Jos vika helmikuun lopussa on syöttöjen laadussa, valmennusjohto ja vain valmennusjohto saa katsoa itseään peilistä.
Pennasen HPK:ssa on kaikissa treeneissä hiottu myös perustaitoja ja tekniikkaa.
Mutta jos liigakiekkoilijan syöttö menee kaksi metriä ohi tai polven korkuisena, vika ei ole pelaajassa tai hänen puutteellisissa taidoissaan. Totta kai puolustajakaartissa on omat puutteensa, koska kiekollinen taso ei Laaksosen ja Thomsonin epäonnistuttua ole niin kova kuin ennen kauden alkua oli lupa odottaa, mutta varsinaisesti syy on pelitavassa ja sen toteuttamisessa.
Minähän olen kaudesta toiseen korostanut sitä, että peli pitää opettaa niin, että pelaaminen on tavallaan automatisoitua, siis niin, että se on pelaajien selkäytimessä. Lisäksi pelaajilla pitää olla tarpeeksi paljon automatisoituja ratkaisumalleja eri tilanteisiin. Pelaamisessa pitää olla myös riittävästi toisteisuutta, eli ei voida lähteä siitä, että jokainen pelaaja joutuu liian usein tekemään tilannekohtaisia ratkaisuja, koska sellainen kuluttaa vääjäämättä niitä tärkeitä sekunnin kymmenyksiä, joita pelaajilla on käytettävänään etenkin silloin, jos vastustaja paineistaa kovaa.
Jos hyökkääjät lähtevät hirveällä laukalla ylöspäin heti sen jälkeen, kun joku pelikaveri on saanut kiekon haltuunsa, kiekollinen pelaaja joutuu usein sellaiseen tilanteeseen, että hän joutuu skannaamaan kenttää löytääkseen oman pelaajan sen sijaan, että tarjonta tapahtuisi huolellisesti sovittujen kuvioiden mukaan.
Ilveksessä tällainen yksityiskohtien hallinta oli selkeä puute Kiven aikana, eikä tilanne ole hirveästi parantunut myöskään Myrrän aikana.