Tätä minä itsekin pelkään, mutta niin kauan kuin on pelejä on toivoa. Nollanollaa pelaamalla saadaan vain se niukka tappio. Viime keväänähän Myrrä näytti tämän Lukkoa vastaan, kun toki ylivoimaista Lukkoa ei edes yritetty voittaa vaan tavoite oli pitää tappionumerot siedettävinä jossa onnistuttiinkin. Nyt kieltämättä näyttää, ettei tämäkään sittenkään ollut se kausi kun teemme paluun mitalipeleihin. Pieni positiivisuus itsellä nousee, että tämä 4. peli oli parempi pelirohkeuden kannalta kuin 3. peli, mutta tässäkin pelissä jouduttiin juoksemaan liikaa omissa ja lyömään pitkiä ja purkamaan, eli omaa hyökkäyspeliä ei tuoreina saatu. Osasyynä tähän oli aloitukset, joista ne tärkeät hävittiin järjestään. Ihan oikeasti olen jo tänään miettinyt, että onneksi ensi kaudella, siis joskus puolen vuoden päästä, on liigan huippualoittajiin kuuluva Tikka eikä Joni Ikonen, eli se kertoo varmaan siitä mikä mieliala ja toiveikkuus itselläni tällä hetkellä on.
Pelaajat kuitenkin ratkaisevat kentällä kaiken, heillä on vielä kaikki avaimet päästä jatkoon. Me emme täällä voi kuin toivoa. Voitot ovat tasan. Nämä pelit ovat kaikesta huolimatta jääkiekossa parasta. Taivas tai helvetti, vaikka helvetti onkin meille tullut niin tutuksi ja taas sinne ollaan luisumassa.
