Itse olen ihan tyytyväinen Deutschland-biisiin joukkueen saapuessa jäälle. Ei ole sinänsä tarvetta rikkoa sitä, mikä ei ole rikki. Rammsteinin biisi toimii tosiaan instrumentaalina, mutta laulettuna en oikein osaa liittää Saksaa Ilvekseen. Ei sinänsä ole tarvettakaan. Toimii tarkoitukseen oikein hyvin puhtaasti musiikillisillakin perusteilla.
Olen kuitenkin Tuomiston kanssa samaa mieltä siltä osin, että kun alkushow elää ja sitä päivitetään vähintään vuosittain, myös sisääntulobiisin on hyvä vaihtua jossain vaiheessa. Vuosituhannen alussa tuntui pysyvän ikuisuuden Enter Sandman/Thunderstruck -potpuri, kun Ilves luisteli cheerleadereiden keskeltä kaukaloon. Vaikka molemmat ovat hyviä biisejä, niin kyllähän ajan myötä se alkushow alkoi ainakin itselleni tuntua biiseineen jo vähän kulahtaneelta. 2010-luvulla touhu oli jo raikkaampaa seuran rämpimisestä huolimatta ja uudessa areenassa on otettu jälleen yksi askel eteenpäin.
Sisääntulobiisi ei kuulu mielestäni samanlaiseen (lähes) koskemattomien biisien lokeroon kuin vaikka maalibiisi. Lisäksi mitä kauemmin jokin biisi on introbiisinä, sitä vaikeampi sitä on vaihtaa, koska monien mielessä "sehän on ollut aina sisääntulobiisi", eikä sitä voi siksi enää vaihtaa.
Jos jotain kannattaisi mielestäni kasvattaa edelleen, niin kannattajien ja muun katsomon osallistumista sisääntuloon olisi hienoa kasvattaa lisää. Ilveksen ottelutapahtumaa on muutenkin kehitetty jo vuosia kannattajatoiminnan sekä yhteisöllisyyden näkökulmasta ja tuo olisi hyvin linjassa siihen. Nykyinen Thunderstruck Ilves-huutoineen on oikein hyvä alku ja ainakin Osaston päädyssä on mahtavaa seistä huutamassa muiden kanssa Ilvestä AC/DC:n rytmiin.
Jalkapallon Valioliigassa Liverpoolilla on kannattajien laulama You'll Never Walk Alone. NHL:n Colorado Avalanche laulattaa kannattajia All The Small Things -biisillä, vaikka se ei ymmärtääkseni joukkueen sisääntuloon liitykään. Chicago Blackhawksin peleissä kotiyleisö hurraa äänekkäästi koko Yhdysvaltojen kansallislaulun ajan, mikä on ollut leimallista juuri siellä ymmärtääkseni 90-luvun alun Irakin sodasta asti. Muilla paikkakunnilla on tyypillisempää kuunnella kansallislaulu hartaan hiljaisesti vähän kuin Suomessakin. Ruotsalaisilla seuroilla on tietääkseni seuran hymnejä, joita laulaa yhdessä kokonainen stadion tai ainakin merkittävä osa siitä.
Pari viestiä ylempänä oleva Sweet Caroline -video on oikein hieno esimerkki, mitä tuollainen koko katsomon osallistuminen voisi olla parhaimmillaan. Espoossa 2019 naisten jääkiekon MM-kisoissa tällainen hetki syntyi aika spontaanisti, kun mahdollisen maailmanmestaruuden ratkaisevan maalin tarkastaminen loppuottelun jatkoajalla kesti minuutti tolkulla ja hallin DJ laittoi ymmärtääkseni joidenkin sääntöjen vastaisesti musiikkia soimaan. Ja vaikka lopputulos olikin kuuluisasti ikävä, niin siinä tuomiota odottaessa oli hieno hetki laulaa Olen suomalainen -biisiä yhdessä koko hallin kanssa.
Tuollaisia asioita ei voi pakottaa ja kopioiminenkaan ei ole tyylikästä, mutta itse ainakin toivoisin, että myös Ilvekselle voisi löytyä tuollaisia juttuja jotenkin luonnollisesti. Kaikki tuollaiset jutut ovat asioita, joihin ei voi osallistua täysimääräisesti kotisohvalta, vaan ne mukana elääkseen täytyy olla hallissa paikalla. Suomalaisilla on tietysti varsinkin selvinpäin monesti aika korkea kynnys liittyä tuollaiseen, mutta haluan silti uskoa, että kun järjestelmällisesti tuota kulttuuria ajetaan sisään ja yhä useampi katsomosta on muutakin kuin vain passiivinen tapahtumien seuraaja, kynnys liittyä mukaan pienenee kaikilla. Sellaiset asiat vetää ihmisiä puoleen silloinkin kun areenaan uutuudenviehätys on laskenut ja se pitäisi edelleen yrittää täyttää mahdollisen urheilullisesti vaikeankin jakson aikana.