Vs: Ilves pudotuspeleissä 2017
Omia muutamia keräyksiä runkosarjasta ja mietteitä puolivälierävastustajasta ja tietysti Ilveksestä:
Tappara:
Materiaali. Tapparalla on ylivertainen materiaali. Maalivahtiosasto on hilkulla, mutta kokonaisuutena sekin menee hiuksen hienosti Tapparalle, koska Toivonen ei ole viime aikoina vakuuttanut. Tapparan materiaali paukutti runkosarjan aikana 185 maalia, kun runkosarjan toiseksi eniten maaleja tehnyt joukkue, TPS, viimeisteli kovalla rosterillaan 167 maalia. Sen lisäksi Tapparan maaliero on käsittämätön 56 maalia plussalla. Tapparan pelaajat yksilöinä rökittivät myös Ileksen näyttävästi. Seitsemän pelaajaa Tapparan kokoonpanosta teki enemmän pisteitä kuin Ilveksen kultakypärä. Kaikki olivat vieläpä hyökkääjiä, eli yli kaksi hyökkäysketjua raivasi tiensä parempaan sijoitukseen kuin Ilveksen paras pistemies Jerry D’Amigo. Hyvin siis runkosarja sujui naapurilta ja materiaalista ei jää mikään kiinni. Tapparan ratkaisija runkosarjassa oli Veli-Matti Savinainen kahdeksalla voittomaalilla Haapasen ollessa toisena viidellä voittomaalillaan.
Paineet. Paineet ovat toki Tapparalla kovat, mutta heillä on myös hyvä valmentaja. Valmentaja, jonka päävalmennusaikana Tappara kuitenkin katkaisi hopeaputken. Silti paikallispelissä paineet kasvavat ja etenkin, jos Ilves sattuisi pääsemään jossain vaiheessa otteluvoitoissa edelle, niin silloin paineet iskisivät hyvin helposti Tapparan pelaajiin. Tosin silloin se iskisi myös Ilveksen pelaajiin, mutta katson tässä kohtaa paineiden osalta Tapparan olevan selvästi kovemmalla.
Erikoistilanteet. Ylivoima oli runkosarjassa Tapparalla pääosin murhaavaa. Ylivoimaprosentti oli lähes 29%. Tappara teki kauden aikana 23 ylivoimamaalia enemmän kuin Ilves ylivoimatilaisuuksien ollessa käytännössä tasan (Tappara 191 ja Ilves 192). Alivoima taas Tapparalla oli sarjan kolmanneksi huonointa noin 80% onnistumisellaan. Toki paljon joukkueita oli hyvin lähellä toisiaan ja pienellä petrauksella Tappara olisi voinut olla muutamia sijoja ylempänä, mutta kääntäen se olisi voinut olla alivoimatilastoissa myös viimeisenä. Tappara otti kuitenkin toiseksi vähiten jäähyjä ja sen turvin päästi vain viisi maalia vähemmän kuin Ilves pelatessaan alivoimalla.
Ilves:
Materiaali. Ilveksen materiaali oli kauteen lähdettäessä kapea ja kauden edetessä se muuttui aina vain kapeammaksi loukkaantumisten myötä. Karri Kivellä oli kova työ saada pelipäiviksi kasaan ylipäätänsä pelaamaan pystyvät ketjut ja kantoikin omiensakin sanojensa mukaan aina pelissä lappua ketjuista, kun ne elivät loukkaantumisten ja sairasteluiden vuoksi koko ajan. Kauden edetessä monet pelaajat nostivat tasoaan ja Ilves onnistui, muutaman kokeilun jälkeen, myös ulkomaalaishankinnassa. Tason nostamisien ja sairastuvan tyhjentymisen jälkeen Ilves on pelannut hurmiossa, mistä palkintona paikka pudostuspelien ekalla kierroksella ja nyt puolivälierissä Tapparaa, lähtöasetelmien perusteella jättiläistä, vastaan. Ilves teki runkosarjassa 42 maalia vähemmän kuin Tappara, maalieron ollessa lopulta -3. Ilveksen ”ratkaisija” runkosarjassa oli Otto Koivula kuudella voittomaalillaan, Lehtonen hyvänä kakkosena viidellä nollapelillään. Materiaalietu on ykkösmaalivahtia lukuunottamatta selvästi Tapparalla.
Paineet. Ilves tulee pelaamaan paineettomasti siihen asti, kunnes on ottelusarjassa johdolla. Silloin kokemattoman joukkueen paineensietokykyä aletaan jälleen testaamaan. Sekä joukkue, että Karri Kivi ovat kuitenkin jo osoittaneet, kuinka joukkue käsittelee paineet. Ensimmäinen todiste oli runkosarjan loppu, minkä joukkue suorastaan dominoi. Sen jälkeen paineensietokykyä näytettiin pudotuspelien ensimmäisen kierroksen voitolla Ässistä nousemalla ottelusarjassa 1-0 tappioasemasta 1-2 voittoon vaikean ensimmäisen pelin jälkeen. Paineet ovat selvästi mestarisuosikki Tapparalla.
Erikoistilanteet. Ilves paransi tilastojaan loppukaudesta etenkin alivoiman suhteen ja onkin pientä runkosarjan ylivoiman yskähtelyä lukuunottamatta erikoistilannepelaamisen osalta hyvässä asemassa. Ylivoima oli runkosarjassa liigan kahdeksanneksi parasta 16,67% ja ylivoimamaaleja Ilves pystyi takomaan 32. Alivoima Ilveksellä oli loppukauden huimien otteiden johdosta sarjan kolmanneksi parasta ja Ilves päästi alivoimalla yhteensä 30 maalia. Ilves otti hyvän prosentin lisäksi kolmanneksi vähiten jäähyjä runkosarjan aikana.
Sarjan kulminaatiopisteet Ilvesfanin(minun) näkökulmasta(ei tärkeysjärjestyksessä):
1. Maalivahtipeli: Lehtonen (tämä varmaan jo riittäisi). Tämä on mielestäni nyt kunnossa, mahtavaa.
2. Kamppailutilanteet: Olemme selvästi köykäisempiä, joten paineen alta on päästävä yhtä hienosti ja nopeasti pois, kuten parhaimmillaan se on nyt viime peleissä nähty ja vastaavasti hyökkäyspäässä suorat hyökkäykset ovat varmempia, kuin laitakahinat. Ei anneta Tapparan pyörityksistä ylivoimaa vastustajalle…
3. Tilan käyttö: Nopeus, nopeus, nopeus. Peli täytyy kääntää nopeasti, pienten liukkaiden hyökkääjien on hyödynnettävä tila ja pörrättävä niin pirusti, ajoitusten on toimittava sekä etenkin avauksien on lähdettävä nopeasti (Laatikainen…).
4. Erikoistilanteet: Alivoima toimii hyvin, mutta Laakson on nyt hiukan parannettava sijoittumista. Jerry on loistava alivoimalla. Ylivoimassa hyviä merkkejä. Vastustajalle EI saa antaa ylivoimaa, vaikka alivoima onkin toiminut.
5. Otteluiden alut: Tappara on usein alun nukkunut, joten niihin täysiä päälle!