Mitenköhän asiantuntijapiireissä reagoitiin ensimmäiseen erään?
Sen sijaan, että kirjoittelisivat trollauksia nettifoorumeilla, asiantuntijat analysoivat peliä.
Suomi lähti otteluun turhan varovaisesti, ehkä jopa pelokkaasti, mutta alkoi toisessa erässä pelata normaalia Meidän peliä. Yksi Meidän pelin maksiimi on, että jos homma ei muuten toimi, kannattaa ottaa vanha kunnon yhteistyön kulmapeli käyttöön. Silloin Suomi pystyy määräämään pelin rytmin ja väsyttämään vastustajaa, ja sitäkin enemmän, jos se vastustaja on raskasjalkaisempi.
Kolmannessa erässä piti sitten tietenkin valita, puolustetaanko eteenpäin vai ulosboksataanko omalla alueella. Suomi hoiti jälkimmäisen hyvin: kanukit laukoivat pääosin sektorin ulkopuolelta, ja jos he pääsivät laukomaan maalintekoalueelta, laukojan mailaan kohdistui useimmiten kovaa häirintää.
Etenkin sen jälkeen, kun vuoden 2016 alkusyksynä Suomen joukkue hävisi World Cupissa (siinä kesähöntsyturnauksessa, jota jotkut kutsuivat kaikkien aikojen kovimmaksi maajoukkuetapahtumaksi) Pohjois-Amerikan yhdistetylle joukkueelle, Suomeen levisi ihmeellinen joukkohysteria, jota etenkin tiedotusvälineet lietsoivat ja johon monet kiekkoihmisetkin lähtivät mukaan: Meidän peli oli kiviriippa, olisi pitänyt ottaa käyttöön pystysuunnan selkäydinkiekko, nuoret eivät kehity passiivisessa Liigassa, isot kaukalot eivät valmista NHL:ään, suomalaisten luistelunopeus ei riitä NHL:ään, Liigan taso putoaa koko ajan, Liiga on pelkkä kasvatussarja, pelikirjoista pitää päästä eroon, peli pitää palauttaa pelaajille...
Mikään näistä väitteistä ei pitänyt paikkaansa.