Jääkiekon MM 2019 | Bratislava & Košice

[Kunto]

Aivan uskomattoman hieno venyminen Suomen joukkueelta.

Jotta ei jää väärää kuvaa siitä, että Suomi pelasi Liigapelaajilla, niin lopuissa matseissa Suomella oli 21 pelaavasta miehestä 8 kotoisesta Liigasta. Ratkaisuhetkillä, välierissä ja finaalissa, esimerkiksi Kasken rooli jäi pieneksi (koska vähän jäähyjä vastustajalla). Sen sijaan ehkä odotetustikin Hakanpään ja Ohtamaan roolia kasvatettiin entisestään, koska vääntövoimaa tarvittiin runsaasti. Hekään eivät aivan eilisen teeren poikia ole sillä, Ohtamaa palasi Liigaan usean KHL-vuoden jälkeen ja Hakanpää ehti ennen Kärppä-vuosiaan kiekkoilla muutaman kauden AHL:ssa. Hakanpää kuitenkin jalostui Kärpissä perinteisestä oman pään varjelijasta kiekollisempaan suuntaan.

Liigan hyökkääjistä päätösviikonloppuna tasaisimmin roolia sai Juhani Tyrväinen. Finaaliin Kakon rooli pieneni ja Kuuselan puolestaan kasvoi, kun kokemukselle oli tilausta. Ojamäki ja Kiviranta olivat kaksi muuta Liigapelaajaa ja en tietenkään itse olisi heistä kumpaakaan osannut odottaa murtautuvan lopulliseen kisajoukkueeseen. Saati nähnyt heitä nostamassa kannua.

Aina tasaiseen tahtiin mietitään, että minkätyyppisiin pelaajiin tässä ollaan matkalla. Yhteen aikaan oli vallalla, että tämä on isojen poikien peliä, jossa pikkumiehiä ei tarvita silloin, kun taistellaan tosissaan. Pelin siistittyä alkoi jälleen löytyä esimerkiksi pienemmille hyvin luisteleville pakeille enemmän kysyntää. Isotkin miehet liikkuvat nykyään hyvin ja, kun tutkailee statseja, niin havahtuu siihen, että tässä Jalosen MM-kultaa voittaneessa joukkueessa on peräti 5/8 pakkia 190 cm tai yli. Pakkien keskipituus on peräti yli 188 senttiä. Tämä oli 2010-luvun suurin pakkikalustomme ja todennäköisesti myös historiamme suurin. Vaikka pakeillamme oli kokoa, niin välillä he olivat kanukkeja vastaan hieman köykäisiä vääntövoimassa. Ehkä kanukkien kaurapuurossa on jokin lisäaine, jota täällä ei käytetä. Vaikka kamppailuja hävittiinkin omassa päässä, niin selviytymistaistelu voitettiin.

Maailmalla tätä on verrattu Miracle on Ice-ihmeeseen. Yllätys näytti olevan erittäin suuri myös joukkueen sisällä, niin valmennusjohdolle kuin itse pääosan esittäjille.

Pelitapa-asioiden lisäksi Jalonen on korostanut yhtenäisyyden tärkeyttä. Pelaajien haastatteluissa asia nostettiinkin esille ja todettiin pelaajien halunneen tehdä toistensa eteen kaikkensa. Tuota asiaa ei voida sivuuttaa varsinkin, kun noin puolet oli mukana jo ensimmäisestä leiriviikosta alkaen. Yhtenäisyyttä ei ainakaan vähentänyt (poikkeuksellisen) tasainen peluutus.

Ja olihan tässä MM-kullassa paljon Ilvesläisyyttäkin. Anttilalla, Rajalalla, Ilomäellä, Jalosella ja Helmisellä on parhaillaan Ikuinen Vappu.

 

[Luchs]

Olisihan se levy Artun kaulaan myös mahtunut.

Täsmälleen samaa mieltä tästä yhtenäisyyden ja kamppailumielialan merkityksestä. Kyllä tuossa puolustuspelissä silti jotain opittua oli kun taistelun tuoksinassa pelaajat eivät ylirynnänneet itseään kulmiin, vaan palasivat systemaattisesti pelaamaan omaa paikkaansa.
Totuutta vääristelemättä täytyy todeta Lankisen käsittämättömät kaksi viimeistä peliä. Eilenkin 44 laukausta ja vaikka osa olikin ehkä ulkona sektorista, niin kyllä siellä maalinkehyksetkin kolisivat.

Lankinen lienee ollut All Stars- kentässä jos paikat olisi jaettu vasta eilisen jälkeen.

 

[Keltavihreä]

Lankinen lienee ollut All Stars- kentässä jos paikat olisi jaettu vasta eilisen jälkeen.

Anttilakin olisi jonkun henkilökohtaisen palkinnon ansainnut neljällä pudotuspeli- ja kahdella finaalimaaleillaan. Kaikki todella isoja maaleja. Tasoitusmaali ilman veskaa ja toinen tasoitusmaali ja lisäksi kaksi voittomaalia. Jokaiseen pudotuspelimatsiin maali. Ei vois paljo paremmin mennä kenttäpelaajalta pudotuspelit. Aivan epätodellisen loistavat pudotuspelit Anttilalta. Mieletöntä!

 

[Pok]

Anttilakin olisi jonkun henkilökohtaisen palkinnon ansainnut neljällä pudotuspeli- ja kahdella finaalimaaleillaan. Kaikki todella isoja maaleja. Tasoitusmaali ilman veskaa ja toinen tasoitusmaali ja lisäksi kaksi voittomaalia. Jokaiseen pudotuspelimatsiin maali.

Toisaalta kaikki henkilökohtaiset palkinnot päätettiin ennen finaalia.Esimerkiksi Suomen joukkueen parhaat kolme pelaajaa olivat Suomen itse valitsemana Niko Mikkola,Kaapo Kakko ja Sakari Manninen.Jos valinnan olisi saanut tehdä vasta finaalin jälkeen niin todennäköisesti Anttila ja Lankinen noista kaksi olisi syrjäyttänyt.

Kisojen all-starsviisikkoon ei varmaan Anttila olisi mahtunut,mutta kyllä turnauksen MVP-palkinto pitäisi mennä mestaruuden voittaneen joukkueen pelaajalle,eli Lankiselle tai Anttilalle.

Nythän arvokkaimmaksi pelaajaksi valittiin pistepörssin kärkinimiin kuulunut myrkyn niellyt Stone joka ratkaisi hienosti Sveitsi-puolivälierän syöttämällä viime sekunnin tasoituksen ja tekemällä jatkoaikamaalin ja tehden välierissäkin avausmaalin.

Kuitenkin,tuohon siis oikea valinta olisi ollut Anttila tai Lankinen,joista ensimmäinen oli ratkaisevassa roolissa kaikissa pudotuspeleissä ja Lankinen näissä kahdessa viimeisessä.

 

[#13]

Tää mestaruus kolisee koko ajan enemmän, jotenkin nousee päähän vähän viiveellä, uskomaton joukkue/ryhmä!

 

[Carabasin Markiisi]

Luulisi olevan sen verran tilannetajua, että ymmärtäisivät olla kiitollisia tästä räjähdysmäisesti kasvaneesta ilmaisesta mainoksesta ja ottaa siitä kaiken hyödyn irti. Ei muuta kuin kasa mörkö- tuotteita tuotantoon ja heti. Ensimmäiseksi vaikka keräilyerä Mörkö- mukeja Leijonateemalla varustettuna

Kaupallisesta käytöstä varmasti nostavat oikeusjutun entiseen tapaan, mutta esimerkiksi nettimeemien ym. osalta (joita tässä nyt ensisijaisesti tulee olemaan) tässä asiassa ei ole mitään erityisen epäselvää.

Tekijänoikeusuudistus ei kiellä meemejä - Suomi - European Commission

Tekijänoikeusuudistus ei kiellä meemejä

ec.europa.eu

 

[Keltavihreä]

Toisaalta kaikki henkilökohtaiset palkinnot päätettiin ennen finaalia.Esimerkiksi Suomen joukkueen parhaat kolme pelaajaa olivat Suomen itse valitsemana Niko Mikkola,Kaapo Kakko ja Sakari Manninen.Jos valinnan olisi saanut tehdä vasta finaalin jälkeen niin todennäköisesti Anttila ja Lankinen noista kaksi olisi syrjäyttänyt.

Kisojen all-starsviisikkoon ei varmaan Anttila olisi mahtunut,mutta kyllä turnauksen MVP-palkinto pitäisi mennä mestaruuden voittaneen joukkueen pelaajalle,eli Lankiselle tai Anttilalle.

Nythän arvokkaimmaksi pelaajaksi valittiin pistepörssin kärkinimiin kuulunut myrkyn niellyt Stone joka ratkaisi hienosti Sveitsi-puolivälierän syöttämällä viime sekunnin tasoituksen ja tekemällä jatkoaikamaalin ja tehden välierissäkin avausmaalin.

Kuitenkin,tuohon siis oikea valinta olisi ollut Anttila tai Lankinen,joista ensimmäinen oli ratkaisevassa roolissa kaikissa pudotuspeleissä ja Lankinen näissä kahdessa viimeisessä.

Näinhän se on. Täysin järjetöntä päättää nuo valinnat ennen isointa ja tärkeintä eli finaalia. Ei pienintäkään järkeä! Ihan kuin finaali olisi vähemmän tärkeämpi peli, kuin alkusarjan Suomi-Ranska

 

[Keltavihreä]

Tää mestaruus kolisee koko ajan enemmän, jotenkin nousee päähän vähän viiveellä, uskomaton joukkue/ryhmä!

Täysin sama. Ite en yleensä syty koko kisoille. Puolivälierissä aloin vasta katteleen matseja. Finaalin katoin pubissa ja tuuletin kyllä maaleille ja mestaruudelle, mut pelin jäljeen heti kotiin. Siinä yön aikana alkoi vasta kolahtaan koko mestaruus kunnolla.

 

[toskala]

En tiedä. 2011 mestaruus oli kyllä paljon makeampi, kun sitä sai odottaa 16 vuotta ja kun Pesonen iski 4-1 niin kävi mielessä kaikki pettymykset, kun oltiin niin lähellä mutta kuitenkin jäi luu käteen. Hlavacin ja Moravecin jatkoaikamaalit, Alex Dell ja ilman mitään syytä hylätty maali, Koivun katkennut maila ja kun Saravo tupeloi Nashin läpiajoon. Noille sai balsamia kahdeksan vuotta sitten. Sen jälkeen on päästy torille jo kolme kertaa juhlimaan U20-kultaa ja pari kertaa U18-mestaruutta, niin tämä ei ole enää sellainen "Once in a lifetime" - kokemus.

Tämä on ehkä sellainen urheiluromantikon kaunis päiväuni. Kahdeksan vuotta tuntui että suomalaiset on ansainnut tämän, nyt on vain pirun ylpeä tuosta joukkueesta ja etenkin Stretsistä ja Rajusta. Hyvältä tuntuu kun urheilun lainalaisuudet tuli taas todeksi. Paras joukkue ei synny parhaista pelaajista. Suomi saa nimekkäämpiä ja tehokkaampia joukkueita tulevaisuudessa kasaan, mutta tällaista joukkuetta en tiedä saako koskaan enää kasaan.

Tiesin ettei Suomi täysin vailla mahdollisuuksia ole eikä tämä ole kaikkien aikojen huonoin joukkue, nimettömin ehkä, mutta ajattelin että tuo pitkä leiritys tasaa eroja. Mutta en ajatellut että se tosiaan päättyisi torijuhliin. Otetaan kuitenkin kiitollisuudella vastaan.

 

[Okafani]

"Meihin ei uskonut kukaan", tällainen purkaus kuultiin pelaajan suusta, kun voitto oli varmistunut. Siinä medialle ja meille kannattajillekin vähän mietittävää. Joukkue kesti tuon painolastin, nyt mediassa revitellään ja otetaan sitten rusinat pullasta. Hattu päästä tuon suorituksen edessä.

 

[Teme-74]

Vaikka Anttila varmaan muistetaan eniten tehdyistä arvokkaista maaleista, niin moni kääpiö koki miten inhottava iso ulottuva pelaaja voi olla. Teki meinaan kisoissa hirveen määrän arvokasta työtä kiekonriistoineen ja ulottuvuus oli varmasti puolustusalueella vihujen viivapuolustajien mielestä yhtä helvettiä. Vaikka jotku asiantuntijat väittää mitä väittää, niin isoille ja fyysisille pelaajille on edelleen tilausta. Anttilakin pärjää vaikka jaloistansakkin on kömpelö.

 

[Slite]

Sen sijaan, että kirjoittelisivat trollauksia nettifoorumeilla, asiantuntijat analysoivat peliä.

Puhutaanko tässä niistä samoista asiantuntijoista, joiden mielestä Marko Anttila on auringonlaskun miehiä?

 

[JörgenJönssön]

Vaikka Anttila varmaan muistetaan eniten tehdyistä arvokkaista maaleista, niin moni kääpiö koki miten inhottava iso ulottuva pelaaja voi olla. Teki meinaan kisoissa hirveen määrän arvokasta työtä kiekonriistoineen ja ulottuvuus oli varmasti puolustusalueella vihujen viivapuolustajien mielestä yhtä helvettiä. Vaikka jotku asiantuntijat väittää mitä väittää, niin isoille ja fyysisille pelaajille on edelleen tilausta. Anttilakin pärjää vaikka jaloistansakkin on kömpelö.

Onpa omituinen purkaus. Nykyäänhän on vallalla suuntaus, että pelaajia opetetaan käyttämään vahvuuksiaan koosta riippumatta. Ei kukaan ole isoja pelaajia moittinut heidän koonsa takia, vaan puutteista muissa ominaisuuksissa, jolloin kokonaisuus ei riitä. Nämä mukavasti kuvatut kääpiöt, kuten vaikka Sakari Manninen tai Arttu Ruotsalainen puolestaan käyttävät omia vahvuuksiaan, joihin ei kuulu pieni koko.

 

[ysi]

Tällä foorumillahan kaikki tietävät, miksi Sakke Pietilälle pitäisi saada patsas viimeistään nyt, mutta mistä tulee Anttilan lempinimi stretsi?
En kyllä muista, liittyikö se johonkin venyttelyyn..?

 

[bruttokansantuote]

Olisihan se levy Artun kaulaan myös mahtunut.

Mahtui se, mutta "väärän" Artun. Helposti olisi Ruotsalainen korvannut vaikka kaimansa Ilomäen, joka ei kisojen loppua kohden mahtunut enää edes kokoonpanoon.

Vähän kyllä harmittaa Ruotsalaisen ja Suomen puolesta, kun heillä oli niin lähellä se kisapaikka, ja nyt voisivat hekin olla maailmanmestareita. Eiköhän se maailmanmestaruus olisi tullut heidänkin mukana ollessa. Ja olisihan se hienoa ollut saada maailmanmestarijoukkueeseen joku nykyinen Ilves. Nyt siellä oli Jokeri-Anttila ja Rajala, joiden Ilves-edustuksista on jo iät ja ajat.

Ei mullakaan kyllä tässä maailmanmestaruudessa sellaista juhlafiilistä ole, kuin kahden aiemman maailmanmestaruuden kohdalla. Lähtökohta oli jo huono, kun oli pettymys, kun Ruotsalainen ja Suomi eivät mahtuneet mukaan. Ja ylipäätään vaikea sitä kisoihin syttymistä on väkisin pakolla saada aikaan. Osaksi samoista syistä, kuin toskalalla. Lisäksi sekin, että 8 vuotta sitten oli erityishienoa, että voitettiin juuri Ruotsi ja vielä niin murskaten, oli sekin kyllä silloin epäuskoista seurattavaa se finaalin 3. erä, kun Suomi latoi maaleja. Ja noin ylipäätään kiinnostukseni MM-kisoihin on vanhemmiten ollut laskussa. -95-mestaruus oli kyllä mullekin kova juttu, ja sitä tuli juhlittua, ja siinä, kun Suomi oli finaaleissa -98, -99 ja 2001, niin silloinkin maailmanmestaruus olisi ollut edelleen tosi kova juttu, kovempi, kuin se oli enää edes 2011. Ja sitten se, että vaikka toisaalta on helkkarin hienoa, että koko kansa yhtenäisenä juhlii maailmanmestaruutta, niin siltä kantilta on vaikea samaistua niihin juhlijoihin, kun monilla niistä kyseessä on se, kun seurataan kiekkoa sen pari viikkoa vuodessa, ja jos voitetaan mestaruus, niin juhlitaan vähän niin kuin juhlimisen vuoksi. Ja menossa on mukana kaikki tyrkkyjulkkikset, jotka ei muuten edes seuraa jääkiekkoa, kuin maajoukkuepelien osalta.

Toki sekin vaikuttaa kisainnostukseni hiipumiseen, että parhaat ei ole mukana. Olympialaiset kaikilla parhailla NHL-pelaajilla kiinnostaisi paljon enemmän. Parempi kuitenkin siltä kantilta, että mestaruus tuli Suomeen, eikä Kanadaan, koska Suomen kansa sitä osaa sentään arvostaa, toisin kuin Kanadassa tuntuu olevan vähän kuin, että ei voisi vähempää kiinnostaa nämä aikuisten MM-kisat, niin ihan samahan se on niille, vaikka Suomi finaalin voittikin.

Enemmänkin tämän maailmanmestaruuden kohdalla on epäuskoinen fiilis ylipäätään mestaruudesta, ja siitä mistä ihmeestä entiset "luuserit", nykyiset sankarit Anttila ja Lankinen kaivoivat supervireensä näihin ratkaisuotteluihin. Kaiken tässä epäuskoisuudessa kruunaa, että Suomen 1-2 -voittomaali syntyi finaalin 3. erässä sekunnilleen samassa ajassa, kuin samassa hallissa 8 vuotta sitten finaalin 3. erässä Suomen 1-2 -voittomaali. Miten voi olla edes mahdollista.

Ei vittu, alkaa tuleen kohta kyllä korvista ja silmistä ulos tuo "mörkö"-toistelu kaikkialla, sitä tulee nyt joka tuutista, netistä, lehdistä, TV:stä, jääkiekkoon liittymättömissäkin ohjelmissa ja yhteyksissä. Tässä alkaa varmaan näkeen kohta mörköjä kaikkialla, sanontaa mukaellen.

 

[JörgenJönssön]

Oli kyllä huikea taisteluvoitto. Suomen mestaruuksista tässä oli sitä talvisodan henkeä. Sanoisin, että -95 Suomi oli lievä ennakkosuosikki 60-40 suhteella. 2011 lievä altavastaaja 40-60. Tänä vuonna selkeä altavastaaja 20-80, mutta raju taistelu toi voiton. Hyvä esimerkki Kiviranta, joka väänsi ihan viimeiselle sekunnille saakka. Suomi ei antanut mitään ilmaiseksi, ja olin aistivinani, että myös Kanadan joukkue kunnioitti kovaa ja reilusti taistellutta Suomea kättelemällä koko joukkueen hopeamitalit kaulassaan.

 

[Brooks]

Itseäni eivät maajoukkuepelit tai maailmanmestaruudet paljoa hetkauta, mutta suomalaisen jääkiekkoilun kannalta tämä mestaruus tuli juuri kreivin aikaan. Sikäli mikäli se avaa silmät huomaamaan sen seikan, että kaikki se hysteria, jota viime vuosina on lietsottu kotimaisen jääkiekkoilun huonosta tilasta, on ollut turhanaikaista.

Ja sekin on tietenkin hyvä asia, että tämän jälkeen NHL-"tähdet" eivät voi sanella, kuka valmentaa ja miten valmennetaan.

 

[El Reino]

Isotkin miehet liikkuvat nykyään hyvin ja, kun tutkailee statseja, niin havahtuu siihen, että tässä Jalosen MM-kultaa voittaneessa joukkueessa on peräti 5/8 pakkia 190 cm tai yli. Pakkien keskipituus on peräti yli 188 senttiä. Tämä oli 2010-luvun suurin pakkikalustomme ja todennäköisesti myös historiamme suurin. Vaikka pakeillamme oli kokoa, niin välillä he olivat kanukkeja vastaan hieman köykäisiä vääntövoimassa. Ehkä kanukkien kaurapuurossa on jokin lisäaine, jota täällä ei käytetä. Vaikka kamppailuja hävittiinkin omassa päässä, niin selviytymistaistelu voitettiin.

Tähän on hyvä kiinnittää huomiota. Suomalaisenkin pelaajatuotannon kautta tulee nykyään isoja ja hyvin liikkuvia pakkeja, eikä enää pelkkiä kiekollisia kääpiöitä ja "kiekottomia isoja puukäsiä" karkealla tavalla kärjistäen. Jokin Juuso Välimäki on hyvä esimerkki aihiosta, joka pystyy tarvittaessa hoitamaan roolin kuin roolin ja on kokonsa puolesta siihen valmis.

 

[sämpylä]

Nythän on jo Muumien Mörkö-hahmoa käytetty monissa eri yhteyksissä, ja Moomin Characters on kovin tarkka hallinnoimistaan tekijänoikeuksista. Saa nähdä, ovatko ne ymmärtäväisiä, vai lähteekö laskuja perään.

Tekee helvetinmoisen tilin tällä, joten tuskin nyt niin tyhmii ovat. Voipi olla että tulee kaikenmoista mörkö kamaa myyntiin ja Naantaliin lapset menee mörköö kattoo.

 

[Kunto]

Itseäni eivät maajoukkuepelit tai maailmanmestaruudet paljoa hetkauta, mutta suomalaisen jääkiekkoilun kannalta tämä mestaruus tuli juuri kreivin aikaan. Sikäli mikäli se avaa silmät huomaamaan sen seikan, että kaikki se hysteria, jota viime vuosina on lietsottu kotimaisen jääkiekkoilun huonosta tilasta, on ollut turhanaikaista.

Hysteria keskustelupalstalla tai medioiden otsikoissa ei tarkoita sitä, että hysteriaa olisi itse ammattilaisten keskuudessa. Kymmenen vuotta sitten koottiin yhteen ”viisaiden kokous”, eikä tuon jälkeen ole vastaavaan tapahtumaan nähty tarvetta. Ammattilaisten keskuudessa ymmärretään, ettei Suomen jääkiekon tila ole niin hyvä tai huono kuin yksittäinen turnaus antaa ymmärtää. Kun taas mietitään 2010-luvun saavutuksia, niin sehän on ollut erinomaista MM-kisoissa. Kaksi miesten MM-kultaa, seitsemän kertaa mitalipeleissä, kolme nuorten maailmanmestaruutta, kaksi U18-kultaa (lisäksi kaksi hopeaa ja kaksi pronssia).

Jääkiekko merkitsee tälle valtakunnalle todella paljon ja herättää tunteita. Huonot yksittäiset kisat tai 5-1 tappio Ranskalle saa foorumit ja median panikoitumaan, mutta onneksi ei niitä, jotka tekevät kentällä päivittäin töitä.

MM-kisoja vähätellään, mutta itse asiassa meidän kiekkofanien onneksi niitä pidetään, sillä pitkälle niiden ansiosta kotimaista jääkiekkoa on kehitetty. Kiekkofaneille tämä kehitystyö pysyttäytyy pitkälle piilossa. Toki sen lähes jokainen on omin silmin nähnyt, että jäähalleja on noussut ympäri maata, mutta lisäksi on pystytty palkkaamaan valmennuspäälliköitä, liitto on tarjonnut taitovalmentajia, aamujääsysteemit etc. Tuloja ollaan ohjattu valmennukseen.

Jos täällä olet kokenut kansan olleen hysteerinen suomalaisen jääkiekon tasosta, niin samaan aikaan kiekkomaailmassa ollaan jopa ihmetelty suomalaisten menestymistä. Ja onhan nuo kahdeksan MM-kultaa 2010-luvulla häikäisevä saavutus.

Suomi taitaisi nykyään saada koottua jo neljäkin sellaista joukkuetta MM-tasolle, jotka pystyisivät kamppailemaan pääsystä kahdeksan joukkoon.

MM-kisojen konseptissa on toivomista, mutta tänäkin vuonna se tarjosi huiman elämyksen. Me hieman vanhemmat emme jaksa enää niin riehaantua, mutta eilen suomalaiset olivat ruutujen äärellä jännittämässä, yöllä toreille kerääntyi väkeä juhlimaan ja hetki sitten Kaisaniemi oli lähes täynnä faneja. Ja mikä parasta pääosin nuoria faneja. Toivottavasti heistä tulee uusia katsojia kotoiseen Liigaamme.

Kansa on hysteerinen nyt voitosta, mutta kiekkoväki toivottavasti pitää tälläkin kertaa mielessä, että tilamme ei ole niin hyvä kuin tämä turnaus osoitti. Tarkoittaen sitä, että työ jatkuu.