Porukkahan on suurelta osin sellaista, joka tuskin käy peleissä mitenkään aktiivisesti. Nyt on saatu yhteistyökumppanilta kutsu peliin ja ilmaiset tarjoilut, jolloin on kiva tulla porukalla katsomaan meininkiä pienessä pierussa. Samalla voi laittaa hassut aurinkolasit, peruukin ja pahvisen kypärän, kun kerran ollaan kiekkokarnevaaleissa. Kun porukalla opetellaan vielä joku yhteinen tanssimuuvi, voi olla mahdollisuus päästä oikein skriinille. Eikä siinä tietenkään mitään väärää olekaan. Kukin hakee elämyksiä omalla tavallaan.
Ottelun tunnelman kannalta tämä tarkoittaa kuitenkin latteutta, kun itse kilpaileminen jäällä ei ole tärkein asia ja mielenkiinnon keskiössä. Kun valtaosa on muita kuin jääkiekkoon kiihkomielisesti läpi vuoden suhtautuvia, jää tunnelma vaisuksi. Jalkapallossa on onnistuttu paremmin saamaan tunnelma maaotteluihin varaamalla reilusti paikkoja järjestäytyneille kannattajille omaan katsomonosaan.
Se on toki selvää, että millään tähtitieteellisillä lipunhinnoilla ei fanejakaan pysty jokaiseen otteluun saamaan, vaan jääkiekkoliiton olisi pitänyt tinkiä osin taloudellisesta potista, mitä loppuunmyydyt kotijoukkueen ottelut tuottavat. Urheilu olisi kuitenkin voittanut, kun toiseen päätyyn olisi saatu kotijoukkueen kannattajien useampituhatpäinen lauma pitämään meteliä yllä.