Itse pidän Sihvosta erinomaisena pelitapa-analyytikkona. Toki hänen maineensa perustuu tietoiseen brändinrakennukseen ”Johtavana” silloin kun oli Urheilulehdessä toimittajana ja tarkoituksena oli aiheuttaa hälinää ja keskustelua lehdenmyynnin edistämiseksi.
se ei poista Sihvosen ansiota opettaa ihmisiä katsomaan pelitapoja ja arvioimaan niiden vaikutuksia joukkueiden menestymiseen
No Sihvonen on kuitenkin J.Jaloslainen Meidän Pelin mies, joten hänen analyyseissään syntyy noiden lasien takia vähän vääristymää. Nyt Ilveksen kohdalla sama koskee myös vähän jäsen
@Brooks :ia, jota voinee pitää Pennaslaisen Meidän Pelin arvostajana.
Ilveksen pelityylissä ei siis pyritäkään siihen, että viisikko olisi kokoajan tiivis kuten Meidän Pelissä, eikä näinollen puolustusmuotoon siirtyminen ole automaattista vastustajan saadessa kiekon. Ilves koittaa aina lähteä nopeasti ylös vähintään 3 pelaajan voimin ja heti kun kiekonriisto on tapahtunut. Tapahtuu kiekonriisto sitten omalla-alueella, keskialueella tai vastustajan päädyssä. Tämän vuoksi Ilveksen pelaajat ovat kokoajan liikkeessä, jotta nopeusero vastustajaan käännön tapahtuessa on merkittävä ja vastustajan puolustus ei ehdi organisoitumaan.
(tämä EI tarkoita, etteikö Ilves ottas kontrollilähtöjä, mutta hyvin vähän ja ei siten, että sentteri tarjoaisi sitä ekaa syöttösuuntaa keskelle jne kuten Meidän Pelissä)
Tästä on hyvä esimerkki eilinen Tapparapeli, jossa Tappara ei kyennyt mitenkään varautumaan Ilveksen tekemiin kiekonriistoa seuranneisiin suunnanmuutoksiin ja ylivoimahyökkäyksiä, parhaimmillaan 4:1, tuli erittäin paljon. Tarkoittaen, että maalitilanteita syntyy. Ja tarkoittaa, ettei kyse ole Meidän Pelin ideaalista kun vastustaja saa kiekon, tällöin lähdetään voimakkaaseen takakarvaan ja pyritään heti uuteen kiekonriistoon, ei vedetä viisikkoa tiiviiksi vastustajan kiekollisen alle (eikä tähän olisi aikaakaan, koska ei ole hyökätty tiiviillä viisikolla).
Eilenkin Tappara tuli Meidän Pelin oppikirjojen mukaan hyökkäyksiinsä, jotka olivat pääsääntöisesti sen verran hitaita, että Ilves ehti miehittää oman alueensa keskustan, ja vaikka Tappara sitten piti kiekkoa.. aika passiivisella liikkeellä hyökkäyspäässä, ei se kauheasti maalipaikkoja saanut, laukauksia kyllä, mutta jälleen Xg tilaston heikkous paistaa, kun laatukriteereitä ja syöttösuuntia ei huomioida.
Maalit kuitenkin syntyvät enimmäkseen laukaisusta heti siniviivan ylittymäisen jälkeen, ja tähän Ilves pyrkii säännönmukaisesti. On siis myös väärin väittää, ettei Ilveksen pelissä olis rakenteita, joihin tukeutua. Ne vaan ovat erilaisia rakenteita, kuin Meidän Pelissä. Kuten se kiekonriiston jälkeinen pelaajien yhtenäinen ylöslähtö.. kiekonriistäjän ollessa hyökkääjä, on se rintamassa ylöspäin lähtevä kolmas aina puolustaja. Niinpä näemme usein Ilvespuolustajia hyökkäysten kärjessä.
Kyllä, pelitavassa on riskinsä. Kuten silloin, jos syöttötarkkuus on jostain syystä heikko, kuten Ässät pelissä, tai kamppailupelaaminen jää vajaaksi, KooKoo pelissä. Näille oli yhteistä se, että ne olivat peräkkäisten pelien jälkimmäisiä pelejä. Tosin kritisoin asiaa myös viimesyksynä, että jälkimmäiseen peliin pitäisi mennä varovaisemmalla taktiikalla, kun näytti ettei luistin liikkunut riittävästi, mutta tämä korjaantui kevääksi, kenties nytkin.
Sillä se ero viimekautiseen tässä mielessä on, että ilves on huomattavasti valmiimpi kamppailupelaamiseen. Eilen oltiin todella kamppailuhaluisia, samoin TPS:iä vastaan. Ässiä vastaan kolmanteen erään tultiin aivan eri kamppailupeliasenteella, mitä oltiin nähty kahdessa ekassa erässä, ja peli saatiinkin painettua Ässien päätyyn. oltiin toki tehottomia syöttölaadun edelleen olessa heikohkoko, sekä toki Ässien oman alueen peli piti pakettinsa kasassa.
Ilveksen joukkue on rakennettu juurikin pelitapaan sopivalla pelaajamateriaalilla. Hyvin liikkuvia ja kiekonkäsittelytaidoiltaan kovan luokan pelaajilla (edellytys nopeisiin pystysyöttöihin, niin antamiseen kuin vastaanottamiseen) ja systeemin pettäessä huippumaalivahtiin, joka hoitaa.
Pelitavasta johtuen voi olla että Eemeli Suomen peli ei näytä aivan samalta kuin aikaisemmilla kausilla. Kun Meidän Pelin avainasia on tilanteen tunnistaminen ja sen mukainen pelivalinta ja Suomi on peliälyltään tässä ehkä Liigan kovin pelaaja. Näkee tilanteen ja reagoi. Meidän Pelissä kun reagointi tarkoittaa useita eri vaihtoehtoja, pääsee Eemeli esiin peliälyään. Nyt kun vaihtoehtona on vain pelata ylös, ei se Suomen huippupeliäly ole vielä tullut vastaavasti esiin.. Vaikkakin tuon nopean tilannetymmärryksen hieno esimerkki nähtiin eilen, kun Eemeli pysäytti kiekon oman sinisen alla hanskalla, jatkoi metrin lyhyellä Artulle ja meillä oli hieno YV hyökkäys.
Yhtäkaikki, jos Ilveksen peliä katsoo Meidän Pelin lasit päässä, siinä näkee virheitä ja rakenteellisia puutteita. Mutta Meidän Peli ei ole ainoa voittava pelitapa. Se on erityisen hyvä pelitapa materiaaliltaan heikommalle joukkueella parempaansa vastaan (kuten maajoukkue on osoittanut), mutta kenties Ilves ajattelee nyt, että se on se parempi ja hallitsevampi taho, joka pelaa itsenäisesti ja suoraan ylös. Tällä tavalla organisoitua pelihän lähdettiin kehittään sen WorldCup nuorten joukkueen jälkeen. Leveessä kaukalossa en ole viä nähnyt yhtä onnistunutta versiota siitä, kuin on nykyinen ilveksen versio.
