Sananen "Tom of Capitalsista". Ryökäle tuo mieleen jotenkin kotoisan Jarkko Ruudun. Elikkäs Wilson tekee temppujansa ja samalla kykenee puolustamaan itsenänsä sangen väkevästi. Siinä ei etenkään heppoiset heikit paljoa asian kanssa pyristele.
Sitten itse NHL-väkivallasta. Ymmärrän kyllä ne kommentit, että tuollaiset "Tompan" temput pitäisi pystyä kostamaan jäällä. Sillä onhan päivänselvää, että NHL ei todellisuudessa tee mitään Tompan tapaisten temppujen kitkemiseksi. Silloin tulee mieleen se psykologinen kuvio, että silmä silmästä.
Katselin juuri viimeyön hulinoita tässä ihan viimeisessä Rangersin ja Capsien kohtaamisessa. Olihan se toki koomisen oloista, kun heti aloituksesta ikään kuin kuitenkin "vain" viran puolesta aloitettiin toimenpiteet. Jotenkin osin haluttoman oloista painimista, kunnes tuleekin jo sisään syvyteen napsuneita osumia ja siten tilanne kärjistyy, ainakin joidenkin osalta. Aikamoista arpomista, että ketä kiinostaa ja ketä ei. Siitä tulee toki helposti rumaa jälkeä.
En voi täysin kiistää, että edelleenkin sytyn siitä saagasta, mitä Redwings ja Avalanche aikoinaan väänsivät. Siinä oli vaikka mitä elementtejä ja jatkumoa. Tai back-in-days kun Flyers ja Devils ottivat yhteen. Oliko se sitten ns. luomumpaa menoa... vaikea sanoa. Nyt toki kirjoitan ihan huuruisesti, mutta silloin asiat kärjistyivät eittämättä ehkä "luonnollisemmin", kuin tämä viimeyön jotenki selvemmin masinoitu "paluu rikospaikalle" viritelmä. Ehkä ne takavuosien pelaajat olivat eritavalla sisällä siinä maailmassa ja ajassa mitä silloin pelattiin.