HIFK tuli naisten Mestikseen 2018-2019.
Virallisesti kyllä, jos pidetään kiinni
yhdessä kaudessa Mestiksestä Liigaan -ihmenarratiivista. Käytännössä sama joukkue pelasi kuitenkin jo kaudesta 2015-2016 lähtien yhteistyöseura Red Wingsin nimellä ja pelasi jo keväällä 2017 SM-sarjan karsintasarjassa. Jos joukkue olisi noussut silloin pääsarjatasolle, niin todennäköisesti Red Wingsin sijaan syksyllä olisi aloittanut uudelleen nimetyssä Naisten Liigassa
nollassa vuodessa Mestiksestä noussut HIFK. Taisi olla stadilaisten onni, että nousivat lopulta ihan omalla nimellä Mestiksestä, eikä sarjanousun jälkeen tapahtunut mitään muovista nimenvaihtoa. HIFK kasasi tuolla "uuden ajan" ensimmäisellä kaudella syksyn Mestis-karsintaan oikeastaan jo liigatasoisen kokoonpanon. Red Wings -nimellä vielä edellisellä kaudella pelanneen kokoonpanon muodostamaan runkoon haalittiin liigassa pienelle vastuulle jääneitä vahvistuksia muun muassa Bluesista ja KJT Haukoista, jonka HIFK pudotti lopulta myös pääsarjasta.
Toimintaa on rakennettu määrätietoisesti yhdessä Oy:n kanssa ja siellä ne kantaa Aurora Borealis-maljaa.
Tästä olen täysin samaa mieltä. Ilves-kasvatti Saara Niemi (os. Tuominen) aloitti joskus vuosikymmen sitten varsinaisen pelaajauran päätyttyä liiton tyttökiekkokoordinaattorina pääkaupunkiseudulla. Jossain vaiheessa tuo muuttui enemmän tai vähemmän HIFK:n Gimmat Skulaa -tyttökiekkoprojektiksi. Sitten tuli naisille tuo aiemmin mainittu Suomi-sarjaa ja Mestistä pelannut Red Wings. Kun toiminta kasvoi vuosi vuodelta, niin lopulta HIFK palasi naisten sarjoihin edustusjoukkueella. Sen jälkeen joka kausi edellistä parempi lopputulos ja tänään Suomen mestaruus.
Seurassa on panostettu rahallisesti enemmän kuin muissa Naisten Liiga -seuroissa, mutta sen lisäksi on käytetty rahat myös viisaasti. Hieno järjestelmällisen työn looginen seuraus, joka oli ennustettavissa jo vuosia sitten. Suorastaan oppikirjasta, miten lähes tyhjästä rakennetaan pohja ei pelkästään yhdelle mestaruudelle, vaan pidemmälle menestykselle väkirikkaalla pääkaupunkiseudulla ja valmiiksi arvostettua brändiä hyödyntäen.
Mitään sellaista ei Helsingissä ole mitä Tampereelta ei löydy.
Miettimisen aihe
Tästä päästäänkin sitten siihen, että samaan aikaan kun HIFK:n puolesta voi olla vilpittömän iloinen, surettaa, että Ilveksessä on poljettu enemmän tai vähemmän paikallaan koko se aika kun HIFK:ssä on edetty järjestelmällisesti kohti menestystä. Linda Leppänen aloitti toki ihan samanlaisen projektin kuin Saara Niemi, mutta ainakin tällä hetkellä se näyttää jääneen hänen itsensä osalta kesken. Toki tyttökiekko jatkuu Ilveksessä edelleen, mutta takamatka on aivan hirveä varsinkin HIFK:hon, mutta moneen muuhunkin seuraan verrattuna. Samaan aikaan miesten edustusjoukkueelta ei tule samanlaista tukea kuin etenkin HIFK:ssa, mutta myös monessa muussa seurassa on nähty.
Toivon, että HIFK:n esimerkki avaa nyt vihdoin silmiä Ilveksessäkin, mutta pahoin pelkään, että mikään ei tule muuttumaan. Tesomalla pölyttyviä mestaruusviirejä ei kukaan vie pois, mutta tällä menolla niitä ei ole tulossa lisääkään. Karusti sanottuna Ilveksen mestaruus taitaa olla HJK:n, Shakersin ja JYPin kohtalon välttäminen eli seuran muuttuminen historiatilastojen kuriositeetiksi.
Hesarin jutusta voi lukea vielä Saara Niemen sanoin, mitä HIFK:n panostukset tarkoittavat käytännössä:
-noin 200 000 € budjetti (lähes 2x Ilveksen budjetti)
-pelaajille maksutonta
-ammattivalmentajat
-220 tyttö- ja naiskiekkoilijan yhteisö
Noilla eväillä HIFK kasvattaa itselleen pelaajia ja pystyy houkuttelemaan muualta huippuja, kuten Sanni Vanhanen, Emilia Vesa, Julia Liikala jne. Päälle sitten vielä Michaela Pejzlovan kaltaisia maajoukkuetason vahvistuksia. Hän opiskelee Helsingin yliopistossa ja
HIFK tarjoaa hänelle asunnon ja auton.