan tutkimustietoa siitä, että esim. hoitolaitosten kriisitilanteissa negatiivissävyinen ja heikkouksia painottava viestintä lisää hoitovirheitä, kun taas optimistinen ja vahvuuksia korostava viestintä johtaa yksilö- ja tiimitasolla parempaan ongelmanratkaisukykyyn ja laatuun.

Negatiivinen ilmapiiri tekee siis ihmisistä keskimääräistä tyhmempiä ja kykenemättömämpiä käyttämään koko henkistä kapasiteettiaan. Uhkailu, vittuilu ja katteettomat lupaukset yhdistettynä kovaan voimaharjoitteluun olivat jonkun 70-80-luvun koulukunnan valmentajien juttu, mutta tänä päivänä urheilijat pitää saada vireeseen sekä henkisesti että fyysisesti. Fyysisellä puolella on menty harppauksin eteenpäin mm. ravinnon ja levon ymmärryksen osalta. Itseluottamuksen, ryhmäkiinteyden ja positiivisen ilmapiirin rakentamisessa on kuitenkin vielä monella valmentajalla paljon tekemistä.

Lainaan vielä omaa viestiäni siinä mielessä, että tässä on kannattajakunnallakin tekemistä.

Luulen, että positiivinen psykologia pätee kannattamisessakin. Sitähän se termin puolesta onkin - kannattamista, eikä dissaamista, pilkkaamista, väheksymistä tai vastaavaa. Kaikkiaan koko yhteisön, virtuaalinen kannattajajoukko mukaanlukien, olisi syytä pyrkiä plusmerkkiseen viestintään ja vuoropuheluun.

Me elämme niissä kysymyksissä, mitä kysymme. Jos siis puhumme pääasiassa vain epäonnistumisista ja ongelmista, olemme kiinni niissä. Ei siis keskitytä palsta-arvioinneissakaan siihen, kuka teki isoimman virheen tai oli syyllinen mihinkin maaliin omaan päähän tai sähelsi hyvän maalipaikan hyökkäyspäässä. Ei varsinkaan teloiteta omaa maalivahtia virtuaalisesti. Koitetaan ennemmin painottaa onnistumisia ja onnistujia.

 

[Raipe - The Great One]

Jotenkin vielä puistattaa ajatus M. Ojasesta kakkoskoutsina. On ollut aina niin Tapparalainen kuin olla ja voi. No ehkä ajan myötä pystyy asiaa sulattamaan, mutta oudolta se todellakin tulee näyttämään alussa. Tapola-Tuokkola näky ei ole lähellekään niin erikoinen näky.