Tuntuu välillä, et kun Ilveksen konsepti on paikallinen yhteisöllisyys ja tunteella mukana eläminen, niin sit Tappara identiteetti on se, et ollaan parhaita ja et voidaan lällätellä muille siitä.
Ensinnä mietin, et mistä Tapparalaiset kokee sellaista alemmuuden tunnetta, et tärkeempi on päästä lällätteeleen Ipalaisille, kun et ite nauttii oman joukkueensa otteista. Koska on tätä ollut jo ennen Ilveksen nousua organisaationa. Johtuuko kateellisuus siitä, että Ilveksellä on vahvempi paikallisuuteen identifioituva yhteisö vai mistä ovat olleet niin katkeria? Vai TBK vääntö?
Sit toisena mietin, et miten tuollaiseen konseptiin perustuva joukkue ja sen yhteisö kestää vastoinkäymiset? Miten porukkaa käy hallilla, kun se ainut valttikortti lähteekin käsistä, et ei ollakaan enää parhaita? Viimeisen 50 vuoden aikana tämä konsepti on toiminut, kun ovat olleet finaaleissa joka toinen vuosi keskimäärin. Tapahtuuko vaistoinkäymisten keskellä, miten Tepsillä kävi sen synkimpinä vuosina?
Nyt kun Ilves sai organisaationsa järjestettyä ja takana on kivenkova yhteisö, niin uskon Ilveksen menevän pitkällä tähtäimellä Tapparasta ohi, koska Ilves tulee kestämään vastoinkäymisiä paremmin. Kunhan meistä ei tule seuraava Toronto, jossa paineet menestymiselle liian kovat. Kun sen mestaruuden sais täs kohta...