Tältä näytti henkinen-etu, valmennuksellinen etu, pelaaja-etu ja maalivahtipeli. Naapurilta naksahti selkäranka ei pohkeet. T*pparahan luisteli ja karvasi todella poikkeuksellisen kovaa ja sinnikkäästi, Ilves kesti sen hienosti.
Kausi on kesken ja sarjat kovenevat, Näppilä saa yhtä ansaitusti kuin koko joukkue päivän pari nauttia tästä, osin hänenkin työn jäljen tuomasta, hedelmästä ja sit eteenpäin.
Ei fysiikka ole pelkkää luistelua. Kyllä ammattipelaajat jaksavat luistella vaikka hamaan tappiin asti, mutta jos olet joskus jäillä käynyt varusteet päällä, niin se luistelu ei ole se hapottava.
Kiinnitä huomiota myös mm. kaksinkamppailupelaamiseen, jossa Ilves vei esim. maalinedustoilla. Lisäksi pystyttiin kokoajan sitä parantamaan myös kulmissa. Niistä riistoista tuli useampi maali.
Itsekin jaksan kentällä luistella päättömästi edes takas, mutta kun pitäisi painia, niin hapot alkaa iskeä ja lujaa.
Sitten se väsymys iski myös henkisesti, kun Ilves rankaisi ihanteellisissa hetkissä takaisin. Se on täysin inhimillistä, eikä liity pelkkään fysiikkaan millään tavalla.
Ei hävitty fysiikassa, ei hävitty henkisesti. Oltiin molemmissa parempia, kuin edellinen vastus.