Päivän mahdollisesti turhana knoppina mainittakoon, että vaikka rooli Sportissa jäikin vaatimattomaksi, niin rankkareissa vastuuta tuli yllättävän hyvin: Voittomaalikilpailuissa yrityksiä tuli 4. eniten - edellä ainoastaan Holmström, Nieminen ja Andersson. Kerkkänen laittoi omista yrityksistään 1/3 sisään ja tuo maali oli samalla myös voittomaali kyseisessä ottelussa.
Vikalla Mestis-kaudellaan laittoi rankkareistaan 3/4 sisään eli seitsemästä edellisestä yrityksestä onnistumisprosentti on selvästi yleisen keskiarvon yläpuolella komealla 57%:n onnistumisasteella. Mainitsen tämän siksi, että tällaisella taustalla on sitten ihan ymmärretäävää, jos pelaaja pääsee yrittämään mahdollisessa vl-kilpailussa ja kyseessä ei siis liene mikään tuokkolamainen vitsailuhetki. Esimerkiksi viime kaudella havaitsin aikamoisia itkuraivareita siitä, kun Könönen pääsi kokeilemaan rankuissa, vaikka hänen KalPa-aikojen saldo oli ihan mukiinmenevä 6/15. Sitten taas vastaavasti muutoin loistavan Matias Mäntykiven rankkipotkusaldo Ilves-ajoilta on niinkin karsea kuin 0/6, mutta tuskin hänen valinta noihin tilanteisiin aiheuttaisi samanlaista älämölöä.
Noin muutoin ei mitään käryä pelaajasta, mutta vielä sellainen pisti Mestis-tilastoista silmään, että laukaisuaktiivisuus ei määrällisesti ollut erityisen korkealla tasolla, vaan ollut siellä ehkä enemmänkin tuollainen pelinrakentajamaisempi / syötä ensin tyylisempi pelaaja. Laukaisumäärät noissa peleissä pyörinyt kärkiketjun peliajoilla siellä 2,2:n - 2,9 välissä. Maalimäärät siellä siis tuli melko tehokkaalla laukausprosentilla. Yv-pisteiden tahti siellä aika vaatimattomalla tasolla, mutta sitten esim. kaudella 22-23 tasakentällisin pisteitä tuli peräti 0,74 / ottelu. Ei näistä asioista nyt kuitenkaan sen enempää, kun rooli on lähtökohtaisesti sangen erilainen vrt. Mestis. Sport-kaudesta silmään pisti se, että ainakin kamppailuaktiivisuus oli melko korkealla tasolla.
