Virta11
Vakiokokoonpanossa
- Viestejä
- 545
Ei lisättävää. Näin se meni. Erittäin hyvä kiteytys ja juuri tuo se ongelma onkin.Ilveksen johdon (Niklas-Salminen) kyvyttömyyttä ja amatöörimäisyyttä ei voi arvioida mittailemalla palkkoja toisiinsa. Kyse on arvoista, viestistä, lujuudesta ja näkemyksellisyydestä. Tai, no, niiden puutteesta.
Karkeasti voi sanoa, että jos korvaus on minimissään 500 000€, tästä pupelluksesta voisi löytää jotain ymmärrettävää. Asiasta avoimesti viestiminen olisi myös tärkeää, uskottavuuden kannalta (joo joo, sopimukseen kirjattu, että ei voi kertoa - sellaisia sopimuksia ei pidä tehdä).
Puhuttu 250K on täysin naurettava hinta seuran selkärangan myymisestä, heittäytymisestä selälleen lattialle, oikean seuran huomiota kerjäten. Niklas-Salmisesta kuoriutui puudeli, jonka rasittavan ylätaajuinen räksytys muotoutui vain kuriositeetiksi, detaljiksi, jonka voi nakinpaloilla ostaa hiljaiseksi.
Summaa ei voi arvioida suhteessa palkkoihin, vaan menetettyyn vahinkoon, tuotettuun impotenssiin. Mikä on itsensä ja seuran naurettavaksi tekemisen hinta? 250K? Älkää nyt viitsikö.
Rantasen aikana Ilveksen jalkapalloon palautettiin nimenomaan uskottavuus. Seura, jolla saattaa olla muotoutumassa identiteetti, jolla on katse tiukasti tavoitteessa. Seura, jota ei murreta palasiksi.
Mutta kun nämä maakuntien teryleenikravatteihin pukeutuvat Niklas-Salmiset saavat puhelun suuren maailman Olli-Pekka Lyytikäisiltä, polvissa tutisee ja manselainen myyntipäällikön sielulla varustettu, VIP-vieraille kylmiä lihapullia tarjoileva seurajohtaja (ooohh!) hurmioituu. Minulle soitti, tämä se on sitä pisnestä, isoa ja merkittävää.
Joten "merkittävällä" summalla antautui tammelan muovijohtaja, jolle valokuva seuraesitteessä on tyydytys, lämmitetty penkki Tampereen katsomossa taivas.
Tunnustettava se on. Ei näiden maakuntapäälliköiden kanssa Ilves-menestyksestä tule koskaan mitään. Ei vaan riitä kapasiteetti, osaaminen eikä näkemys.
Taas kerran perspektiivittömiä Tampereen nurkkapoikia on kusetettu. Eivätkä edes sitä ymmärrä. "Merkittävä korvaus", puhisevat pojat innoissaan, posket punaisena. Minulle maksoivat, helsinkiläiset. Kauppakamarin pikkujouluissa on taas muille satiinipaidoille kerrottavaa.
Vaikka urheilullisesti tosiaan luulen, että onni onnettomuudessa.
Sanotaan sadannen kerran vielä:
Rantanen ei ole mikään messias.